Hollywood Hillseillä ja Griffith Parkissa

Artikkelikuva - Näkymä Los Angelesin Downtowniin

Olimme Los Angelesissa toista päivää. Aamu lähti käyntiin laiskanlaisesti, mutta saatuamme itsemme liikkeelle saimme myös hikeä pintaan. Ylös päästyämme huristelimme jo tutuksi tulleeseen tapaan julkisilla Koreatownista Hollywoodiin päin. Jäimme metrosta Hollywood Highlandilla ja kävelimme sieltä Runyon Canyon Parkiin mielessämme lenkkeily ja Griffith Observatoryssä vierailu.

Lenkillä Runyon Canyon Parkissa

Suositussa 65 hehtaarin Runyon Canyon Parkin lenkkeilypuistossa on Hollywoodin läheisyyden vuoksi kuulemma hyvät mahdollisuudet bongailla julkkiksia, mutta meidän eteemme ei osunut yhtään tuttua naamaa. Ei sillä, että olisimme puistosta julkimoita etsineetkään – lenkillehän me sinne menimme.

Päivä oli paahtavan kuuma ja muutamankin kilometrin mittainen mäkien tallustelu ilman suojaisia varjoalueita kävi työstä. Valloittamamme mäennyppylän päältä saimme ihastella hyvää näkymää alas loppumattomaan ja matalaan kaupunkiin. Pilkistipä maisemassa jälleen myös Hollywood-kyltti.

Maisema Runyon Canyon Parkissa
Runyon Canyon Parkissa

Puistossa oli paljon lenkkeilijöitä ja monilla oli koira mukana. Runyon Canyon Park tunnetaankin verrattain vapaasta koirapolitiikastaan, ja isoilla alueilla puistossa saa pitää koiraa jopa vapaana.

Puiston kävijöistä olimme lukeneet etukäteen huvittavia juttuja: joidenkin tarinoiden mukaan puisto on varsinainen näyttäytymispaikka ja sinne kannattaa pukeutua parhaimpiinsa, jotta ei joudu häpeämään kaikkien kauniiden, laittautuneiden ja viimeiseen asti trimmattujen kanssaliikkujien keskellä. (Ilmeisesti monikin miettii lenkkeillessään huolissaan sitä, mitä muut ajattelevat hänen hiuksistaan, meikeistään ja lenkkeilyasustaan?)

No, jutut ovat juttuja, mutta näimme kyllä puistossa jonkin verran erittäin urheilullista jengiä. Suurin osa kävijöistä oli silti odotetusti aivan tavallisen näköisiä tallaajia.

Emme ilmeisesti saaneet kävelemisestä tarpeeksemme puistossa, joten päätimme palata hostellille jalan. Oli niin hemmetin kuuma, että päivän noin kymmenen kilometrin mittainen lenkki tuntui yllättävän pitkältä. Meidän oli tarkoitus mennä samana päivänä vielä Griffith Parkiin ja Griffith Observatoryyn, mutta siirsimme ne seuraavalle päivälle, koska ei huvittanut enää lähteä talsimaan lisää toiseen puistoon saman päivän aikana.

Auringonlasku Griffith Observatoryllä

Seuraavana päivänä meillä oli muuta aamuohjelmaa, mutta iltapäivän puolella oli Griffith Observatoryn vuoro. Menimme metrolla Western Highlandin pysäkille, josta talsimme varjoisan Fern Dalen pikkupuiston läpi ja sieltä mäkistä Griffith Parkia ylös Griffith Observatorylle.

Ahkeroimme ajoittain jyrkkääkin hiekkatietä ylämäkeen kuumassa auringonpaisteessa ja kun vihdoin pääsimme ylös observatoriolle asti, menimme sen kahvilaan juomaan kylmää juotavaa. Ylös kapuaminen oli todella hikistä siinä säässä, vaikka matkaa oli metroasemalta vain kolme kilometriä. Ennen kahvilaan istahtamista ostimme liput varttia yli kuuden Centered in the Universe -näytökseen planetariumiin.

Hiekkatie ylös Griffith Observatorylle
Griffith Observatoryn sisäänkäynti

Vuonna 1935 avattu Griffith Observatory on ilmainen kaikilta muilta osin, paitsi Samuel Oschin Planetariumissa pidettävät puolen tunnin esitykset maksavat aikuisilta seitsemän taalaa (noin 6,30 euroa). Observatoriossa oli meidän vierailumme aikaan kiinnostava pysyvä näyttely, jossa voi muun muassa katsella Aurinkoa teleskoopin läpi ja jossa kerrotaan vuodenajoista, vuorovedestä ynnä muista planeettojen liikkeisiin ja avaruuteen liittyvistä asioista.

Jos näyttelyiden asiat eivät niin kiinnosta tai ovat liiankin tuttuja jo valmiiksi, observatoriolla kannattaa silti ehdottomasti vierailla. Näköalat ovat vertaansa vailla niin päivänvalossa, auringonlaskussa kuin pimeässäkin.

Hemmo Griffith Observatoryllä
Griffith Observatory

Seurasimme planetaarioesityksen alkua odotellessamme auringonlaskua aitiopaikoilta kahvilan terassilta. Los Angelesille tyypilliseen tapaan aurinko molskahti taivaanrannan taakse silmiä hivelevän kauniisti. Kaikkein hienoimmalta taivas kuitenkin näytti vaille kuudelta, kun olimme jo jonossa esitykseen emmekä saaneet otettua siinä kuvia. Los Angeles näkyi mielettömän upeana ja laajana alhaalla.

Upea oli myös planetaarion esitys. Se oli hienosti toteutettu ja mielenkiintoinen kertomus historiasta tähän päivään siitä, mitä universumista on aikanaan tiedetty ja mitä siitä tiedetään nykyään. Suositeltavaa kamaa!

Hollywood-kyltti
Auringonlasku Griffith Parkissa

Esityksen jälkeen kuvasimme Los Angelesin mahtavaa, tuikkivaa valomerta observatorion terassilta. Griffith Observatory on eteläisen Kalifornian suosituimpia nähtävyyksiä, ja siihen nähden väkeä ei meidän mielestämme ollut paikalla kovin paljoa – kunnes päätimme mennä jonottamaan vuoroamme toukokuusta 1935 saakka toiminnassa olleen teleskoopin luokse. Saimme tunnin jonotuksen jälkeen katsoa hetken aikaa Jupiteria. Tämä ei ollut kummoinen kokemus, sillä planeetta näkyi teleskoopista epämääräisenä pienenä länttinä, mutta toisaalta: tulipahan nyt kuitenkin nähtyä Jupiter!

Muille vierailua suunnitteleville tiedoksi, että jono on paljon lyhyempi pienen, parkkipaikan edustalle pystytettävän teleskoopin luona. Suurin osa väestä kun haluaa meidän tapaamme päästä kurkistamaan taivaalle historiallisen teleskoopin läpi, ei kannettavan pikkuteleskoopin, vaikka näky on molemmista täysin samanlainen.

Los Angelesin valomeri yön pimeydessä
Griffith Observatory ja Los Angelesin tuike

Kahdeksan aikaan illalla teleskooppisilmäilyn jälkeen lähdimme kävelemään Griffith Parkiin lähes säkkipimeässä alas samaa reittiä kuin tulimme ylös ja palasimme hostellille julkisilla. Observatoriolta lähtiessämme meitä vastaan mäkeä ylös tuli ohjattu ryhmä iltakävelijöitä. Alkumetrien jälkeen meidän kanssamme samaan aikaan rinteessä tai koko puistossa ei ollut ketään.

Mietimme ennen lähtöä, että onkohan Griffith Parkissa kovinkin vaarallista kävellä pimeään aikaan ja varmuuden vuoksi myös googlasin asiaa pikaisesti observatoriolla. Järkeilimme erään losilaisen nettikommentoijan tapaan, että tuskinpa kukaan kriminaali jaksaa päivystää tyhjässä puistossa, jonne joutuu vielä kapuamaan jyrkkää mäkeä pitkin.

Oli suorastaan epätodellista, kuinka hiljaista, rauhallista ja sysipimeää Los Angelesin kaltaisen jättikaupungin sisällä sijaitsevassa puistossa oli. Hiljaisuutta kehystivät kaukana alhaalla tuikkivat kaupungin valot.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

3 vastausta artikkeliin “Hollywood Hillseillä ja Griffith Parkissa”

  1. Aikamoisia sissejä olette kun jaksatte veivata Losissa ilman autoa, ihailtavaa! Mä en kyllä suostuis moiseen… mutta toisaalta haluan yleensä käydä kaupungista vähän kauempanakin sukuloimassa ja tapaamassa kavereita OC:n puolella, ja se ei kyllä onnistuis ilman menopeliä. Näistä kuvista tulee kyllä niin ikävä noita hillsejä ja haikkeja. Ehkä mä taas piakkoin pääsen takaisin Losiin. 🙂

  2. Pakko sanoa, että ei ollut kyllä nakki eikä mikään, eli tehtäisiin sama toistekin. Tuo ensimmäinen hostelli (StayON Beverly) oli sen verran lähellä Hollywoodia, että bussi- ja metrohommiin ei kauaa kulunut ja bussit kulkivat ihan vierestä noin 10 minuutin välein (myöhään iltaisin toki pidempi vuoroväli). Käytiin Downtownissa ja muuallakin, ja hyvin sujui sekin. Oltiin Losissa ekaa kertaa, joten oli helppo päätös jäädä pyörimään ihan siihen kaupunkiin eikä lähteä ollenkaan tutustumaan lähiseutuihin – muuten oltaisiin kyllä otettu auto. Oltiin viisi yötä Koreatownissa tuolla mainitussa hostellissa ja kaksi yötä Venice Beachillä. Tämä oli hyvä kombo ensikertalaisille ja viihdyttiin loistavasti!

  3. Niin ja toki budjetti kiitti tästä päätöksestä toden teolla. 🙂 Julkisilla matkustaa Losissa tosi edullisesti. Jollain perus lomamatkalla en ehkä miettisi tuota raha-asiaa samalla tavalla, mutta tällä reissulla on aika tavalla eri meininki. Pakko miettiä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.