Saksassa Neckarjoen rannalla sijaitseva Heidelberg on tunnettu paitsi Saksan vanhimpana yliopistokaupunkina, myös kaupungin yllä kukkulalla sijaitsevasta linnastaan. Yliopisto perustettiin vuonna 1386, ja linnan vanhimmat osat puolestaan ovat 1200-luvulta. Heidelberg on erittäin suosittu matkailukohde, mutta me kävimme viime kesänä ohikulkumatkalla vain tutustumassa Heidelbergin linnaan.
Ajelemme Heidelbergiin toisesta saksalaisesta yliopistokaupungista, Tübingenista. Heidelbergin linna näkyy jo kaukaa. Sää suosii, ja katselemme kaupunkia lähestyessämme, että näyttääpä siellä nätiltä.
Harhailemme hieman ennen kuin löydämme oikean reitin ylös linnalle. Kokeilemme tuuriamme ja meillä käy kuin käykin flaksi: saamme auton parkkiin heti linnan yläpuolella olevalle pysäköintialueelle. Heidelbergin linnalle pääsisi myös alhaalta joko kävellen tai köysiradalla. Meidän ei kuitenkaan nyt tarvitse turvautua näihin vaihtoehtoihin saatuamme hämmästyttävällä tuurilla pysäköityä ylös.
Heidelbergin linnaan tutustuminen
Suuntaamme autolta kävellen linnalle ja ostamme pääsyliput (9 euroa per henki, toukokuu 2023). Paikalla on paljon ihmisiä, mutta jonottaa ei silti erityisemmin tarvitse.
Hankkimallamme peruslipulla saa kierrellä linnan sisäpihalla, vierailla jättimäisen viinitynnyrin sisältävässä huoneessa sekä tutustua apteekkimuseoon. Peruslippu sisältää myös ylös linnalle kulkevan köysiradan käytön.
Varsinaisia linnan sisätiloja pääsee näkemään vain opastetulla kierroksella, jolle on hankittava vielä erillinen lippu (6 euroa per henki, toukokuu 2023). Opastettuja kierroksia on saksaksi ja englanniksi. Meistä kokonaishinta tuntuu hieman suolaiselta ja aikataulutkaan eivät oikein natsaa kierrosten kanssa, joten päätämme pitäytyä peruslipussa ja skipata maksullisen kierroksen.
Etenemme ensin linnan sisäpihalle. Siellä kävijäkokemusta verottavat harmillisesti jonkinlaiset teatterilavasteet ja monenlaiset telineet, joita on ripoteltu sinne ja tänne. Ne eivät istu millään tunnelmaan. Linna on jännä yhdistelmä raunioita ja ehjiä osia, sillä historian on päätetty antaa näkyä linnan ulkoasussa eikä sitä ole kunnostettu kauttaaltaan.
Jokimaisema Heidelbergissä
Linnan näköalatasanteelle päästyämme olen myyty. Maisema alas Neckarille ja kauniiseen vanhaan keskustaan on todella hieno!
Lähes samasta näkymästä tosin pystyy nauttimaan myös ilmaiseksi linnan maksuttomalta puutarha-alueelta, joka on avoinna yleisölle ympäri vuoden. Vaikka toisin voisi kuvitella, se ei ole mikään kauniita istutuksia täynnä oleva puutarha vaan siellä on lähinnä nurmikkoa ja isoja puita. Sanoisinkin sitä ennemmin puistoksi. Vaikka näyttäviä kukkaistutuksia tai hienosti leikattuja pensaita ei olekaan, alue on ihan hieno – onhan se sentään linnan luona ja sieltä on hienot näkymät.
Linnan näköalatasanteelta maisemaa ihaillessa hieman kaduttaa, että emme päättäneet sittenkin mahduttaa Heidelbergiä yhdeksi matkamme yöpaikoista.
Mutta onneksi tulee uusia reissuja! Tällä tavoin olemme päätyneet lukemattomiin kohteisiin Euroopassa: olemme bonganneet jonkun paikan matkalla jonnekin ihan muualle ja päättäneet, että palaamme joskus myöhemmin samalle seudulle tutustumaan väliin jääneeseen hienolta vaikuttaneeseen kohteeseen. Kaikkea kun ei millään voi ehtiä yhden matkan aikana. Heidelbergin kaupunki odottelee nyt sopivaa hetkeä pitkällä tulevien matkakohteiden listallani.
Heidelbergin linnan apteekkimuseo ja valtava viinitynnyri
Heidelbergin linnan peruslippuun sisältyy linnan yhteydessä oleva apteekkimuseo, jossa on esillä kaikkea mahdollista farmasiaan liittyvää antiikista 2000-luvulle. Esineet ja huonekalut ovat kiehtovan näköisiä, ja niitä katselee mielellään pitkän tovin. Vanhojen kalusteiden ja muiden esineiden ansiosta tiloissa tuntuu kuin olisi astunut yhtäkkiä menneisyyteen ja päätynyt eri vuosisadoilta olevien apteekkien tiskeille kummastelemaan rohtoja.
Apteekkimuseon lisäksi Heidelbergin linnan erikoisuuksiin kuuluu valtava viinitynnyri, joka toimii linnassa hiukan omituisena vetonaulana. Tynnyrin ympärille on rakennettu portaat ja kävelytasanne, joten sen pääsee kiertämään kauttaaltaan. Tätä mahdollisuutta ei näytä jättävän väliin juuri kukaan vierailija – emme mekään. Ryysis tynnyrin ympärillä ja päällä on ajoittain melkoinen.
Nykyinen viinitynnyri rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Sen vetoisuus on noin 220 000 litraa. Tynnyri oli juhlien aikaan käytännöllinen: viiniä voitiin pumpata putken kautta suoraan viereiseen siipeen ja siellä sijaitsevaan juhlasaliin. Voi siis kaiketi sanoa, että Heidelbergin linnassa viini on todella virrannut. Itse asiassa virtaa vieläkin, mutta vähän tylsemmin eli tavallisesta pullosta lasiin. Viinitynnyrin yhteydessä olevassa kellarimaisessa tilassa on nimittäin viinitiski ja sisäpihalla pieni viinibaari.
***
Yleensä olen linnoista hyvin vaikuttunut, mutta Heidelbergin linnasta jäi ehkä hieman vaisu fiilis. Kuten kirjoitin, linnan sisäpihalla oli paljon kaikenlaisia telineitä häiritsemässä tunnelmaa, eikä linnan sisätiloihin päässyt kiertelemään ilman erillistä lippua. En tiedä olisiko lisälippu tehnyt vierailusta sykähdyttävämmän, mutta tällaisenaan vierailu ei tuntunut kovin ihmeelliseltä.
Toki Heidelbergin linna on komea rakennus, jolla on pitkä historia. Lisäksi se sijaitsee upealla paikalla. Oli siis kiva päästä näkemään se. Jos ei kuitenkaan ole intohimoisen kiinnostunut linnoista (tai farmasiasta) ja haluaa hieman säästää rahaa, vierailu linnan ilmaisessa puutarhassa ja kiertely linnan ympäristössä ja näköalapaikoilla voi hyvin riittää.
Aukioloajat, lippuhinnat ja muut ajankohtaiset tiedot kannattaa tarkistaa linnan omilta verkkosivuilta. Vierailimme Heidelbergin linnassa matkalla Tübingenistä viinikylä Rüdesheim am Rheiniin, kun olimme kuukauden mittaisella automatkalla Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Lue myös:
- Linnabongailua Saksassa: Hohenzollernin linna
- Painovoimaa uhmaava Lichtensteinin linna
- Autolla Saksassa: komea Marienburgin linna
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Heidelberg on itselleni tuttu yliopistostasn, en tiennyt sen olevan varsinaisesti matkailukaupunki. Tuo onkin mainio idea, että linna on kunnostettu tarkoituksella vain osittain. Harmi, että ei kuitenkaan osoittautunut niin sylähdyttäväksi kuin olisi toivonut.
Voi tosiaan olla, että opastettu kierros olisi ollut paikallaan. Se ei vaan nyt oikein natsannut aikatauluunkaan. Kaupunki vaikutti tosi houkuttelevalta. Varmasti käymme joskus tutustumassa siihen tarkemmin.
Ei ole vahinko, että ette käyneet linnan sisällä kierroksella. Se ei ole mitenkään loistokas eikä edes autenttinen. Linna on alunperin ritarilinna ja vaaliruhtinaitten asuinpaikka, mutta kävi jo ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi barokin aikana. Kaksi vaaliruhtinasta rakensi uuden linnan Mannheimiin 1720 – 1760. Se rakennettiin suuremmaksi kuin Ranskan Versailles. Nykyisin linnassa on yliopisto. Seuraavalla matkalla kannattaa käydä Schwetzingenissä, missä on vaaliruhtinaitten kesälinna ja eurooppalaisen puutarhataiteen helmi. Harvat suomalaiset löytävät sen. Netistä löytyy ”Schwetzingen Palace” englanniksi.
Heidelbergin linnassa on suuret viinitynnyrit sitä varten, että maaorjat maksoivat veronsa viininä. Laatu oli tietenkin kehno, mutta määrä korvasi laadun. Neckarin vesi oli kelvotonta juomavdeksi eikä vuoren rinteellä ole kaivoa. Viini oli terveellisempää. Linna oli aikanaan kulttuurin ja taiteen keskus, ja siellä oli kirjasto sekä paljon vierailijoita. Linnassa tarvittiin 2 000 litraa viiniä päivässä, näin olen kuullut.
Viime kuussa Ruotsin kuningatar Silviasta tuli Heidelbergin kunniaa-asukas. Hän käy kotikaupungissaan usein inkognito mm. vanhempiensa haudalla.
No niin, hyvä tietää, että emme sitten oikeastaan missanneet mitään, vaikka jätimme kierroksen väliin. Kiitos kommentista sekä uudesta linnavinkistä. En muista kuulleeni aikaisemmin Schwetzingenistä, täytyy pitää mielessä!