Lentomme Los Angelesista Costa Rican pääkaupunkiin San Joséen oli perillä aamulla vähän ennen seitsemää. Maahantulomuodollisuudet olivat ohi nopeasti ja suuntasimme ulos kentältä rahanvaihtopisteen kautta. Menimme keskustaan paikallisbussilla ja kävelimme bussiasemalta hostellille noin puolentoista kilometrin matkan. Kaupunki näytti rähjäiseltä. Oli nälkä, joten matkalla pysähdyimme aamiaiselle kahvilaan. Havaitsimme, että Costa Ricassa enchilada tarkoittaa pasteijaa, eikä texmex-ravintoloista tuttuun tapaan täytettyä ja juustoista maissiletturullaa. Ei nimi ruokaa pilaa, vai mitenkä se meni.
Olimme varanneet majoituksen Costa Rica Backpackers -hostellista. Meillä oli oma huone jaetulla kylppärillä. Huoneen ovessa oli lappu, jossa kehotettiin olemaan välittämättä huoneessa mahdollisesti leijailevasta hajusta. ”Huone on kaasutettu hyvinvointianne ajatellen. Ei mitään myrkyllistä!” Ajatukseni rullasivat välittömästi taannoisiin uutisiin (esim. CBC:n uutinen 13.3.2014) Thaimaassa tapahtuneista kuolemista, jotka ilmeisesti johtuivat majoituslaitosten käyttämistä siivousmyrkyistä. Emme kuitenkaan huomanneet huoneessa mitään hajua, ja jonkin ajan kuluttua uskaltauduimme astumaan peremmälle.
Hostelli oli puinen ja huoneessa oli tutiseva, metallirunkoinen kerrossänky. Sängyn lakanoissa oli tahroja ja tyynyt homeessa. Hostelleissa ei ikinä kannata vilkaista tyynyliinan sisään. Kassakaappina toimi muutaman litran vetoinen heppoinen puukaappi, jonka luukkuun täytyi laittaa oma lukko.
Yhteinen suihku oli mallia itsemurha. Tästä suicide shower -termistä kiitokset Frommer’s Costa Rica -matkaoppaalle. Termi juontuu siitä, että suihkussa vettä lämmittävä vastus on kiinni suoraan suihkupäässä. Costa Ricassa tämä on tyypillinen ratkaisu, mutta suihkun ottaminen näissä suihkuissa on niihin tottumattomalle (tai normaalin itsesuojeluvaiston omaavalle?) jokseenkin kuumottavaa. Sähköjohdot ja virtaava vesi -yhdistelmä ei kuulosta ihan parhaalta vaihtoehdolta. Lämmintä vettä haluavan on tällaisessa suihkussa tyydyttävä kapoiseen vesinoroon, sillä mitä kovemmalle vedenpaineen säätää, sitä suurempi osa vedestä on kylmää. Onneksi kylmäkään vesi ei costaricalaisissa hanoissa ole suomalaisten hanojen kaltaista eli jäätävää.
Ensiajatus huoneemme oven avattuamme oli, että seuraavaksi varataan jotakin vähän kalliimpaa. Ikävä vain, että tämänkin läävän hinta oli noin 31 euroa yöltä. Kaakkois-Aasian hinta-laatusuhteeseen tottunut saattaakin kohdata Costa Ricassa ikäviä yllätyksiä. Onneksi Costa Ricasta silti löytyy kivojakin majapaikkoja edullisesti – palaan aiheeseen myöhemmin.
San Joséssa oli melko vilakka sää, ja jouduinkin ensi töikseni kaivamaan rinkasta esiin pitkät housut. Hostellihuoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta niissä lämpötiloissa emme sitä kaivanneetkaan. Emme olleet nukkuneet yölennolla juuri lainkaan, joten aivan ensimmäiseksi oli päiväunien vuoro. Iltahämärässä kömmimme ylös sängystä ja kävimme syömässä läheisessä pikaruokaravintolassa. Syödessämme poliisit kävelivät ravintolan ohi ainakin neljästi ja ohi meni pari eri partioautoa toisen mokoman verran. Monessa rakennuksessa oli edessä korkea aita, jonka päälle oli viritetty järeät määrät piikkilankaa. Meille ei varsinaisesti tullut olo, että seudulla olisi erityisen turvallista… Kiersimme safkaamisen jälkeen korttelin kauppaa etsien (ei löytynyt) ja palasimme hostellille tekemään matkasuunnitelmia.
Olimme varanneet San Joséen kaksi yötä, sillä arvelimme, että tarvitsemme tuon ajan Costa Rican -matkajärjestelyjen hoitamiseen. Arvio osui oikeaan. Ensimmäisenä päivänä emme olisi jaksaneet yölennon takia lähteä hoitamaan yhtään mitään, joten oli hyvä, että saimme ensin nukkua yhden yön rauhassa. Totaaliväsyneenä olisi voinut olla astetta vaikeampaa kaivella muistin perukoilta espanjan sanoja, jotka tulivat kaupungissa tarpeeseen.
Yritin hoitaa kaiken niin pitkälle kuin mahdollista ainoastaan espanjaa käyttäen, ja se onnistuikin kohtalaisen hyvin. Muuta vaihtoehtoa ei välillä tosin ollutkaan, sillä paikallisilta ei välttämättä taitu englanti lainkaan. Tuntumamme on, että Costa Ricassa puhutaan paremmin englantia kuin Panamassa tai Argentiinassa, mutta se ei aina ole paljon. Espanjan opinnoistani on jo vuosia aikaa, mutta kummasti sanoja vain putkahtelee mieleen ja asiat järjestyvät. Olin entistä vakuuttuneempi siitä, että selviytyisimme Väli- ja Etelä-Amerikassa ilman Kiinasta tuttua huido, viito, ilmeile ja piirrä -kieltä. On aina helpompaa, jos edes joku yhteinen kieli löytyy, vaikkei sen osaaminen täydellistä olisikaan.
Hankittuamme aivomme takaisin yön yli nukkumalla lähdimme keskustaan hommaamaan bussilippuja seuraavaa etappia varten. Matkalla katselimme ympärillemme ja totesimme, että San José on juuri niin ruma kuin olimme etukäteen lukeneet. Harmaan ja sotkuisen kaupungin fiilistä eivät parantaneet bussiaseman lähettyvillä siellä täällä kadulla nukkuvat kodittomat ja spurgut. Lisäksi meistä tuntui, että meitä kytättiin vähän yhden jos toisenkin toimesta taskuvarkaus tai ryöstö mielessä. Mitään välikohtauksia ei kuitenkaan sattunut, mutta kuvia San Josésta meillä ei juuri ole, sillä kameran tai edes kännykän kaivaminen esiin julkisella paikalla tuntui todella huonolta idealta.
Illemmalla kävimme syömässä hostellin lähellä jonkinlaisella grillillä. Kahvi oli siellä pyytämättä ja yllättäen erittäin vahvasti makeutettua. Opimme toisen uuden ruokaseikan: tortilla ei ole Costa Ricassa samanlainen ohut maissilätty kuin Meksikossa, vaan se on paksu ja rasvainen. Aloimme toivoa, että maasta löytyisi muutakin ruokaa kuin uppopaistettuja empanadoja, enchiladoja ja tortilloja, joita tuntui olevan tarjolla joka paikassa. Hostellin ravintolasta saimme kuitenkin edullisesti herkulliset burrito– ja kebabannokset, jotka huuhtelimme alas paikallisella Imperial-oluella. Vetäydyimme hyvissä ajoin ankeaan huoneeseemme odottamaan aikaista aamulähtöä kohti vehreämpää ja kauniimpaa Costa Ricaa. San José ei ole niitä paikkoja, joihin meille jää tältä matkalta kaipuu.
Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.
Lue myös muut jutut Costa Ricasta tältä matkalta:
Omatoiminen kiertomatka Costa Ricassa
Pilvimetsässä Monteverdessä
Matkantekoa kohti Tortugueron kansallispuistoa
Huikea veneretki Tortugueron kansallispuistossa
Letkeää meininkiä Puerto Viejossa
Tervetuloa latinomaihin ! Ottakaa yhteyttä, jos tulette Panamaan -täällä ollaan.
Kiitos! Blogi laahaa joitakin viikkoja tosielämää jäljessä – olemme näin reaaliajassa ehtineet jo Argentiinaan. Kävimme kyllä Panamassa Costa Rican jälkeen. Silloin katselin blogistasi, että te olitte juuri silloin Suomessa. Olisinpa saattanut muuten vaikka viestitelläkin! Kertoilen meidän vähän epäonnisesta Panaman-keikastamme blogissa sitten, kunhan Costa Rican -kuviot on ensin käsitelty. 🙂
Phuh, kuulostaa aika takaiskulta jenkkien jälkeen, mutta on kyllä tosi kiva lukea vaihteeksi rehellisen huonoistakin kokemuksista; niiden jälkeen ne hienommat tuntuu entistäkin kivemmilta!
Tuntui tosiaan aika ankealta etenkin Losin jälkeen. Varmaan jos olisimme lentäneet esim. Bangkokista suoraan San Joséen, niin pudotus olisi ollut pienempi. Tuo majapaikka ei ainakaan parantanut fiilistä (tai ehkä se olikin se pahin isku, koska Losissa oli kivat ja siistit majoitukset). Mutta onneksi tiedettiin, että muualla maassa meidän reitillä ainakin ne kaupungit itsessään on sympaattisempia ja on paljon luontoa.