Autolla Norjassa: Geiranger–Trollstigenin upea maisematie

Artikkelikuva - Trollstigen

Geiranger–Trollstigenin maisemareitti vuonojen Norjassa on tunnettu etenkin Trollstigenin serpentiiniosuudesta, joka sisältää 11 neulansilmämutkaa. Toinen tien kohokohdista on näkymä Ørnesvingen-näköalapaikalta alas Geirangerinvuonolle. Kaunista tiellä on muutenkin. Hyppää mukaan automatkalle Norjan maisemiin!

Kaartelemme retkeilyautolla kirkkaassa säässä kohti Åndalsnesiä. On syyskuu, joten upean aurinkoinen päivä ilahduttaa. Iltapäivä on jo pitkällä, sillä olemme ajaneet Åndalsnesiin yli 300 kilometrin päästä Hamarista. Norjassa autoilu on hidasta emmekä pitäneet aamulla kiirettä lähtiessä.

Pieni Åndalsnesin kaupunki sijaitsee Romsdalinvuonon laidalla ja sen vetonauloihin kuuluvat muun muassa läheisiltä nyppylöiltä avautuvat näkymät vuonolle. Ylös voisi nousta jalan, mutta aikataulumme ei nyt salli tuntikausien patikointia.

Vaaleanvihreä puurakennus Romsdalinvuonon rannalla
Ylös nouseva hissi Andalsnesissä

Harkitsemme hetken nousemista Romsdalenin gondolihissin kyytiin. Se nousee kylän kyljessä sijaitsevan Nesakslan huipulle, joka on 708 metrin korkeudessa merenpinnasta. Gondolin hinta on kuitenkin sen verran suolainen (noin 50 euroa per henki), että emme viitsi ostaa lippuja, vaikka maisemat varmasti olisivatkin hienot.

Sen sijaan katselemme jonkin aikaa ympärillemme kylässä ja karautamme sen jälkeen lyhyen ajomatkan päähän Sogge Brun tietämille. Sieltä alkaa Trollstigen eli ylös vuorille nouseva serpentiinitie, jota varten tänne on tultu.

Yö levikkeellä Trollstigenin alkupäässä ja iltakävely kuohuvalla joella

Olemme reissussa retkeilyautolla, joten tietysti myös nukumme autossa. Norjassa on siihen loistavat mahdollisuudet: leirintäalueita on paljon ja puskaparkkeilu onnistuu helposti. Kesän suosituimpina kuukausina tosin riittää ruuhkaa, mutta näin syyskuussa muut matkalaiset eivät ole ongelma. Tilaa on.

Alkaa jo hämärtää, joten ajelemme maisematien alusta vain pienen pätkän Park4Night-sovelluksesta löytämällemme levikkeelle noin 15 kilometrin päähän Åndalsnesistä. Suurehkolla levikkeellä on parkissa vain yksi auto. Ympärillä kohoavat korkeat kiviseinämät ja edessä näkyy jo Trollstigenin serpentiiniä, joka nousee jyrkästi ylös rinnettä. Kallionseinämiä pitkin valuu muutama kapea vesiputous.

Trollstigenin tien kyltti, jossa trulli

Levikkeen alapuolella virtaa vuolas joki. Sen kuohunta kuuluu autolle helposti. Huomaamme opastaulun, jossa kerrotaan muutaman kilometrin mittaisesta kävelylenkistä joen varteen. Lisäämme vaatetta päälle ja lähdemme iltapuhteeksi katsomaan, miltä reitillä näyttää.

Pääsemme juurakkoista ja mutaista polkua pitkin joen rantaan ja löydämme sieltä kivan piknikpöydän penkkeineen. Evästä ei nyt ole mukana, joten nautiskelemme ruuan sijaan virtaavan veden solinasta ja hienon turkoosista väristä. Reitillä ei ole kovin hyviä opasteita ja kun polkukaan ei lopulta näytä jatkuvan, käännymme takaisin ja palaamme samaa reittiä autolle. Kuohuvan veden ääni tainnuttaa hyville yöunille.

Kivistä joenuomaa ja virtaavaa vettä
Portaittainen kapea vesiputous
Pöytäryhmä joen rannassa

Serpentiiniä ja jäätävää tuulta Geiranger–Trollstigenin maisematiellä

Aamiaisen jälkeen on maisemailotulituksen vuoro. Starttaamme auton ja käännämme nokan kohti vuoristoon nousevaa mutkaista tietä. Kuten illalla levikkeellä maisemia katsellessamme huomasimme, kunnon serpentiini alkaa heti yöpaikkamme läheltä. Heti alkumatkasta tie ylittää kapean, mutta vuolaan kosken. Se on vasta alkusoittoa.

Kaartelemme intoa hihkuen neulansilmämutkat ylös suurelle Trollstigen-levähdyspaikalle. Jätämme auton isolle pysäköintialueelle vierailukeskuksen viereen. Se ei ole mikään kuppaisen näköinen rapistunut bensis vaan arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen, kulmikas rakennus. Myös sen takana olevat kävelysillat ja näköalatasanteet ovat modernin näköisiä. Norjan maisemateiden varrella on panostettu pysähdyspaikkojen ulkoasuun tavalla, jota ei ole tullut tähän mennessä muualla nähtyä.

Retkeilyauto Trollstigenillä
Trollstigen-levikkeen rakennusta ja maisemaa
Trollstigen-pysähdyspaikan kävelysiltaa ja maisemaa
Hemmo Trollstigenin toisella tasanteella
Trollstigenin kävelysiltaa ja näköalatasannetta
Hemmo Trollstigenin levikkeen toisella näköalatasanteella, alhaalla serpentiinitietä

Trollstigen-levähdyspaikka on nimensä mukainen: sieltä aukeaa upea näkymä alemmas serpentiinitielle ja vihreään laaksoon. Parhaiden näkymien äärelle täytyy vaivautua kävelemään muutama sata metriä parkkipaikalta.

Aamun lämpötila tuntui alempana siedettävältä, mutta näköalapaikalla tuuli yltyy kovaksi ja riepottelee julmasti vaatteita. On todella kylmä, mutta sinnittelemme kävelyreittejä pitkin kahdelle tasanteelle katsomaan upeita maisemia. Autolle palattuamme keitän äkkiä teetä, koska epäilen muuten jäätyväni hengiltä.

Kuohuvia koskia ja postikorttimaisema vuonolle

Matkan jatkuessa jalkaudumme jäätävästä säästä huolimatta tämän tästä katselemaan maisemia ja erikoisen näköisiä tienvarren pysähdyspaikkoja. Niistä erikoismaininnan ansaitsee Gudbrandsjuvet, jonka luona on lyhyt esteetön kävelyreitti vuolaan kosken yläpuolella. Upea paikka! Kosken partaalla on myös kivannäköinen lasiseinäinen kahvila.

Kuohuvaa koskea Gudbrandsjuvetin levikkeellä

Pysähdymme tien varressa myös huoltohommiin, kun kerran tilaisuus on: tien varressa sijaitsevalla ilmaisella Tommestasjon Valldal Camper Service Pointilla saamme tyhjennettyä autosta tiskivedet ja lisättyä vesitankkiin raikasta vettä. Vastaavia ilmaisia paikkoja tuntuu olevan Norjassa aika paljon. Karavaanari kiittää!

Pian sen jälkeen olemmekin jälleen vedenpinnan tasossa ja on pienen lauttamatkan vuoro. Vuonojen Norjassa lautoilla pääsee matkaamaan usein. Geiranger–Trollstigenin maisematiellä lauttamatkoja on yksi välillä Linge–Eidsdal. Matka kestää noin vartin.

Risteilyalus Geirangerinvuonolla
Geirangerin kaupunki näköalapaikalta nähtynä

Vuonon laidalta Eidsdalista matkamme jatkuu kohti Geirangerin kaupunkia. Tällä osuudella paras kohta on Ørnesvingen-näköalapaikka, sillä sieltä on todella mahtavat näkymät Geirangerinvuonolle. Vuonolla on parkissa risteilyalus kuin tilauksesta – näkymä voisi olla suoraan matkailuesitteestä, jos harmaita pilviä ei olisi horisontissa verottamassa esitemäisyyttä.

Katselemme, kun laivasta tuodaan ja sinne viedään porukkaa oransseilla veneillä vuonon perältä Geirangerista. Lopulta maltamme jatkaa matkaa ja pujottelemme kapeaa ja mutkaista tietä alas ja edelleen Geirangerin kaupunkiin.

Karuja ja kivisiä maisemia Geiranger–Trollstigenin maisematiellä

Geirangerin jälkeen on enää jäljellä matkan viimeinen osuus Langvatnet-järvelle, joka on maisematien päätepiste. Geirangerista eteenpäin maisemat ovat todella karut ja kiviset, sillä tie nousee korkealle vuorille. Maastossa on hienon näköistä ruskaa, vaikka värit vähän kärsivätkin päivän harmaudesta.

Ylhäällä on jälleen karmea tuuli. Vaikka telttailusta tykkäämmekin, niin tuulen ja kylmyyden takia käy vähän sääliksi tyyppiä, jonka näemme pystyttäneen leirinsä vuoristoon. Maisemia katsellessa tuuli nappaa kädestäni kameran linssinsuojuksen, joka sinkoaa alas viettävään rinteeseen sellaisella vauhdilla, että mitään ei ole tehtävissä. Syyllistyn näin tahtomattani norjalaisen luonnon roskaamiseen muovinpalalla. Loppumatka on pärjättävä ilman linssinsuojusta.

Teltta ja auto vuoristossa
Pieniä vuoristojärviä ja ruskaista maisemaa
Djupvatnet

Tie kulkee vuoristossa noin tuhannen metrin korkeudessa sijaitsevan Djupvatnet-järven laitaa. Järvi on todella sininen, ja kauempana sen takana näkyy jäätikköä. Jäätävän tuulen takia maisemien katselu autosta käsin tuntuu tässä vaiheessa mukavammalta kuin pysähtyminen ja jalkautuminen. Auton mittarin mukaan ulkona on peräti kuutisen astetta lämmintä, mutta tuntuma on sitten ihan toinen asia.

Myös Langvatnet-järvi sijaitsee vuoristossa. Sen liepeillä voisi yöpyä, sillä tilaa ja sopivia paikkoja on, mutta kylmyyden ja kovan tuulen takia päätämme jatkaa vielä maisematien loputtua hieman eteenpäin ja etsiä yöpaikan jostain suojaisammasta paikasta alempaa. Lopulta pimeä ehtii laskeutua ennen kuin löydämme sopivan levikkeen. Yöllä alkaa sade, joka kopistelee auton metallista kattoa ja häiritsee hieman yöunia. Olemme kuitenkin iloisia, että sade alkoi vasta nyt. Ajopäivä oli tuulesta ja kylmyydestä huolimatta todella hieno.

Faktoja Geiranger–Trollstigenin maisematiestä

  • Geiranger–Trollstigenin maisemareitti sijaitsee vuonojen Norjassa ja se kulkee lähellä Ångdalsnesiä sijaitsevasta Sogge Brusta Langvatnet-järvelle.
  • Tie nousee merenpinnan tasolta korkeimmillaan 1038 metriin.
  • Maisematiellä on pituutta 104 kilometriä.
  • Reitin varrella on yksi lauttamatka Eidsdalin ja Lingen välillä. Lauttalippu maksaa halvimmillaan noin 7 euroa (hinta riippuu auton pituudesta). Lautta-aikataulut ja hinnat löytyvät Fjord1:n sivuilta. Lauttamatkaa lukuun ottamatta maisematien ajaminen on ilmaista.
  • Lisätietoa tiestä, sen pysähdyspaikoista sekä Norjan muista upeista maisemateistä löytyy Nasjonale turistveger -sivustolta englanniksi.

Ajoimme Geiranger–Trollstigenin maisematien osana syyskuussa tekemäämme automatkaa vuonojen Norjassa.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

24 vastausta artikkeliin “Autolla Norjassa: Geiranger–Trollstigenin upea maisematie”

  1. Tämä on sellainen tie, jonka joskus haluaisin ajaa. Oikeastaan alue ylipäätään on sellainen, jossa olisi mukavaa päästä käymään, Geirangerin vuono kiinnostaa kovasti. Tänä vuonna ei kuitenkaan Norjaan ole tarkoitus lähteä, mutta ehkäpä ensi vuonna.

    1. Meilläkin Trollstigenin tie oli tosi pitkään listalla, joten oli mukavaa, että nyt vihdoin saatiin matka järjestymään. Norjassa riittää maisemateitä, joten lyhyellekin reissulle voi mahduttaa useita upeita reittejä, kuten me teimme.

    1. Kiitos! Norjan maisemat ovat tosiaan upeita. Olimme nyt vuonojen Norjassa ensimmäistä kertaa autoreissulla, mutta siellä kelpaisi ajella useamman kerran. Pohjoisempana on tullut käytyä aikaisemmilla reissuilla.

  2. Upeita maisemia. Aikoinaan ajanut nämä tiet ja Trollstigenin jopa kahtena vuonna peräkkäin, mutta ei siellä silloin ollut noin hienoa näköalatasannetta. Norja on kyllä hämmästyttävän upea maa eikä nyt enää niin kallis verrattuna Suomeen vaikkakin esim. alkoholin ja lihan hinta olivat huomattavasti Suomea korkeammat. No meillä oli retkiruokaa ja ostettiin vaan purkkiruokaa ja pakasteita kaupoista ja asuttiin leirintäalueilla ja tietysti vaelluksella teltassa majoitus ei maksanut mitään.

    1. Joo, jotkut jutut ovat Norjassa tosi kalliita, jotkut taas eivät niinkään. Hauskaa oli, että maksuttomia auton vesien täyttö- ja tyhjennyspaikkoja on Norjassa paljon, toisin kuin Suomessa. Meillä säästyi tällä reissulla rahaa majoituksessa, koska olimme ”puskaparkeissa” koko reissun. Se onnistui Norjassa helposti, sopivia paikkoja oli paljon. Samoin säästyi rahaa tekemällä ruuat itse. Eipä syrjäseuduilla monin paikoin mitään ravintoloita olisi ollutkaan. 🙂

  3. Voi jestas, iskipä kova kaipuu Norjaan näitä kuvia katsellessa! 😮 Olen ajellut tuolla ja oli kyllä upeaa. Muistan, miten oli vaikea valita, keskittyykö maisemien ihailuun, ottaako kuvia vai videota 😀 Ja välillä sitten tietenkin myös kuskin paikalla.

  4. Me kävimme Geirangerissa, päiväristeilynä Ålesundista, vieläpä koronakesänä, jolloin isot risteilylaivat puuttuivat kokonaan, joten Geirangerin kyläkin oli juuri sellainen pieni ja jossain määrin mm. ruohokattoisten rantavajojen osalta idyllinen kuin norjalaisen vuonon varrella olevan kylän kuuluukin olla. Jos ajaminen ei innosta, niin tuo päiväristeily Ålesundista näyttää kyllä sekin vuonon hienosti!

  5. Nuo maisemat on kyllä huikeita jopa pilvisellä säällä! Joskus pitää itsekin tehdä autoreissu vuonomaisemissa ja mutkateillä, ja yhdistää siihen myös joku vähän pidempi vuoristopatikka. Kylmyys ja jäätävä tuuli ei kyllä erityisesti houkuttele, joten pitäisi varmaan yrittää ajoittaa reissu vähän kesäisempään keliin 😀

    1. Jep – ainut vaan, että sää voi kesä-elokuussakin olla ihan samanlainen kuin nyt oli syyskuussa. 😀 Meillä kävi mielestäni aika hyvä tuuri, kun sadetta ei kuitenkaan tullut koko aikaa. 😉 Tuuli oli kyllä välillä ihan järjetön. Tuntui välillä jollain kalliolla siltä, että lähtee itsekin tuulen mukana. Me emme ehtineet hirveästi patikoimaan, kun ei ollut kovin runsaasti reissulle aikaa. Se vähän harmitti, mutta eipä sitä tosiaan jääkylmässä tuulessa ja sateessa olisi varmasti huvittanutkaan kovin pitkiä matkoja kävellä.

  6. Huh, hienoja kuvia ja maisemia!
    Tosin minun osaltani saattaa olla jo liiankin serpenttiiniä (tulee paha olo jo katsellessa). Jos hitaasti menisi… 😉

    1. Kiitos! Serpentiinitiet eivät tosiaan sovi ihan kaikille. Olen iloinen, että mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa mutkateillä. Vauhtihan on aika olematon tuollaisilla teillä ajellessa aina, mutta ei se valitettavasti taida estää huonoa oloa hiipimästä. 🙁

  7. Kerrassaan upeita maisemia! Tässähän tulee matkakuume päästä Norjaan. Meilläkin tuo rannikkoalue vielä valloittamatta vaikka se on ”niin lähellä” 🙂

  8. Upean jylhiä maisemia ja aikamoista siksakkia tosiaan nuo tiet, saattaisi itseä alkaa huimata noita ajaessa. Norja kyllä kiinnostaa kovasti matkakohteena, noista säistä vaan ei koskaan oikein tiedä. Monesti kuullut, että jos huono tuuri käy niin kesälläkin ollut kylmää ja sateista. Ehkä vielä joskus suunta sinne kuitenkin! 🙂

    1. Joo, sää voi tosiaan vaihdella ja kesälläkin voi olla viileää. Mutta eipä Suomenkaan kesässä mitään takeita ole lämmöstä ja auringosta. 😀

  9. Norjassa en ole käynyt, mutta tälläinen vuoristoreitti kyllä kelpaisi! Upeat maisemat ja kivat serpentiinit! Teltassa en kyllä ehkä pystyisi yöpymään, kuten tuo telttailija tuolla rinteessä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *