Irlanti vastaanotti minut ja ystäväni sateisena, mutta ystävällisenä. Paikallisten vitsikkyys kävi selväksi jo lähimarketissa, jossa piipahdimme heti kylille saavuttuamme. Kohtasimme pitkän viikonlopun aikana kepeää läpänheittoa vähän joka paikassa, ja tämä irlantilaisten rempseä sanavalmius antoikin maasta heti miellyttävän kuvan. Tässä päällimmäiset fiilikset Dublinista näin heti matkan jälkeen.
Lentomme oli pari tuntia myöhässä, joten ekan illan suunnitelmat muuttuivat matkalla lähinnä toiveeksi kaatua hotellin sänkyyn työviikon päätteeksi. Onneksi saimme Airlink-lentokenttäbussin menopaluuliput lentokentällä kouraan ennätysmäisen kätevästi, ja hetken päästä olimmekin jo matkalla Dublinin ytimeen. Toteutimme suunnitelman painua suoraan pehkuihin, ja lauantaina olimmekin pirteinä ylhäällä jo aikaisin aamulla, valmiina tutkimaan Guinnessin ja Jamesonin syntymäkaupunkia.
Sananen Dublinin hintatasosta: vaikka suht edullisia lentoja Suomesta Dubliniin vaikuttaa olevan tasaisesti myynnissä, reissusta ei välttämättä tule erityisen halpa, sillä majoittuminen Dublinissa ei onnistu ihan pikkurahalla. Me maksoimme tasoltaan vaatimattomasta kahden hengen huoneesta keskimäärin 116 euroa per yö, ja päälle 9 euroa hengeltä aamiaisesta.
Valitsemamme majapaikka Dublin City Inn oli erinomaisella paikalla, joten pölyisestä ja tunkkaisesta huoneesta huolimatta (kokolattiamatto ja verhot, jotka eivät salettiin ole koskaan nähneet pesukonetta) hotellilotto onnistui ihan hyvin. Aamiainenkin maistui.
Mitä tuli katseltua ravintoloiden aamiaishintoja, ne näyttivät pyörivän samalla tasolla hotellimme aamiaisen kanssa, minkä vuoksi päädyimmekin syömään joka aamu hotellilla. Ravintolahinnoista yleisemmin jäi tuntuma, että ne ovat Helsingin hintoihin verrattuna jonkin verran edullisemmat.
Sateisesta säästä välittämättä päätimme hoitaa kaupungissa liikkumisen jalkapatikalla, lentokenttäkyytejä lukuun ottamatta. Dublinin ydin on sen verran pieni, että joka paikkaan oli Google Mapsin avulla tsekattuna maksimissaan pari kilometriä hotellilta. Aika ideaali tilanne siis. Kaupunkia halkoo itä–länsisuunnassa Liffey-joki, joka helpottaa suunnistamista.
Tämä oli sekä minun että matkaseuralaiseni ensimmäinen reissu Dubliniin, ja koska meillä oli aikaa vain perjantai-illasta maanantai-iltapäivään, emme lähteneet retkeilemään kaupungin ulkopuolelle. Halusimme seikkailla ennemmin Dublinissa.
Odotin Dublinilta sadetta (sitä tuli), synkkiä mutta hienoja katedraaleja (tuli nähtyä), värikkäitä ovia ja paljon rosoista tiilipintaa (nämäkin check) ja pubeja joka kulmalla (jep, kyllä löytyy).
Ruualta en odottanut ihmeitä aiempien Iso-Britannian matkojen takia, mutta ei siinä nyt varsinaisesti valittamista ollut. Oluelta odotin vielä vähemmän, sillä lämpimät ja hapottomat bisset iskevät nykyään ihan yhtä vähän kuin muutaman vuoden takaisella reissulla Lontooseen. Vähänpä tiesin. Dublin on eri maata. Ja ei, Guinness ei todellakaan ole ainoa olutmerkki pubien hanoissa.
Totta kai meiltä jäi kaupungissa monta paikkaa käymättä, sillä eihän kolmen yön vierailulla mitenkään kaikkea ehdi, eikä minusta ole edes mitään järkeä juosta pää kolmantena jalkana museosta toiseen. Ehdimme kuitenkin saada kaupungista jonkinlaisen otteen tässä lyhyessäkin ajassa.
Moni kaupungin tunnetuimmista vetonauloista tuli myös katsastettua: ehdimme käydä niin Guinness Storehousessa, Jamesonin vanhassa viskitislaamossa kuin Trinity Collegen upeassa kirjastossa. Kaiken kaikkiaan reissu oli ankeasta säästä huolimatta oikein onnistunut.
Lue myös muut matkaan liittyvät jutut:
- Old Jameson Distillery: kierros viskitehtaassa
- Kierroksella Guinness Storehousessa
- Trinity College Library, yksi maailman kauneimmista kirjastoista
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Tosiaan on yleinen harhaluulo, että Irlannista ei saa muuta kuin Guinnessia 😀 Siellä on tosiaan erinomaisia oluita tarjolla joka lähtöön, joten erityisen hyvä paikka oluen ystävälle.
Näyttipä Dublin kuvissa niin irlantilaiselta kuin olla vaan voin – silti siellä viihtyy sateellakin hyvin!
Oli todellakin hyvät valikoimat olutta, yllätyin positiivisesti paikallisista lagereista. Eikä se Guinnesskaan nyt niin myrkkyä ollut – edellisestä maistamiskerrasta oli meinaan tosi pitkä aika. 🙂
Sade ei haitannut, kivaa oli joka tapauksessa!