Tallinnan tv-tornissa

Tallinnassa on paljon nähtävyyksiä, joista monet liittyvät paljon kaukaisempaan historiaan kuin neuvostoaikaan. Neukkuajoilta on kuitenkin peräisin Tallinnan tv-torni, jossa emme olleet Hemmon kanssa kumpikaan vierailleet. Niinpä suuntasimme viime reissulla katsastamaan tämän betonisen nähtävyyden, joka törröttää Piritan kaupunginosassa noin 10 kilometrin päässä Tallinnan ytimestä. Paikalle pääsee bussilla, kunhan saa vain ensin bussiliput ostettua (meillä homma meni ihan säätämiseksi ja vaati kolmella eri kioskilla käymisen).

Tallinnan tv-torni rakennettiin vuoden 1980 kesäolympialaisia varten – olympialaiset pidettiin Moskovassa, mutta purjehduslajien kisat olivat Tallinnassa. Tornin rakentaminen aloitettiin 1975, ja se valmistui juuri ennen olympialaisia. Vuonna 2007 torni suljettiin paloturvallisuuspuutteiden takia, mutta se päätettiin pian remontoida. Tv-torni avattiin uudistustöiden jälkeen uudelleen huhtikuun alussa 2012.

Neukkufiilis paistaa tornin ulkonäöstä aika hyvin – vai mitä sanotte kuvan perusteella? Sisätilat ovat toki nykyaikaiset ja hienosti remontoidut.

Tallinnan tv-torniTorni on 314 metriä korkea, ja näköalatasanne sijaitsee 170 metrissä. Sinne ei sääolosuhteiden takia (talvi?) päässyt meidän vierailumme aikaan, joten katselimme maisemia sisätiloista. Tämä vähän harmitti, sillä sää oli suhteellisen kirkas, ja olisi ollut mukava napata ulkona pari kuvaa.

Vaihtoehdoksi jäi onneksi mahdollisuus istahtaa hetkeksi alas maisemien äärelle. Huipulla on nimittäin näköalaravintola, jossa hörppäsimme kupit kahvia ja seurasimme merellä näkyvää laivaliikennettä. Toisin kuin olisi voinut kuvitella, ei kahvilassa eikä itse tornissa ollut lainkaan ruuhkaa. Ehkä satuimme paikalle hiljaisena viikonloppuna.

DSC_0506 Maisema Tallinnan tv-tornistaTallinnan tv-tornissaTallinnan tv-tornissaKesäkuusta 2013 lähtien tornissa on ollut myös mahdollisuus kävellä näköalatasanteen reunalla kaiteiden ulkopuolella, tietysti turvavaljaisiin kytkettynä. Tämä hupi ei luonnollisesti kuulu normaalin pääsylipun hintaan. Eipä tullut käytyä: voin sanoa ihan suoraan, että mitkään vähänkään extremeä liippaavat jutut eivät yksinkertaisesti kiinnosta.

Tornin futuristinen perusnäyttely, jossa esitellään virolaisten erinäisiä saavutuksia, oli sen sijaan mielenkiintoinen. Tämän vuoden alusta alkaen tornissa on ollut lisäksi näyttely nimeltä The Living Universe, jossa käsitellään niinkin kepeitä pikkuasioita kuin elämää ja universumia. Kiinnostava sekin. Eniten mieleen taisi kuitenkin jäädä näyttelyssä esillä olleen pienen robottiauton testailu, tornista avautuvan upean näköalan lisäksi.

Kannattiko käydä? Kyllä minusta. Ennen kaikkea tv-torni tarjosi vaihtelua tutulle Tallinnan keskustalle. Ei sillä, että olisin jotenkin kyllästynyt siihen (en ole), mutta vaihtelu virkistää.

Oletko sinä käynyt Tallinnan tv-tornissa tai kiinnostaisiko käydä?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Tunnelmapaloja Tallinnasta (ja pari ravintolavinkkiä)

Kävin Hemmon kanssa muutama viikko sitten Tallinnassa viikonloppumatkalla. Lähdimme matkaan perjantaina töiden jälkeen ja palasimme sunnuntaina iltalaivalla takaisin. Parissa päivässä ehtii jo paljon (ainakin syödä hyvin ja ihan liikaa), ja meillä oli jälleen huippukivaa.

DSC_0527 Katariinankuja, TallinnaRavintola Munga Kelder, TallinnaPerjantaina meillä oli pöytävaraus ravintola Ribeen, jossa kävin nyt toista kertaa vuoden sisällä. Kyseessä on vähän hienompi ravintola, mutta Tallinnalle tyypilliseen tapaan se ei suinkaan tarkoita jäykkää meininkiä. Juhlimme reissussa Hemmon synttäreitä, joten fine dining oli paikallaan. Riben annokset ovat yksinkertaisesti herkullisia ja palvelu loistavaa – en voi kuin suositella. Kuvia ei ole, koska nam ja hyvä seura.

Ravintola Ribe, Tallinna Raatihuoneentori, TallinnaViikonlopun aikana kävimme bastionin tunneleissa, joista kirjoitin marraskuussa. Olin siis tunneleissa toista kertaa, mutta Hemmolle tunnelivierailu oli uusi kokemus. Vierailimme myös tv-tornissa, mistä kerron lisää myöhemmin. Tietysti kiertelimme myös vanhankaupungin kauniita kujia, ja perinteeksi muodostuneeseen tapaan kävimme katsomassa maisemia Kohtuotsan näköalatasanteelta.

Tallinnan tunnelmallisilla kaduilla DSC_0532 DSC_0533 DSC_0534 DSC_0551Riben lisäksi kävimme illallisella myös F-Hoonessa, jonne olen yrittänyt pari kertaa aiemminkin, mutta ilman varausta se ei ole onnistunut. Tällä kertaa varasin pöydän hyvissä ajoin. F-Hoonessa nauttimaani annosta en voi kehua eikä Hemmokaan ollut kovin ihastunut omaansa, mutta drinkit olivat erinomaisia ja tunnelma täysi kymppi. Iloinen puheensorina ja sisustuksen rosoinen hipsterimeininki toivat mieleen Berliinin, joten ei mikään yllätys, että viihdyin.

Lounasta tuli nautittua lauantaina Rataskaevu 16 -ravintolassa, jonne ajattelimme joskus palata. Ravintola on pieni ja rento, ruoka hyvää ja suhteellisen edullista ja palvelu pelaa. Ei valittamista.

Tallinna oli näin talvellakin kaunis ja mietin, että onneksi se sijaitsee niin lähellä. Kun aika ei riitä matkustamiseen kauemmas, Tallinna on todella hyvä vaihtoehto. Ja miksei muulloinkin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Tallinnan KGB-museo

Viru-hotelli taitaa olla kaikille suomalaisille tuttu ainakin nimeltä. En ole itse koskaan yöpynyt hotellissa, joten minulle se on tuttu lähinnä hotellin yhteydessä olevan ostoskeskuksen kautta. Monille matkalaisille 23-kerrokseinen hotelli toimii maamerkkinä, joka auttaa Tallinnassa suunnistamisessa.

Kävin kesällä Viru-hotellissa sijaitsevassa KGB-museossa. Museo kertoo KGB:n tarinaa Viru-hotellin historian kautta. Suomalaisten rakennusliikkeiden pystyttämä Viru, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui vuonna 1972. Nykyään Viru on osa Sokos Hotel -ketjua.

Tallinnan KGB-museossaViru toimi neuvostoaikana paitsi ulkomaisten matkailijoiden majapaikkana myös KGB:n toimipisteenä. KGB piilotteli hotellin ylimmän kerroksen tiloissa ja salakuunteli niin hotellin ravintolan pöytiä kuin huoneitakin. Mikrofonien määrä oli massiivinen – se käy ilmi KGB-museossa näytillä olevasta pohjapiirustuksesta.

Museovierailu täytyy varata etukäteen, sillä kyseessä on opastettu kierros, jolle mahtuu vain rajallinen määrä porukkaa. Noin tunnin kestävän vierailun liput maksavat 10 euroa (hotellin asiakkaille 8 euroa). Museo on kooltaan pieni, ja kierros nojaakin vahvasti oppaan kertomuksiin Virun historiasta. Museon tilat koostuvat kahdesta KGB:n käytössä olleesta huoneesta, joissa on esineistöä neuvostoajoilta.

Rekvisiittaa Tallinnan KGB-museossa Vanhoja asiakirjoja Tallinnan KGB-museossaOppaan jutut kantavat kierrosta hyvin, sillä tarinat ovat kiinnostavia. Historiaa tunteville tai ihan vain vakoilutarinoista tykkääville oppaan kuvailemassa neuvostomeiningissä ei sinänsä ole paljoa uutta. Yksittäiset esimerkit ja tarinat ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja Viru-hotellin ja KGB:n yhteinen historia sisältää myös hauskoja yksityiskohtia. Laittaisitko itse salaisen huoneen oveen kyltin, jossa kerrotaan, että oven takana ei ole mitään kiinnostavaa?

Summa summarum: Viru-hotellin KGB-museo on viihdyttävä kokonaisuus, joka sopinee myös museoita vierastaville. Siellä kun ei tarvitse lueskella vitriinien pikkuruisia tekstejä eikä kiertää kerroskaupalla näyttelyitä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail