Hurmaava Come to Finland -näyttely Kansallismuseossa

Kansallismuseossa Helsingissä on parhaillaan esillä näyttely nimeltä Come to Finland – riemuhuuto paratiisista, johon kävimme pienellä matkabloggaajaporukalla tutustumassa kuluneella viikolla*. Hurmaava näyttely esittelee Suomi-brändin historiaa matkailujulisteiden kautta – ja millaisia ne julisteet ja niistä välittyvät viestit ovatkaan!

Sain kierrokselta mukaan pari kivaa juttua, jotka päätin arpoa blogin seuraajien kesken, joten kannattaa lukea loppuun ja osallistua arvontaan. *Arvonta on päättynyt!*  Jatka lukemista “Hurmaava Come to Finland -näyttely Kansallismuseossa”

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Paluun jälkeisiä Suomi-juttuja ja uusia reissusuunnitelmia

Kun palasimme maailmanympärimatkaltamme toukokuussa Suomeen, ensimmäiset päivät kuluivat tavaroiden roudaamisessa varastosta kotiin ja niiden järjestelyssä paikoilleen. Jet lag oli valtaisa, kuten viimeksi kerroinkin. Mahdolliseen ”paluumasennukseen” olimme varautuneet sillä tavalla, että hotellielämää oli luvassa yhden yön verran jo reilun viikon päästä paluustamme. Tosin varsinainen syy tuolle hotelliyölle oli allekirjoittaneen syntymäpäivän juhlistaminen, mutta se toimi hyvin myös arkeen palaamista pehmittävänä laastarina.

Kuohuviiniä Flamingossa
Aivan ensimmäisiä toimia tavaroiden roudaamisen lisäksi olivat käynti kampaajan pakeilla (en käynyt koko matkan aikana kampaajalla), muutama työhaastattelu ja tietysti tuttujen ja sukulaisten kanssa treffailu pitkästä aikaa. Jälkimmäisiä tavataksemme kävimme toukokuun lopussa viikonloppureissulla Pohjois-Karjalassa. Silloin oli lämmin sää ja mökkirannassa näytti kovin kesäiseltä.

Pohjois-Karjala-kollaasi
Pohjois-Karjalassa

Kävimme Helsingissä yhdellä funk-keikalla ja hoitamassa akuuttia Japani-kaipuuta sushikurssilla Helsingin Tokyokanissa. Sushikurssi oli tietysti opettavainen, mutta myös rento ja hauska. Sushin valmistamista ei toistaiseksi ole ehditty testailla kotona, kun on ollut olevinaan niin kiire, mutta muutamissa Helsingin sushiravintoloissa on tullut käytyä.

Mainitsemani hotelliyö vietettiin Vantaan Flamingossa, missä kävimme lillumassa kylpylähotellin altaissa vain aikuisille tarkoitetulla puolella sekä syömässä hyvin Flamingon ravintoloissa. Erityisesti alkupaloiksi nauttimamme herkut Tapas Barcelonassa maistuivat – tapakset ovat kivoja naposteltavia ja emme ole tässä vähään aikaan käyneet Espanjassa niitä maistelemassa, joten niitä oli jo vähän ikävä.

Näkymä Flamingosta Kehä 3:lle

Flamingo-kollaasi
Flamingossa

Kesäkuussa osallistuin omalta osaltani ensimmäiseen matkabloggaajien tapaamiseen Helsingissä. Oli todella hauska tavata kirjoittajia ja kuvaajia suosikkiblogieni takaa. Kesäkuussa alkoivat myös Twitterin #Matkachatit, joiden järjestäjinä toimivat @globecalledhome, @leena_mari ja @annikarautiola. Chatteihin on ollut mukava osallistua, koska ainahan matkailusta on kiva jutella.

Heinäkuun alussa Helsingissä oli se yksi helteinen viikonloppu. Hemmo häipyi sopivasti helleviikonloppua pakoon työkeikalle itänaapuriin, mutta minä käytin upeaa säätä hyväkseni ja lähdin käymään Suomenlinnassa. Yritän käydä siellä joka kesä ainakin kerran, mutta yrityksestä huolimatta vierailu on joskus jäänyt väliin. Tämän kesän osalta tuo tavoite on nyt saavutettu.

Suomenlinnassa

Verkkokaupan näköalatasanne
Suomenlinnassa (ylempi kuva) ja Jätkäsaaressa Verkkokaupan näköalatasanteella (alempi kuva).

Maailmanympärimatka ei tosiaankaan tappanut minun eikä Hemmon matkustusintoa, joten eihän siihen kauaa mennyt, kun jo olimme pähkäilemässä seuraavaa ulkomaanreissua. Tuo matka koittaakin pian, joten aivan lähiaikoina blogiin on luvassa juttuja Krakovasta! Minä en ole käynyt Krakovassa koskaan, mutta Hemmo on piipahtanut siellä kerran vuosia sitten. Kaikki vinkit ovat tervetulleita kommenttiboksiin, jos linjoilla sattuu olemaan tottuneita Krakovan-kävijöitä. Krakovaan tutustumisen ja herkuttelun lisäksi suunnitelmissa on vierailu Auschwitziin.

Heti Krakovan-matkan jälkeen minä käyn ystäväni kanssa piipahtamassa viikonlopun verran Tallinnassa. Myös tätä matkaa odotan innolla. Tallinna on kiva kesäkaupunki ja siellä on mielestäni jotenkin keskieurooppalainen fiilis, kun on vanhakaupunki, olutterasseja ja sen sellaista. Postauksia on tulossa siis piakkoin myös Tallinnasta.

Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kohti Suomea – ja mitä blogille nyt käy?

Istuimme manhattanilaisessa hotelli-hostellissamme kerrossängyn alapedillä ja tuijotimme lattialle leviteltyä tavaravuorta. Hemmo rikkoi hiljaisuuden toteamalla, että “Tuntuu kuin aamulla olisi edessä taas vain yksi uusi siirtymä johonkin uuteen paikkaan. Ei tunnu yhtään siltä, että olisimme menossa kotiin.” En olisi voinut olla enempää samaa mieltä.

Kahdeksan kuukauden aikana olimme lentäneet yhteensä 21 lentoa ja tehneet lukemattomia muita pitkiä ja lyhyitä siirtymiä. Paikasta toiseen matkaamisesta oli tullut rutiinia. Kummallakaan ei ollut missään vaiheessa matkaa ikävä kotiin. Päinvastoin tuntui siltä, että olisimme voineet jatkaa matkaa helposti toiset kahdeksan kuukautta. Koska millään aiemmillakaan reissuilla ei ole ollut ikävä kotiin, minä epäilin etukäteen, että tältä reissulta paluu tuntuisi aika kamalalta.

Olimme kuitenkin kumpikin naamat ja tunteet peruslukemilla, tungimme kamat laukkuihin (onneksi olimme saaneet sen yhden ylimääräisen laukun juuri viime metreillä hankittua) ja totesimme, että tämä reissu se oli muuten viimeistä yötä vaille tässä.

Kollaasi New York
Viimeisiä New Yorkissa nautittuja aterioita (sushia ja sakea Asia Kanissa), kamala kasa tavaraa hostellihuoneen lattialla ja pakatut laukut lentokentällä.

Aamupäivällä jätimme laukut säilöön hotellille ja menimme muutamaksi tunniksi hengaamaan läheiseen Starbucksiin ennen lentokentälle lähtöä. Lentomme lähti JFK:ltä vasta illalla. Paluumatkan taitoimme Norwegianin Dreamlinerin kyydissä ja nautimme koneessa harvinaisen maistuvat annokset lihaa, riisiä ja papuja ja huuhdoimme ne alas punaviinillä.

Välilasku oli paikallista aikaa aamupäivällä Tukholmassa Arlandan kentällä. Totesimme koneessa uudemman kerran, että ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisimme menossa kotiin. Nukkumisesta ei tullut oikein mitään koko matkalla, joten olimme kohtalaisessa koomassa, kun noudimme Helsinki-Vantaalla Hemmon varaaman vuokra-auton Hertzistä ja ajelimme Jumboon ruokaostoksille. Prismassa oli ehkä viisi ihmistä, vaikka olimme siellä arkipäivänä neljän maissa iltapäivällä. Olimme ihmisten vähäisyydestä aivan ihmeissämme.

Kollaasi paluu ja Suomi
Siipikuva Dreamlinerin kyydissä, matkalaukkuhihna Helsinki-Vantaalla, keskiyön aamiainen (lohileipiä wasabikastikkeella) ja juuri sellainen sää, jollaista toivoimme paluun jälkeisille päiville (not).

Ensimmäiset paluun jälkeiset päivät menivät ennenkokemattoman massiivisen jet lagin kourissa. Saimme nukutuksi vain muutaman tunnin yössä, joten kokkailimme muutaman kerran keskellä yötä aamiaista pirteinä kuin peipposet. Olimme siirtäneet asunnostamme kalusteita lukuun ottamatta kaiken irtaimen tavaran varastoon matkan ajaksi. Niinpä kannoimme jet lag -huuruissamme omaisuuttamme takaisin kotiin ja etsimme tavaroille omat paikkansa. Osa kamoista päätyi täysin uusille sijoille, koska emme yksinkertaisesti enää muistaneet, missä olimme mitäkin säilyttäneet.

Minulta on nyt paluun jälkeen monesti kysytty, miltä Suomeen palaaminen kahdeksan kuukauden jälkeen tuntui. Toistaiseksi – tätä kirjoittaessani paluusta on jo noin kaksi kuukautta – se ei ole tuntunut lainkaan kummalliselta, masentavalta, ihanalta tai oikein mitenkään muutenkaan noteerattavalta. (Varaan oikeuden palata aiheeseen ainakin mikäli tilanne muuttuu syksyn pimeydessä.)

Yksi asia paluussa kuitenkin järkytti ja pahasti: tavaran määrä omassa kodissa, ja tarkemmin eriteltynä nimenomaan vaatteiden määrä. Koetapa elää kahdeksan kuukautta yhden rinkan sisällöllä. Kaiva sen jälkeen kaikki vanhat kuteesi varastosta. Vaatepinoja katsellessasi ja vaatekaappiin järjestellessäsi voit miettiä pikku päässäsi, mitä hemmettiä kukaan ihminen voi ikinä tehdä esimerkiksi jollain 40 t-paidalla. (En oikeasti laskenut paitojen määrää, mutta liikaa niitä nyt joka tapauksessa on.) Jonkin verran tavaraa lähti tästä syystä kiertoon myös paluun yhteydessä, vaikka toki olimme käyneet omaisuuttamme läpi myös ennen varastointia.

Tämä postaus ei suinkaan ole viimeinen tarina unelmien maailmanympärimatkaltamme. Matkaan liittyviä postauksia on edelleen tulossa – luonnoksissa on esimerkiksi budjettiasiaa, ja otan mielelläni kommenttiboksissa vastaan toiveita postauksista. Jos siis jokin asia maailmanympärimatkassa erityisesti kiinnostaa, mutta en ole vielä siitä kirjoittanut, kerro toki! Luvassa on myös seuraaviin matkoihimme liittyviä tarinoita. Nimittäin ehei, kahdeksan kuukauden reissaaminen ei todellakaan onnistunut tappamaan tämän reissunaisen ja paremman puoliskon matkakuumetta!

Tämä blogi ei siis ole näin maailmanympärimatkan päättymisen jälkeen häviämässä minnekään, joten pysythän jatkossakin linjoilla. 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail