Torrevieja, leppoisa tukikohta Costa Blancalla

Kirjoittelin aiemmin parin päivän retkestämme Espanjassa linnareitillä ja käynnistämme kauniissa Alcalá del Júcarin kaupungissa. Lähdimme tuolle road tripille Torreviejasta Costa Blancalta. Torrevieja, noin sadantuhannen asukkaan kaupunki, sijaitsee Alicanten lentokentältä noin 45 kilometriä etelään. Paikallisten lisäksi kaupunki on koti myös monille suomalaisille, sillä sinne on vuosien varrella siirtynyt väkeä pohjoisesta – myös minun sukulaisiani.

Torrevieja on sellainen paikka, jonne olisin tuskin koskaan päätynyt ilman noita sukulaisiani. Kuitenkin voin todeta, että Torrevieja on ihan pätevä paikka viettää talvet ja miksei kesätkin: aurinko paistaa melkein aina, lämpötila ei painu pakkaselle, ravintoloista saa hyvää espanjalaista ruokaa, kaupoissa on edullista ja meri on aina ulottuvilla. Ei hassumpi ympäristö! Itse en tietenkään mitään eläkejuttuja tässä iässä mieti, mutta ymmärrän kuitenkin täysin, miksi niin moni on päätynyt kaupunkiin viettämään eläkepäiviään.

Torrevieja, Espanja
Talvella Torreviejan rannoilla ei ole ruuhkaa.

Torreviejassa ei silti asu pelkästään suomalaisia tai muita ulkomaalaisia eläkeläisiä eikä se ole myöskään raivostuttava turistien pesäke. Talvisin siellä on hyvin rauhallista, mutta ei kuitenkaan täysin kuollutta. Elämää on myös turistisesongin ulkopuolella, onhan kyseessä ihan oikea kaupunki. Torrevieja on talvikuukausina leppoisa, mutta kesällä siellä on enemmän väkeä, kuten hyvin monessa muussakin Espanjan rannikkokaupungissa. Siitä huolimatta Torreviejaa ei voi kutsua varsinaisesti menomestaksi: paikallinen rauhallisuus säilyy kesät talvet. Englanti ei taitu läheskään kaikilta palveluammateissa olevilta, mikä myös kertoo siitä, että ihan pahimmasta turistirysästä ei ole kyse.

Torreviejan aallonmurtajalla voi käydä lenkkeilemässä.
Torreviejan aallonmurtajalla voi käydä lenkkeilemässä.

Kesäisin kaupungissa on paahtavan kuuma, mutta talvellakaan ei tarvitse palella (ainakaan Suomen malliin). Meidän viimeisimmän vierailumme aikaan tammikuussa lämpöasteita oli illallakin yli 10, ja päivisin lämpötila kohosi parinkymmenen tuntumaan. Aurinko paistoi koko ajan.

Kaupungissa ei varsinaisesti ole mitään erityistä nähtävää, mutta rauhoittumiseen ja espanjalaisen elon leikkimiseen se on juuri sopiva paikka. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi lenkkeilemällä rantabulevardilla ja sen pitkällä aallonmurtajalla. Kesäisin voi uida. Siinä sivussa voi syödä hyvin ja tutkia kauppojen edullisia valikoimia.

Murcia
Murcia
Santa Bárbaran linna, Alicante
Santa Bárbaran linna, Alicante

Jos satut kuitenkin olemaan kaltaiseni levoton tyyppi, joka ei jaksa kauaa pysytellä paikoillaan, Torrevieja toimii hyvänä tukikohtana. Lähistöllä on nimittäin paljon hienoja paikkoja, joihin ehtii näppärästi päiväretkelle.

Cartagena
Cartagena
Guadalest
Guadalest
Villajoyosa
Villajoyosa
Miami? Ei, vaan La Manga.
Miami? Ei, vaan La Manga.
Canelobren tippukiviluolat
Canelobren tippukiviluolat

Mainitsinkin aiemmassa postauksessani Guadalestin linnan, Fuentes del Algarin jääkylmät vedet, Altean valkoisen kylän ja Villajoyosan vanhan kalastajakaupungin. Esimerkiksi Santa Bárbaran linnaan Alicanteen pääsee myös bussilla tai tietysti taksilla, mutta suosittelen silti vuokraamaan auton, jotta liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Suositeltavia vierailukohteita ovat jo mainittujen lisäksi Cuevas de Canelobren tippukiviluolat Busotin lähellä noin 80 kilometrin päässä Torreviejasta sekä pitkulainen La Manga del Mar Menorin maakaistale Torreviejasta etelään. Jälkimmäinen kannattaa yhdistää käyntiin historiallisessa Cartagenassa. Murciakin on vain reilun 60 kilometrin päässä.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Oletko vielä sitä mieltä, että Espanjan rannikolla ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin rannalla makaamista? 😉

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Road trip: Linnareitillä Espanjassa

Kun lähdimme aamulla Torreviejasta kohti pohjoista, katselimme alkuun tuttuja seutuja, sillä täällä olimme ajelleet ennenkin. Maasto oli karua, kuivaa ja mäkistä. Kirkkaan sään ansiosta korkeusvaihtelut erottuivat horisontissa terävinä. Joskus aiemmin ne olivat näyttäneet siltä, kuin niitä ympyröisi sankka sumu.

Cueva de San Pascual
Cueva de San Pascual
Monforte del Cid
Monforte del Cid

Navigaattori ohjaili meidät ensimmäiseksi katsomaan Castillo del Ríoa, Aspen kupeessa sijaitsevaa linnaa. Olimme ehkä vähän väärässä paikassa, koska erotimme mäennyppylän päällä vain jonkin kivikasan – tai todennäköisemmin linnasta ei vain ole enää muuta jäljellä kuin rauniot. Niin tai näin, jatkoimme nopeasti eteenpäin.

Castillo de la Mola
Castillo de la Mola

Castillo de la MolaEspanjan viralliselta turismisivustolta löytämämme linnareitti sisälsi onneksi myös hyviä vinkkejä näkemisen arvoisista kohteista matkamme varrella. Ensimmäinen niistä oli Noveldassa sijaitseva Santuario de Santa María Magdalenan pyhäkkö. Sen esikuvana toimi Antoni Gaudín suunnittelema La Sagrada Família, jota on käynyt ihailemassa varmaan jokainen Barcelonassa vieraillut. Santa María Magdalenan pyhäkön rakentaminen aloitettiin 1918, ja rakennus valmistui 1946.

Santuario de Santa María Magdalena
Santuario de Santa María Magdalena
Santuario de Santa María Magdalena
Santuario de Santa María Magdalena
Santuario de Santa María Magdalena
Santuario de Santa María Magdalena

Santuario de Santa María MagdalenaAivan pyhäkön vieressä sijaitsee Castillo de la Mola, joka on muslimien 1100-luvulla rakentama linna. Ulkoasultaan se on kovin vaatimattoman näköinen laatikko, mitä vielä korostaa vieressä seisova koristeellinen Santa Marían pyhäkkö.

Reittimme varrelle osui seuraavaksi Almansan linna, joka näytti upealta. Harmi vain, että se oli juuri suljettu, kun ehdimme sen luokse. Leppoisana alkanut päivä oli tässä vaiheessa muutenkin saanut vähän ikävän käänteen: tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että pysyimme hädin tuskin pystyssä Almansan kaduilla linnaan pyrkiessämme. Oksia tipahteli puista, kun pakenimme takaisin autoon. Autotielle kieri tämän tästä lännenelokuvista tuttuja pensaita. Se oli hauskaa niin kauan, kunnes yksi valtavan kokoinen pensas lähestyi kovaa vauhtia autoamme moottoritiellä. Jarruttaminen ja pieni väistöliike auttoivat hieman, mutta pensas rysähti silti auton etukulmaan. Onneksi vahinkoja ei kuitenkaan tullut.

Chinchilla de Montearagón
Chinchilla de Montearagón

Maisemat olivat joka tapauksessa hienot, kuin suoraan spagettiwesternistä. Chinchilla de Montearagónissa saimme testata, miten kapeista raoista Mersu Citan vielä taittuu ilman naarmuja. Kadut olivat äärimmäisen kapeita ja mutkat jyrkkiä. Näimme kuitenkin edempänä muita autoja, mistä pystyimme tietenkin päättelemään tien olevan tarpeeksi leveä ajamista varten. Loppu oli kiinni kuljettajasta, ja Hemmo käänteli rattia tottuneesti.

Chinchilla de Montearagónin linnan vallihauta oli syvä ja leveä. Uhmasimme hetken kovaa ja kylmää tuulta linnan luona, mutta luovutimme pian, sillä jo pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia. Matkaa jatkaessamme näimme linnan edustalla pieniä viitteitä siitä, mitä seuraavan päivän reitillämme oli tiedossa: kallioon oli kaivettu jonkinlainen alkeellinen asumus.

Nyt voit seurata Unelmatrippiä myös Facebookissa! Klikkaa tykkäämään: facebook.com/unelmatrippi

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Espanja on paljon muutakin kuin rantaa

Fiilistelin aiemmassa postauksessa Espanjan-reissua, jonka suunnittelu oli tuolloin vielä täysin kesken. Äkkiä se suunnitelma siitä kuitenkin syntyi.

Meillä oli Hemmon kanssa lennot Costa Blancalle Alicanteen, ja majoitus sieltä noin 50 kilometrin päässä sijaitsevassa Torreviejassa sukulaisten hoteissa. Emme kuitenkaan olleet koko viikkoa jo tutuksi tulleessa kaupungissa, vaan päätimme tehdä muutaman yön mittaisen autoreissun sisämaahan. Näin päiväkohtainen ajomatka ei tullut liian pitkäksi eikä ajellessa tarvinnut pitää kovaa hoppua.

Cueva de San PascualEnsimmäiseksi yöpaikaksi valikoitui Albaceten kaupunki noin 200 kilometriä luoteeseen Torreviejasta. Seuraavan yön vietimme Murciassa, joka on Albacetesta kaakkoon noin 150 kilometrin matkan päässä. Paluumatkaa Torreviejaan sieltä oli enää vajaat 70 kilometriä. Matkasimme siis kolmella Espanjan 17 itsehallintoalueesta: Valenciassa, Kastilia-La Manchassa ja Murciassa.

Cueva de San Pascual Monforte del CidCastillo de la Mola Santuario de Santa María Magdalena

Matkan varrella oli aivan toisenlaista Espanjaa kuin mitä maa monien mielikuvissa pitää sisällään – ei rantaa, ei palmuja. Niiden sijaan komeasti kumpuilevaa maastoa, lukematon määrä linnoja, ajoittain hillitöntä tuulta, rotkossa virtaavia jokia ja lännenelokuvia muistuttavaa maisemaa. Spagettiwesterneitä on kuvattukin Espanjassa, joten ihmekös tuo, että maisemat näyttivät ajoittain spagettiwesterneistä repäistyiltä. Mielikuvaa eivät ainakaan vähentäneet tuulen mukana tiellä pyörineet pensaat.

Olisin ollut hyvin tyytyväinen reittivalintaan jo pelkkien maisemien ja seuduilla vallinneen fiiliksen takia. Homman kuitenkin kruunasivat lukuisat linnat.

Chinchilla de MontearagónCueva de San Pascual Santuario de Santa María Magdalena

Ennen reitin suunnittelua en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että Espanjassakin on niin paljon linnoja bongailtavaksi. Autoreissuilla Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa olemme kerran jos toisenkin poikenneet reitiltä Schloss-kyltin nähtyämme, ja jopa suunnitelleet tarkoituksella reittiä linnojen sijaintien perusteella. Nyt Espanjassakin olimme katsoneet muutamat linnat kartasta jo etukäteen, jotta emme missaisi niitä. Tämä oli hyvä, sillä sakkailuksi touhu välillä siitä huolimatta meni.

Alcalá del Júcar Alcalá del Júcar Alcalá del Júcar

Jatkan road trip -aiheesta lisää seuraavalla kerralla, pysyhän mukana!

P.S. Espanja on viikonloppuna järjestettävien Matkamessujen partnerimaa, joten messuilta saa varmasti hyviä vinkkejä myös niille vähemmän tunnetuille Espanjan alueille. Minä olen menossa – ehkä törmäillään?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail