Ensikosketus Argentiinaan ja Buenos Airesiin

Emme halunneet taas uutta lentomatkaa, joten matkustimme Montevideosta Buenos Airesiin bussilla ja katamaraanilla. Ostimme liput verkosta yhtenä pakettina (noin 35 euroa / lärvi). Bussi lähti Tres Crucesin asemalta yhden aikaan iltapäivällä. Katamaraaniin vaihdettiin Colonia del Sacramentossa. Perillä Buenos Airesissa olimme puoli seitsemän aikaan illalla, ja aurinko alkoi painua mailleen.

Emme olleet järjestäneet etukäteen Argentiinan pesoja, sillä ajattelimme, että satamassa olisi kuitenkin automaatti. Eipä ollut. Niinpä meillä ei ollut paikallista valuuttaa bussia varten, joten otimme taksin hotellille. Kaupunki näytti kauniilta. Koristeellisia rakennuksia oli joka puolella ja esimerkiksi presidentin ja hallituksen työskentelypaikka, Casa Rosada, oli iltavalaistuksessa upean näköinen. Kysäisin taksinkuljettajalta jostakin ympärillä näkyvästä rakennuksesta jotakin, ja hän innostui kertomaan monista muistakin rakennuksista. Taksista jäädessämme hän kätteli meitä ja toivotti tervetulleiksi kotikaupunkiinsa. Olimme ihan ihmeissämme.

Buenos Aires, Argentiina

Hotellilla saimme ilmaisen huonetason korotuksen, joten huoneemme oli iso sviitti, jonka kylpyhuoneesta löytyi poreamme. Valitettavasti saimme pitää hienon huoneen vain yhden yön verran, mutta A y B Internacional -hotellin tavallinenkin huone oli oikein kiva. Lähdimme heti etsimään pankkiautomaattia, mutta emme löytäneet sellaista, joka olisi hyväksynyt korttimme. Päätimme mennä ravintolaan illalliselle ja yrittää maksaa joko dollareilla tai kortilla. Tässä ei ollut onneksi mitään ongelmaa.

Ravintolaksi valikoitui ”nyt on nälkä, äkkiä jonnekin” -taktiikalla aivan hotellimme viereinen ravintola Las Cañas. Se ei näyttänyt ulkoa kovin kummoiselta, mutta palvelu ja ruoka yllättivät meidät täysin. Emme tilanneet pihvejä, minkä vuoksi päädyimme katselemaan kateellisina muiden asiakkaiden herkullisen näköisiä annoksia, vaikka omatkin annoksemme maistuivat erinomaisesti. Päätimme joka tapauksessa palata ravintolaan uudelleen testaamaan pihvejä – onhan Argentiina tunnettu paitsi tangosta, myös pihveistä.

Buenos Aires, Argentiina

Ystävällinen vastaanotto niin taksinkuljettajan kuin hotellin puolesta antoivat meille heti hyvän kuvan Argentiinasta ja Buenos Airesista. Kun siihen lisättiin vielä erinomainen palvelu Las Cañasissa, olimme myytyjä heti kättelyssä.

Hyvä palvelu jatkui seuraavana aamuna, kun menimme aamiaiselle kivaan pikkupaikkaan nimeltä La Nueva Martona. Siellä vetäisty tortilla española oli loistava ja empanadat olivat parhaita kaikista Buenos Airesissa testaamistamme (ja niitä tuli testattua todella monessa paikassa).

Kävimme Hard Rock Cafessa, kiertelimme sen lähettyvillä sijaitsevilla ulkoilmamarkkinnoilla ja piipahdimme Recoletan hautausmaalla (Cementerio de Recoleta). Vaikka on ehkä lähtökohtaisesti jotenkin typerää mennä hautausmaalle kiertelemään turismimielessä, olemme Hemmon kanssa käyneet muun muassa Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa. Recoletan hautuumaalta löytyy esimerkiksi Eva Perónin eli Evitan sukuhauta. Kävimme etsimässä sen, vaikka ensisijaisesti olimme paikalla ihan vain ihmettelemässä hautausmaan Suomesta poikkeavaa tyyliä. Pariisilaisen hautausmaan tapaan Recoleta on täynnä mahtipontisia, koristeellisia hautarakennelmia.

Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires

Otimme revanssin Las Cañasin annosten suhteen heti toisena iltana. Edellisenä päivänä meitä palvellut Juan huomasi meidät heti, kun pääsimme ravintolan ovesta sisään, ja saimme jälleen erinomaisen ystävällistä palvelua. Sisäfileepihvit olivat aivan törkeän herkulliset ja myös malbec-punaviini maistui. Meillä tulee olemaan Las Cañasiin paha ikävä! Hauskaa oli, että saimme ravintolaan kanta-asiakaskortin, joka takasi 20–25 prosentin alennuksen laskun loppusummasta. Vastaavia, tuntuvia alennuksia oli tarjolla monissa ravintoloissa. Niiden tarjoaminen liittynee Argentiinassa vallitsevaan valuuttatilanteeseen, joka voi tuntua turisteista vähän sekavalta.

Hard Rock Cafe, Buenos Aires

Argentiinassa on tällä hetkellä aika erikoinen tilanne valuutan kanssa. Tilanne on vuosien 2001–2002 talouskriisin peruja. Argentiinan pesolla on normaaliin tapaan virallinen arvo (vierailumme aikaan yksi dollari oli noin 9 pesoa), mutta kurssi on merkittävästi parempi vaihtamalla USA:n dollareita pesoiksi pimeillä markkinoilla (laittomilla markkinoilla yksi dollari olisi ollut noin 13–14 pesoa). Näitä ”pimeitä dollareita” kutsutaan nimellä blue dolar.

Argentiinassa on käytännössä mahdotonta saada dollareita laillisesti voimassa olevien valuuttarajoitusten vuoksi, joten turistien taaloilla on kysyntää. Taaloilla käteisellä maksaessa me saimme monesti ”alennusta” hinnasta – jotkut paikat siis käyttävät blue dolaria virallisen kurssin sijaan. Kortilla maksaminen ei kokemuksemme mukaan maassa todellakaan kannata, sillä silloin maksu menee virallisen kurssin mukaan. Esimerkiksi eräässä liikkeessä kortilla maksaminen olisi kustantanut noin 15 taalaa enemmän kuin käteisellä maksaminen. Arvatenkin heitimme tiskiin riihikuivaa rahaa.

Ensimmäinen Buenos Airesin -visiittimme kesti kolmen yön verran. Kävimme välissä vierailulla Iguassun putouksilla ja palasimme sen jälkeen takaisin Buenos Airesiin pariksi viikoksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Huomioita Montevideosta

Uruguayssa on vain noin 3,3 miljoonaa asukasta, joten suomalaiselle maa tuntuu siinä mielessä kotoisalta: väkeä ei ole ympärillä riesaksi asti. Pääkaupunki Montevideossa on noin 1,7 miljoonaa asukasta. Uruguay on monilla mittareilla tarkasteltuna Latinalaisen Amerikan kehittynein maa, vaikka ajoittain Montevideossa seikkaillessa ei ihan siltä tuntuisikaan. Montevideon lentokentällä sen sijaan tuntuu siltä, kuin olisi kotona pohjolassa – niin kliininen ja moderni kenttä Carrasco on.

Montevideo on melko siisti kaupunki näin eurooppalaisin silmin tarkasteltuna. Siellä on paljon vanhoja, komeita rakennuksia muuallakin kuin vanhassakaupungissa. Itse asiassa meistä tuntui bussilla ajellessa, että koko kaupunki on lähes samanlainen joka paikasta. Valomainoksia tuntui olevan kaupungissa hyvin vähän. Meillä meni muutama päivä ennen kuin kiinnitimme tähän asiaan huomiota. Liikkeitä ja ravintoloita on välillä vaikea erottaa toisistaan, sillä ikkunoiden edessä on metallinen suojaovi liikkeiden ollessa kiinni (mikä on yleistä) ja logot ynnä muut tunnisteet joko puuttuvat kokonaan tai ovat niin himmeitä ja rähjääntyneitä, ettei niitä meinaa huomata.

Montevideo, Uruguay

Liikkeet ja ravintolat ovat Montevideon vanhassakaupungissa omituisesti auki vain päiväsaikaan. Emme saaneet selville, olisiko jossakin päin kaupunkia iltaisin eläväinen alue terassilla istuskelua varten vai puuttuuko sellainen Montevideosta kokonaan. Sää oli meidän vierailumme aikana täysin pilvetön eikä juuri tuullut. Lämpöä riitti päiväsaikaan noin 27 astetta eikä iltaisinkaan ollut kylmä. Täydellinen terassikeli siis, mutta ne terassit vain puuttuivat.

Eräs paikallinen kertoi, että vanhakaupunki on iltaisin jokseenkin vaarallista seutua – ei pahimmasta päästä, mutta kuitenkaan iltaisin ei kannattaisi kuljeskella kaduilla. En väitä, etteikö neuvo voisi olla aiheellinen, mutta ihmettelen silti, jos siellä joku rosvo jaksaa päivystää. Kävimme muutamana iltana kävelemässä vanhankaupungin kaduilla ravintolaa etsiessämme ja totesimme, että missään ei ollut yhtäkään ihmistä. Aika huono bisnespaikka ryöstäjälle, siis. Väen katoaminen auringonlaskun aikaan selittänee myös sen, miksi myös liikkeet sulkevat ovensa aikaisin. Meidän mielestämme vanhakaupunki oli ihan hyvä paikka majoittua, sillä siellä on iltaisin rauhallista ja päivisin kivat pikkuputiikit tuovat seudulle elämää.

Montevideo, Uruguay

Vanhankaupungin eläväisin alue on Plaza Constituciónin tuntumassa. Kävimme siellä puistossa istuskelemassa ja katselemassa kaupungin menoa. Kävelykadulla oli paljon myyjiä kauppaamassa käsitöitä ja matekuppeja, -termoskannuja ja -laukkuja. Maten juominen tuntuu olevan Uruguayssa lähes pyhä asia, ja erittäin monet kanniskelevat mukanaan termoskannua tuon yrttijuoman valmistamista varten. Matetarvikkeita myydään melkein joka kulmalla. Monet matekupit ovat koristeellisia ja sinänsä hienon näköisiä, joten myös turistit hankkivat niitä matkamuistoiksi.

Hintataso Montevideossa on lähellä Suomen hintatasoa etenkin ravintoloissa. Jos haluaa syödä itsensä ähkyyn, kannattaa testata paikallista chivito-annosta, joka on yleensä edullinen. Annos tunnetaan myös nimellä sydäri. Hemmo maisteli eräänä iltana chiviton, ja se sisälsi porsaanleikkeen, pekonia, ranskalaisia, kananmunaa, perunasalaattia ja salaattia. Annos oli jäätävän kokoinen, mistä kertoo se, että Hemmokaan ei jaksanut sitä aivan kokonaan tuhota, vaikka se kuulemma maukas olikin.

Montevideo, Uruguay

Syksyllä Japanissa kiinnitin huomiota 90-luvulta tutun hiusdonitsin näyttävään paluuseen. Montevideossa huomioni kiinnittyi niin ikään ysäriltä tuttuihin paksupohjaisiin kenkiin. Noin kymmenen sentin paksuisilla pohjilla varustettuja klopoja tuntui olevan jalassa vähintään joka toisella naisella. Lopuilla olikin sitten jalassaan Crocsit. Hämmentävää.

Onko teistä lukijoista joku käynyt Montevideossa? Mihin asioihin te kiinnititte siellä huomiota?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kotoisia fiiliksiä Montevideossa

Lensimme Panama Citystä Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon yölennolla. Perillä Montevideossa maahantulomuodollisuudet menivät ennätyksellisen nopeasti. Maastapoistumislippuja ei kyselty, mutta meillä oli ne kyllä valmiiksi hommattuina sen varalta, että viranomaiset niitä tiedustelisivat. Montevideon lentokenttä näytti uudelta ja siellä oli todella siistiä. Meille tuli mieleen Helsinki-Vantaa, paitsi että Carrasco on matkustajamääriltään paljon pienempi. Meidän piti saada rikottua automaatin sylkäisemä tonnin seteli (1000 Uruguayn pesoa on noin 35,80 euroa) bussimatkaa varten ja kahvihammasta kolotti, joten jäimme kentälle aamukahville. Siellä oli rauhallinen tunnelma ja ilmainen wifi – luksusta.

Kyselimme kentän eteen pysähtyvistä busseista niiden määränpäätä ja hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, jonka kuljettaja sanoi menevän Tres Crucesin bussiasemalle. Lentokentän antama mielikuva Uruguaysta siistinä ja modernina maana karisi jo vähän tällä ensimmäisellä bussimatkalla, sillä bussi oli aikamoinen rämä. Tres Crucesilta pääsimme toisella (paremmalla) bussilla perille vanhaankaupunkiin, josta olimme varannet hotellihuoneen. Meillä kävi tuuri, sillä täysin randomilla valitsemamme linja pysähtyi suoraan AK Design Hotelin eteen.

Montevideo, Uruguay

Oli aikainen aamu, joten emme saaneet huonetta heti. Jätimme laukut hotellille ja lähdimme tutustumaan kävellen lähitienooseen. Hotelli oli hyvällä paikalla vanhassakaupungissa aivan kauppahallin ja bussipysäkkien lähellä, ja vieressä oli myös kauppa. Oli sunnuntai ja kadut olivat lähes täysin tyhjät. Yksi vastaan tullut mies alkoi pajattaa kovasti, että kaikki on suljettu sunnuntaisin ja meidän kannattaisi mennä markkinoille 40 minuutin kävelymatkan päähän. Yölento vaati veronsa, joten odottelimme ennemminkin hotellihuoneen pehmeään sänkyyn pääsyä kuin markkinahumussa seikkailua, joten jätimme väliin. Haimme sen sijaan croissanteja ja juotavaa kaupasta ja tuhosimme niitä samalla kun kävelimme Ciudad Viejan kauniita katuja.

Huoneen saimme puolenpäivän aikaan ja olimme niin rättiväsyneitä valvotun yön jäljiltä, että kaaduimme suihkun kautta suoraan petiin. (Ja pitkästä aikaa se peti sijaitsi aivan ihanassa, skandinaavisia hotellihuoneita muistuttavassa huoneessa. Ah!) Yön yli kestävät siirtymät eivät taida oikein sopia meille, koska lähes poikkeuksetta nukkuminen jää niiden siirtymien aikana kokonaan tai lähes kokonaan väliin. Niin tälläkin kertaa.

Montevideo, Uruguay

Illalla monen tunnin päikkäreiden jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, mutta edelleen oli yhtä hiljaista kuin päivällä. Lopulta menimme aivan hotellin läheltä löytyneeseen parrilla-paikkaan ja tilasimme tarjouskombon, jonka sisällöstä emme olleet ruokalistan perusteella ihan varmoja. Pöytään tuotiin hieman pannukakkua muistuttavaa suolaista ja rasvaista ”leipää” eli fainaa ja mozzarellapizzaa eli muzzaa. Ruoka oli hyvää, mutta niin raskasta, että historiallisesti siitä jäi osa syömättä.

Seuraavana päivänä kävelimme Tres Crucesiin ostoskeskukseen. Matkaa oli reilut neljä kilometriä, joten näimme matkalla hieman kaupunkia. Montevideon ilma tuntui pölyiseltä, rakennukset olivat enimmäkseen betoninharmaita ja liikennettä piisasi. Moneen muuhun paikkaan verrattuna kaupungissa oli kuitenkin aika seesteinen tunnelma. Ihmiset olivat kaivautuneet koloistaan, eli ihan niin hiljaista ei enää ollut kuin sunnuntaina. Etsiskelin matkalla pikkukaupoista ja perillä Tres Crucesin ostarilla viimeisiään vetelevien rantasandaalieni tilalle uusia, mutta joka paikassa myytiin vain varvassandaaleja, joista en pidä. Sama lopputulos oli Montevideo Shopping -ostarilla, jossa kävimme pyörimässä seuraavana päivänä. Hyvää kahvia sen sijaan löytyi, ja kävimme nautiskelemassa siitä ostarilla jossakin pienessä kahvilassa.

Montevideo, Uruguay Montevideo, Uruguay Montevideo, Uruguay

Toisena iltana toistimme ensimmäisen illan virheemme eli lähdimme syömään liian myöhään. Mikään paikka vanhassakaupungissa ei tuntunut olevan auki, vaikka oli arkipäivä. Tiedämme nyt, miltä turisteista tuntuu Helsingissä juhannuksena! Emme halunneet mennä samaan mestaan kuin edellisenä iltana, joten onneksi löysimme toisen auki olevan ravintolan, josta sai muutakin kuin rasvaista pizzaa. Kolmanteen päivään mennessä olimme viisastuneet sen verran, että söimme iltapäivällä kaupungilla niin paljon, että meidän ei tarvinnut enää illalla lähteä etsimään ravintolaa vanhassakaupungissa. Kun asiaa oikein miettii, niin Montevideo taitaa olla melkeinpä ainoa paikka koko tällä matkallamme, jossa on ollut työn takana löytää edes yksi avoinna oleva ravintola – yleensä kun ravintoloista on ennemminkin ollut runsaudenpulaa.

Kirjoittelen vielä lisää Montevideosta seuraavalla kerralla. Montevideossa pyörimisen lisäksi teimme Uruguayssa päiväretken suosittuun lomakaupunkiin Punta del Esteen. Samalla reissulla kävimme vierailulla maailman ehkä veikeimmässä talossa, Casapueblossa. Myös näistä on luvassa lisää juttua myöhemmin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail