Ensikosketus Argentiinaan ja Buenos Airesiin

Emme halunneet taas uutta lentomatkaa, joten matkustimme Montevideosta Buenos Airesiin bussilla ja katamaraanilla. Ostimme liput verkosta yhtenä pakettina (noin 35 euroa / lärvi). Bussi lähti Tres Crucesin asemalta yhden aikaan iltapäivällä. Katamaraaniin vaihdettiin Colonia del Sacramentossa. Perillä Buenos Airesissa olimme puoli seitsemän aikaan illalla, ja aurinko alkoi painua mailleen.

Emme olleet järjestäneet etukäteen Argentiinan pesoja, sillä ajattelimme, että satamassa olisi kuitenkin automaatti. Eipä ollut. Niinpä meillä ei ollut paikallista valuuttaa bussia varten, joten otimme taksin hotellille. Kaupunki näytti kauniilta. Koristeellisia rakennuksia oli joka puolella ja esimerkiksi presidentin ja hallituksen työskentelypaikka, Casa Rosada, oli iltavalaistuksessa upean näköinen. Kysäisin taksinkuljettajalta jostakin ympärillä näkyvästä rakennuksesta jotakin, ja hän innostui kertomaan monista muistakin rakennuksista. Taksista jäädessämme hän kätteli meitä ja toivotti tervetulleiksi kotikaupunkiinsa. Olimme ihan ihmeissämme.

Buenos Aires, Argentiina

Hotellilla saimme ilmaisen huonetason korotuksen, joten huoneemme oli iso sviitti, jonka kylpyhuoneesta löytyi poreamme. Valitettavasti saimme pitää hienon huoneen vain yhden yön verran, mutta A y B Internacional -hotellin tavallinenkin huone oli oikein kiva. Lähdimme heti etsimään pankkiautomaattia, mutta emme löytäneet sellaista, joka olisi hyväksynyt korttimme. Päätimme mennä ravintolaan illalliselle ja yrittää maksaa joko dollareilla tai kortilla. Tässä ei ollut onneksi mitään ongelmaa.

Ravintolaksi valikoitui ”nyt on nälkä, äkkiä jonnekin” -taktiikalla aivan hotellimme viereinen ravintola Las Cañas. Se ei näyttänyt ulkoa kovin kummoiselta, mutta palvelu ja ruoka yllättivät meidät täysin. Emme tilanneet pihvejä, minkä vuoksi päädyimme katselemaan kateellisina muiden asiakkaiden herkullisen näköisiä annoksia, vaikka omatkin annoksemme maistuivat erinomaisesti. Päätimme joka tapauksessa palata ravintolaan uudelleen testaamaan pihvejä – onhan Argentiina tunnettu paitsi tangosta, myös pihveistä.

Buenos Aires, Argentiina

Ystävällinen vastaanotto niin taksinkuljettajan kuin hotellin puolesta antoivat meille heti hyvän kuvan Argentiinasta ja Buenos Airesista. Kun siihen lisättiin vielä erinomainen palvelu Las Cañasissa, olimme myytyjä heti kättelyssä.

Hyvä palvelu jatkui seuraavana aamuna, kun menimme aamiaiselle kivaan pikkupaikkaan nimeltä La Nueva Martona. Siellä vetäisty tortilla española oli loistava ja empanadat olivat parhaita kaikista Buenos Airesissa testaamistamme (ja niitä tuli testattua todella monessa paikassa).

Kävimme Hard Rock Cafessa, kiertelimme sen lähettyvillä sijaitsevilla ulkoilmamarkkinnoilla ja piipahdimme Recoletan hautausmaalla (Cementerio de Recoleta). Vaikka on ehkä lähtökohtaisesti jotenkin typerää mennä hautausmaalle kiertelemään turismimielessä, olemme Hemmon kanssa käyneet muun muassa Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa. Recoletan hautuumaalta löytyy esimerkiksi Eva Perónin eli Evitan sukuhauta. Kävimme etsimässä sen, vaikka ensisijaisesti olimme paikalla ihan vain ihmettelemässä hautausmaan Suomesta poikkeavaa tyyliä. Pariisilaisen hautausmaan tapaan Recoleta on täynnä mahtipontisia, koristeellisia hautarakennelmia.

Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires Recoletan hautausmaa, Buenos Aires

Otimme revanssin Las Cañasin annosten suhteen heti toisena iltana. Edellisenä päivänä meitä palvellut Juan huomasi meidät heti, kun pääsimme ravintolan ovesta sisään, ja saimme jälleen erinomaisen ystävällistä palvelua. Sisäfileepihvit olivat aivan törkeän herkulliset ja myös malbec-punaviini maistui. Meillä tulee olemaan Las Cañasiin paha ikävä! Hauskaa oli, että saimme ravintolaan kanta-asiakaskortin, joka takasi 20–25 prosentin alennuksen laskun loppusummasta. Vastaavia, tuntuvia alennuksia oli tarjolla monissa ravintoloissa. Niiden tarjoaminen liittynee Argentiinassa vallitsevaan valuuttatilanteeseen, joka voi tuntua turisteista vähän sekavalta.

Hard Rock Cafe, Buenos Aires

Argentiinassa on tällä hetkellä aika erikoinen tilanne valuutan kanssa. Tilanne on vuosien 2001–2002 talouskriisin peruja. Argentiinan pesolla on normaaliin tapaan virallinen arvo (vierailumme aikaan yksi dollari oli noin 9 pesoa), mutta kurssi on merkittävästi parempi vaihtamalla USA:n dollareita pesoiksi pimeillä markkinoilla (laittomilla markkinoilla yksi dollari olisi ollut noin 13–14 pesoa). Näitä ”pimeitä dollareita” kutsutaan nimellä blue dolar.

Argentiinassa on käytännössä mahdotonta saada dollareita laillisesti voimassa olevien valuuttarajoitusten vuoksi, joten turistien taaloilla on kysyntää. Taaloilla käteisellä maksaessa me saimme monesti ”alennusta” hinnasta – jotkut paikat siis käyttävät blue dolaria virallisen kurssin sijaan. Kortilla maksaminen ei kokemuksemme mukaan maassa todellakaan kannata, sillä silloin maksu menee virallisen kurssin mukaan. Esimerkiksi eräässä liikkeessä kortilla maksaminen olisi kustantanut noin 15 taalaa enemmän kuin käteisellä maksaminen. Arvatenkin heitimme tiskiin riihikuivaa rahaa.

Ensimmäinen Buenos Airesin -visiittimme kesti kolmen yön verran. Kävimme välissä vierailulla Iguassun putouksilla ja palasimme sen jälkeen takaisin Buenos Airesiin pariksi viikoksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Päiväretki Punta del Esteen

Varasimme verkon kautta Montevideo Citytourin englanniksi opastetun päiväretken Punta del Esteen, joka on Uruguayssa suosittu lomanviettokaupunki. Retkiaamuna opas ilmestyi paikalle 25 minuuttia myöhässä eikä pahoitellut asiaa ollenkaan. Heti kärkeen hän kysyi minulta, puhunko jonkin verran espanjaa, mihin toki vastasin myöntävästi. Minibussiin haettiin lisää ihmisiä eri puolilta kaupunkia ja kun kaikki asiakkaat oli poimittu kyytiin, opas otti kieliasian uudelleen puheeksi. Hän totesi, että kun kerran puhun espanjaa, voin varmaan tulkata Hemmolle. Ei näin. Olimme nimenomaan varanneet englanniksi opastetun retken, jotta Hemmollekin olisi retken opastuksesta jotakin iloa eikä minun tarvitsisi pinnistellä ymmärtääkseni selostusta, saati sitten yrittää kääntää sitä lennossa.

En saanut oppaan puheesta kovin hyvin selvää, sillä hän soperteli espanjan ja portugalin sekoitusta ja hyppeli asiasta toiseen naureskellen vähän väliä äänekkäästi omille jutuilleen. Jonkin matkaa ajettuamme opas onneksi ehdotti, että siirtyisimme Hemmon kanssa autonkuljettajan viereen istumaan, sillä kuljettaja osasi englantia ja hän voisi selostaa retken meille. Näin tehtiin, ja päivä parani kertaheitolla! Martin ei ollut matkaopas, mutta hän kertoi niistä asioista, joista tiesi ja me kyselimme paikallisista tavoista ja kaikesta muustakin sen minkä vain ehdimme.

San Antonion näköalapaikalla Piriápoliksessa Uruguayssa

Ensimmäinen pysähdys oli San Antonion näköalapaikalla Piriápoliksessa. Piriápolis on Punta del Esten tavoin lomanviettokaupunki, joten sen varsinainen asukasmäärä on vähäinen (alle 10 000). San Antonion näköalapaikalla on tuolihissi, jonka kyydissä voi ihailla kukkulalta avautuvaa merimaisemaa. Me emme käyneet hissimatkalla, sillä pysähdys oli vähän nafti sitä varten. Ihailimme vain maisemia ylhäältä käsin ja ehdimme myös käydä tutkimassa näköalapaikan matkamuistomyymälän valikoimaa.

San Antonion näköalapaikalla Piriápoliksessa Uruguayssa San Antonion näköalapaikalla Piriápoliksessa UruguayssaPiriápoliksesta jatkoimme matkaa Casapueblo-nimiselle rakennukselle Punta Ballenaan. Casapueblo on uruguaylaisen taiteilijan Carlos Páez Vilarón suunnittelema talo, joka valmistui vuonna 1960. Taiteilija suunnitteli sen alun perin kesäkodiksi ja työpajaksi itselleen, mutta nykyisin rakennuksessa on museo, taidegalleria, kahvila ja hotelli. Taiteilija asui Casapueblossa kuolemaansa asti (24.2.2014). Casapueblon museossa esitellään Carlos Páez Vilarón taidetta ja elämää. Casapueblo on veikeä rakennus: valkoinen kivitalo on vähän joka kohdasta pyöreä ja siellä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tiirailimme joka kulmaa, käytävää, huonetta ja nurkkausta ihaillen. Terasseilta avautuu upea näkymä merelle. Sinisen meren ja valkoisen talon yhdistelmä tuo paikan päällä mieleen Kreikan. Vaikka ei olisi koskaan taiteilija Carlos Páez Vilarósta kuullutkaan, talo on kokemisen arvoinen kohde.

Casapueblo, Uruguay Casapueblo, Uruguay Casapueblo, Uruguay Casapueblo, Uruguay Casapueblo, Uruguay Casapueblo, Uruguay

Matka jatkui Punta del Esteen, jossa kiertelimme ensin puutarhakaupunkina tunnettua kaupunginosaa. Kuten nimestä voi arvata, siellä on hyvin vihreää. Alueella on paljon upeita, suuria omakotitaloja, joiden pihoja puunaavat varakkaiden asukkaiden palkkaamat puutarhurit. Asuinaluekierroksen jälkeen oli vuorossa vierailu matkamuistomyymälään, jonne ajoimme hauskasti aaltoilevan Maldonadon sillan yli. Matkamuistomyymälää ei ollut ohjelmassa, mutta opas halusi välttämättä poiketa tuohon krääsätaivaaseen. Meille jäi tästä visiitistä vähän pakkomyynnin maku, mutta tulipahan pysähdyttyä ja nähtyä samalla tien toisella puolella katua jättimäinen Visa-kyltti koristamassa toisen myymälän kattoa.

Punta del Este, Uruguay Punta del Este, UruguayPunta del Esten keskustassa on pilvenpiirtäjiä, jotka ovat suurimman osan vuodesta lähes tyhjillään. Niissä olevat asunnot ovat lomakäytössä, eli niissä majoittuu porukkaa lähinnä vain sesonkiaikaan kesällä. Eteläisestä pallonpuoliskosta kun on kyse, niin kesä on joulukuun tienoilla. Muuna aikana Punta del Estessä ei ole ruuhkaa. Me kävimme kaupungissa lounaalla, minkä jälkeen meille jäi jonkin verran aikaa omatoimiseen kiertelyyn. Meille tuota vapaata aikaa jäi tosin vähän vähemmän kuin muille, sillä Hemmon ribs-annos oli niin sitkeä, että sen tuhoamisessa kesti kolme varttia.

Maksoin ravintolalaskun kortilla ja tarjoilija kertoi, että Uruguayssa kortilla maksaessa ei tarvitse maksaa ollenkaan arvonlisäveroa. Saimme näin ollen kymmenisen prosenttia alennusta loppulaskusta. Muistelimme ravintolassa, että olimme lukeneet veroasiasta jostakin oppaasta joskus ajat sitten, mutta tietenkin unohtaneet koko homman. Emme siis päässeet hyötymään halvemmista hinnoista montaakaan kertaa. Ennen paluumatkaa takaisin Montevideoon pysähdyimme vielä rantaan katsomaan toisen maailmansodan muistomerkkiä.

Punta del Este, Uruguay

Päädyimme lähtemään Punta del Esten -retkelle, koska halusimme nähdä Uruguayssa vähän muutakin kuin Montevideota. Punta del Esteen olisi päässyt myös omatoimisesti, mutta ajattelimme, että opastus toisi päivään lisäarvoa. Itse opas ei sitä kuitenkaan meille tuonut, sillä hän jätti työnsä autonkuljettajan tehtäväksi. Kuljettajamme Martin oli paitsi oikein mukava kaveri, hän myös hoiti opastushommat kiitettävästi, joten loppujen lopuksi emme kokeneet menettäneemme yhtään mitään.

Sellainen retkikokemus tällä kertaa. Millaisia kokemuksia teillä on opastetuilta retkiltä?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Huomioita Montevideosta

Uruguayssa on vain noin 3,3 miljoonaa asukasta, joten suomalaiselle maa tuntuu siinä mielessä kotoisalta: väkeä ei ole ympärillä riesaksi asti. Pääkaupunki Montevideossa on noin 1,7 miljoonaa asukasta. Uruguay on monilla mittareilla tarkasteltuna Latinalaisen Amerikan kehittynein maa, vaikka ajoittain Montevideossa seikkaillessa ei ihan siltä tuntuisikaan. Montevideon lentokentällä sen sijaan tuntuu siltä, kuin olisi kotona pohjolassa – niin kliininen ja moderni kenttä Carrasco on.

Montevideo on melko siisti kaupunki näin eurooppalaisin silmin tarkasteltuna. Siellä on paljon vanhoja, komeita rakennuksia muuallakin kuin vanhassakaupungissa. Itse asiassa meistä tuntui bussilla ajellessa, että koko kaupunki on lähes samanlainen joka paikasta. Valomainoksia tuntui olevan kaupungissa hyvin vähän. Meillä meni muutama päivä ennen kuin kiinnitimme tähän asiaan huomiota. Liikkeitä ja ravintoloita on välillä vaikea erottaa toisistaan, sillä ikkunoiden edessä on metallinen suojaovi liikkeiden ollessa kiinni (mikä on yleistä) ja logot ynnä muut tunnisteet joko puuttuvat kokonaan tai ovat niin himmeitä ja rähjääntyneitä, ettei niitä meinaa huomata.

Montevideo, Uruguay

Liikkeet ja ravintolat ovat Montevideon vanhassakaupungissa omituisesti auki vain päiväsaikaan. Emme saaneet selville, olisiko jossakin päin kaupunkia iltaisin eläväinen alue terassilla istuskelua varten vai puuttuuko sellainen Montevideosta kokonaan. Sää oli meidän vierailumme aikana täysin pilvetön eikä juuri tuullut. Lämpöä riitti päiväsaikaan noin 27 astetta eikä iltaisinkaan ollut kylmä. Täydellinen terassikeli siis, mutta ne terassit vain puuttuivat.

Eräs paikallinen kertoi, että vanhakaupunki on iltaisin jokseenkin vaarallista seutua – ei pahimmasta päästä, mutta kuitenkaan iltaisin ei kannattaisi kuljeskella kaduilla. En väitä, etteikö neuvo voisi olla aiheellinen, mutta ihmettelen silti, jos siellä joku rosvo jaksaa päivystää. Kävimme muutamana iltana kävelemässä vanhankaupungin kaduilla ravintolaa etsiessämme ja totesimme, että missään ei ollut yhtäkään ihmistä. Aika huono bisnespaikka ryöstäjälle, siis. Väen katoaminen auringonlaskun aikaan selittänee myös sen, miksi myös liikkeet sulkevat ovensa aikaisin. Meidän mielestämme vanhakaupunki oli ihan hyvä paikka majoittua, sillä siellä on iltaisin rauhallista ja päivisin kivat pikkuputiikit tuovat seudulle elämää.

Montevideo, Uruguay

Vanhankaupungin eläväisin alue on Plaza Constituciónin tuntumassa. Kävimme siellä puistossa istuskelemassa ja katselemassa kaupungin menoa. Kävelykadulla oli paljon myyjiä kauppaamassa käsitöitä ja matekuppeja, -termoskannuja ja -laukkuja. Maten juominen tuntuu olevan Uruguayssa lähes pyhä asia, ja erittäin monet kanniskelevat mukanaan termoskannua tuon yrttijuoman valmistamista varten. Matetarvikkeita myydään melkein joka kulmalla. Monet matekupit ovat koristeellisia ja sinänsä hienon näköisiä, joten myös turistit hankkivat niitä matkamuistoiksi.

Hintataso Montevideossa on lähellä Suomen hintatasoa etenkin ravintoloissa. Jos haluaa syödä itsensä ähkyyn, kannattaa testata paikallista chivito-annosta, joka on yleensä edullinen. Annos tunnetaan myös nimellä sydäri. Hemmo maisteli eräänä iltana chiviton, ja se sisälsi porsaanleikkeen, pekonia, ranskalaisia, kananmunaa, perunasalaattia ja salaattia. Annos oli jäätävän kokoinen, mistä kertoo se, että Hemmokaan ei jaksanut sitä aivan kokonaan tuhota, vaikka se kuulemma maukas olikin.

Montevideo, Uruguay

Syksyllä Japanissa kiinnitin huomiota 90-luvulta tutun hiusdonitsin näyttävään paluuseen. Montevideossa huomioni kiinnittyi niin ikään ysäriltä tuttuihin paksupohjaisiin kenkiin. Noin kymmenen sentin paksuisilla pohjilla varustettuja klopoja tuntui olevan jalassa vähintään joka toisella naisella. Lopuilla olikin sitten jalassaan Crocsit. Hämmentävää.

Onko teistä lukijoista joku käynyt Montevideossa? Mihin asioihin te kiinnititte siellä huomiota?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail