Pyramidin päällä Limassa

Palasimme Limaan upealta Machu Picchun -keikalta (ks. edelliset postaukseni) samalla tavalla kuin olimme tehneet matkan toiseenkin suuntaan: Perurailin junalla Ollantaytamboon, pikkubussilla Cuscoon ja sieltä lentämällä Limaan. Olimme sopineet ja maksaneet pikkubussikyydin Ollantaytambosta Cuscoon etukäteen, mutta Ollantaytambon juna-asemalla seisoskelimme ymmyrkäisinä, kun kyytiä ei näkynytkään. Pyytämättä ja yllättäen täysin vieras ja asian ulkopuolinen perulainen taksinkuljettaja alkoi auttaa meitä ja soitti yhtiöön, jonka kautta olimme varanneet kyydin. Avuliasta! Ei mennyt aikaakaan, kun jo lähtemään ehtinyt pikkubussi kaartoi paikalle ja pääsimme kuin pääsimmekin ennalta sopimaamme kuljetukseen mukaan.

Cuscossa katselimme vain sen verran ympärillemme, mitä taksia odotellessa ja matkalla lentokentälle taksin kyydissä ehdimme nähdä. Tuon pienen näytteen perusteella sanoisin, että kaupunki ei muistuta mitään kaupunkia, jossa olemme aiemmin vierailleet. Jos kaduilla hengailevat perinteisiin kuoseihin verhoutuneet intiaanimummot eivät paljasta matkailijalle, että nyt ollaan jossain aika kaukana kotoa, en tiedä mikä sitten. Toki ylivoimainen enemmistö väestä oli pukeutunut melko länsimaisittain, mutta jotenkin inkojen pääkaupunkina tunnetussa Cuscossa historia tuntui olevan vahvasti läsnä. Kaupungissa oli juuri tuolloin hallintoa vastustavia mielenosoituksia, joten näimme perinnemummojen ja nykyaikaisemmin pukeutuneiden asukkaiden lisäksi myös mellakkapoliiseja (mutta emme yhtäkään mielenosoittajaa).

Poliiseja Cuscon kaduilla Cuscon katunäkymääLimassa majoituimme tällä jälkimmäisellä vierailulla hotelliin, mutta samalle Mirafloresin alueelle, missä edellisen kerran hostellimme myös sijaitsi. Emme keksineet edelleenkään keinoa päästä lentokentältä kaupunkiin muuten kuin taksilla, joten varasimme hotellilta kuljetuksen. Monilla tuntuu olevan Limasta ankea kuva, mutta ainakaan tuo Mirafloresin alue ei ole mitään rähjäistä tai ankeaa seutua. Se ei toisaalta ole myöskään mitenkään erikoisen näköistä – samanlaisia alueita löytyy mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin on, jota ei ihan joka paikasta löydy: keskellä Mirafloresia sijaitsee ikivanha pyramidi!

Huaca PucllanaTunnustan, että emme edes tienneet pyramidin olemassaolosta ennen kuin törmäsimme siihen sattumalta. Suomessa oli Perussa oleskelumme aikaan eduskuntavaalit, joten olimme tähdänneet Limaan paluumme niin, että pääsisimme äänestämään Suomen Perun suurlähetystöön. Kävimme käyttämässä äänioikeuttamme San Isidron kaupunginosassa sijaitsevassa suurlähetystössä ja matkalla nappasimme turisti-infosta matkaan kartan ja muutaman esitteen. Kartasta havaitsimme, että Mirafloresiin oli merkitty jokin turistinähtävyys, jota sitten päätimme poiketa katsomaan. Lähemmäs päästyämme ihmettelimme aidan takaa kummallista kivikasaa ja päätimme kiertää toiselle puolelle, jos siellä vaikka kerrottaisiin jotakin alueesta.

Toiselta puolelta löysimme portin ja paikan nimen: Huaca Pucllana. Totesimme, että sisäänpääsy oli edullinen (12 PEN eli noin 4 euroa), joten ostimme liput. Selvisi, että lipun hintaan kuului opastettu kierros, jolle pääsimme suoraan mukaan. Englanninkielisen kierroksen veti huumorintajuinen Saskia-niminen nainen. Nuo sisäänpääsymaksun neljä euroa olivat ehkäpä paras sijoitus aikoihin, sillä kierros oli todella kiinnostava ja alue paljon suurempi kuin miltä se oli aidan takaa näyttänyt.

Huaca Pucllana Huaca Pucllana

Huaca Pucllanan alue on peräisin noin vuosilta 200–700. Se toimi aikanaan seremonia- ja hallintokäytössä. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty 80-luvun alusta lähtien. Alueesta löytyy lisätietoa museon sivuilta (espanjaksi). Huaca Pucllanan arkeologisen alueen esittelyn lisäksi saimme kuulla Saskialta muun muassa, että Limassa on noin 80 prosenttia vuodesta pilvistä ja sumuista, mutta Limassa ei sada tai ukkosta koskaan. Todellisuudessa jonkinlaista pientä sadetta on kyllä joskus, mutta sade on erittäin harvinaista. Opas kertoi olleensa ensimmäistä kertaa elämässään vesisateessa vasta teini-ikäisenä Cuscossa vieraillessaan. Erikoista, näin suomalaisesta näkökulmasta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Machu Picchun raunioilla

Machu Picchun inkakaupunki oli jälleen sumun ja pilvien peitossa, kun saavuimme sinne aamulla. Näin oli myös edellisenä päivänä, jolloin kävimme kiipeämässä Machu Picchu Montañalle. Rauniot paljastuivat pala palalta pilvien leijaillessa sivummalle. Lähdimme kiertelemään Unescon maailmanperintökohteeksi listattua aluetta innoissamme.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Laama Machu Picchussa

Machu Picchu koostuu noin 200 rakennelmasta, ja sen katsotaan olevan merkittävin säilynyt inkojen sivilisaation tuotos. Inkat rakensivat sen 1400-luvulla, mutta hylkäsivät sen jo 1500-luvulla, kun espanjalaiset valloittivat inkojen valtakunnan. Machu Picchua espanjalaiset eivät kuitenkaan löytäneet.

Ulkomaailma sai tietää Machu Picchusta vasta vuonna 1911, kun yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija ja poliitikko Hiram Bingham vieraili siellä ja kirjoitti matkastaan kirjan. Turisteja Aguas Calientesiin – Machu Picchun lähimpään kylään – kuljettavan Perurailin luksusjuna on nimetty hänen mukaansa. Bingham matkasi paikalle noin 70 kilometrin päästä Cuscosta kävellen. Matkaan meni kuusi päivää. Vertailun vuoksi: nykyisin tuo matka taittuu muutamassa tunnissa junalla.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, PeruMachu Picchu on Perun suosituin turistikohde ja yksi Etelä-Amerikan tärkeimmistä arkeologisista paikoista. Suosio turistimassojen keskuudessa on valtaisa: paikalla vierailee vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Matkailijoiden suuri määrä on herättänyt huolta kallisarvoisen inkakaupungin säilymisestä ja matkailijoiden määrää on pyritty rajoittamaan. Tällä hetkellä historialliseen kylään päästetään päivässä maksimissaan 2500 vierailijaa. En ota kantaa, onko tuokin määrä aivan liikaa. Kaikkina päivinä enimmäispääluku ei suinkaan täyty.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru

Meidän vierailumme aikaan huhtikuussa väkeä oli toki jonkin verran, mutta turistitungos ei mielestäni ollut posketon. Jotain kertonee sekin, että lippuja oli vaikka kuinka paljon jäljellä, kun ostimme omamme edeltävänä iltapäivänä. Pahin turistisesonki ajoittuu heinä–elokuulle, joka on alueella kuivinta aikaa. Meillä kävi sään suhteen sikäli hyvä tuuri, että sateet ajoittuivat iltapäiviin ja iltoihin, jolloin olimme jo palanneet Aguas Calientesin kylään. Rankkasateet ovat kuitenkin aiheuttaneet alueella useina vuosina mutavyöryjä ja tulvia, mikä kannattaa pitää mielessä omaa matkustusaikaa valitessa.

Machu Picchu, PeruMeille tämä paikka jäi mieleen aivan mielettömän upeana kokemuksena. Näitä kuvia katsellessa tulee sellainen olo, että olimmeko tosiaan tuolla uskomattomissa maisemissa historian keskellä käpöttelemässä. Miltäs inkakylän rauniot teidän silmiinne näyttävät?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Upea Machu Picchu Montaña

Kännykän herätyskello kilahti viileässä ja kosteassa hotellihuoneessamme aikaisin aamulla. Kasailimme itsemme ja tavaramme, ja aamiaisen jälkeen olimme matkalla Machu Picchun intiaanikylään. Tätä oli odotettu! Matkasimme Aguas Calientesin kylästä ylös Machu Picchuun bussilla. Näitä busseja lähtee hyvällä syötöllä Aguas Calientesista aamuvarhaisesta lähtien. Matka mutkaista tietä ylös kestää noin 25 minuuttia.

Matkalla Machu Picchu Montañalle Matkalla Machu Picchu MontañallePorteilta ei voi ostaa sisäänpääsylippuja vaan lippujen täytyy ylös mennessä olla jo takataskussa. Meillä oli hommattuina peruspääsylippujen yhteyteen liput Machu Picchu Montañalle, jonne saa päivittäin kavuta 400 matkailijaa. Aloitimme ylös talsimisen melkeinpä heti porteista sisään päästyämme, sillä viimeiset ylös menijät päästetään reitille yhdeltätoista aamupäivällä emmekä halunneet jättäytyä tuohon viimeiseen ryysikseen. Yleensähän joka paikkaan on juuri viime minuuteilla tunkemassa eniten porukkaa.

Näkymä Machu Picchu Montañalta alas joelle Hieman kuumottavat rappuset Machu Picchu MontañallaNäkymä Machu Picchun kylään

Saimme tallustella ja puuskuttaa alkumatkasta melko rauhassa, sillä polulla ei ollut kovinkaan paljon väkeä. Puuskuttamista kyllä riitti vaikka muille jakaa, ja ohuempi ilmanala toi mukanaan pari muutakin lisämaustetta. Meitä molempia huimasi ja minulle tuli päänsärkyäkin, mutta etenimme näistä vuoristoilman aiheuttamista fiiliksistä huolimatta sitkeästi huipulle asti. Maisema peittyi siellä pilviin, mutta saimmepahan sentään kuvatodisteita siitä, että hoidimme kapuamisen kunnialla loppuun.

Minä kiipeämässä Machu Picchu Montañalle Hemmo Machu Picchu MontañallaMachu Picchu Montaña -kylttiMachu Picchu Montañan maisemiaMatkalla ylös ja samaten paluumatkalla alas näimme onneksi moneen otteeseen Machu Picchun intiaanikylän alhaalla vuorten syleilyssä. Legendaarinen postikorttimaisema – check! Machu Picchun lisäksi maisemassa oli toki muutakin ihailtavaa. Kuten Instagramista eilen ohimennen bongaamani upean vuorikuvan yhteyteen lätkäisty lohkaisu hyvin tiivisti: I hate mountains – said no one ever.

Laama Machu Picchussa

Vuoren huiputtamisen jälkeen meidän oli alun perin tarkoitus käydä kiertelemässä intiaanikylää, mutta muutimme suunnitelmaa yltyneen hedarin takia. Palasimme alas Aguas Calientesiin ja ostimme uudet sisäänpääsyliput seuraavalle päivälle, pelkästään Machu Picchun kylään tällä kertaa. Ensimmäisenä päivänä katselimme siis Machu Picchua yläpuolelta ja toisena päivänä kiertelimme itse raunioilla. Tästä tuli tietysti toisten pääsylippujen verran lisäkustannuksia, mutta eipä paljoa riipaissut. Koko Machu Picchu on niin täynnä hienoa tunnelmaa ja upeita maisemia aukeaa joka suuntaan, että ei ihan kauheasti harmittanut mennä sinne toisenakin päivänä.

Onko joku teistä käynyt käppäilemässä näissä maisemissa tai kiinnostaisiko käydä?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail