Liman maisemia

Kerroin viimeksi, että Huaca Pucllanan pyramidilla tapaamamme museo-opas sanoi Limassa olevan usein erittäin sumuista ja pilvistä. Saimme tästä Lima the greystä esimakua, kun kävelimme eräänä päivänä Mirafloresista rantaan katsomaan maisemia Larcomarin näköalapaikalle. Kuten kuvista näette, sumua todellakin oli! Vaikka voi näyttää sumun takia siltä, että kaupungissa olisi ollut kylmä, siellä tarkeni hyvin shortseissa. Mainitsin aiemmin Jockey Plazan ostoskeskuksesta – toinen potentiaalinen shoppailupaikka Limassa on tuon Larcomarin näköalapaikan yhteydessä. Rannan näköalapaikan alapuolella on nimittäin Larcomar Tourist and Entertainment Center, josta löytyy kunnon kokoelma liikkeitä ja ravintoloita. Kävimme siellä vetäisemässä lounasaikaan nachoähkyt Chilisissä.

Sumuinen Lima Larcomar Tourist and Entertainment Center

Mirafloresin lisäksi kävimme Limassa kiertelemässä San Isidrossa samalla, kun kävimme siellä Suomen suurlähetystössä äänestämässä eduskuntavaaleissa. San Isidron alueen sanotaan olevan toinen turistien suosiossa oleva Liman alue Mirafloresin lisäksi. Näiden kahden välillä valitsisin itse edelleen Mirafloresin, sillä San Isidrossa tekemämme kävelykierroksen perusteella näytti siltä, ettei siellä ole kovinkaan paljon palveluja.

Larcomar Tourist and Entertainment Center Larcomar Tourist and Entertainment Center

Yhtenä päivänä huristelimme bussilla katsomaan Lima downtownia, Liman vanhaa keskustaa. Sinne päin pääsimme vielä bussilla ihan hyvin, mutta paluumatka oli ahdas ja kesti ikuisuuden, koska osuimme bussiin juuri ruuhka-aikaan perjantai-iltana. Bussilla matkustaminen on Limassa edullista, mutta kuten aiemmin kirjoittelin, siinä pitää olla itse kartalla.

Downtownissa oli Mirafloresin tapaan siistiä ja panin merkille, että siellä oli paljon ihan kunnollisia kauppoja (ei siis mitään matkamuistobasaareja), joten sielläkin voisi hyvin shoppailla. Downtownin rakennukset ovat värikkäitä ja monet hyvin kunnostettuja. Näimme toisaalta myös monien rakennusten edustalla kylttejä, joissa kiellettiin rakennusten sisälle meneminen vaarallisuuden vuoksi. Mietimme, että nuo kielletyt rakennukset ovat saattaneet vahingoittua maanjäristyksissä, jotka ovat Limassa tavallisia. Kävimme downtownissa huvin vuoksi turrejuna-ajelulla (3 euroa per naama), kun emme kaupoissakaan jaksaneet pyöriä ja syödäkään ei ihminen yrityksistä huolimatta aivan koko aikaa voi. Siinähän ne downtownin hienoimmat rakennukset tulivatkin sitten kätevästi kerralla nähdyiksi.

Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta

Meillä jäi Perussa maistelematta paikallisten suosikkidrinkki pisco sour, vaikka tarkoitus oli käydä sitä kokeilemassa. Hemmo sentään kunnostautui paikallisen herkkuruuan, grillatun marsun, syömisessä. Aguas Calientesin kylässä testattu annos oli sen verran verinen, että ihan paras fiilis siitä ei Hemmolle jäänyt ja minä olin vain tyytyväinen, että en edes testannut. Oman annokseni perusteella, joka oli mielikuvituksettomasti pizza, voin sanoa, että paikallinen juusto maistuu erittäin omituiselta. Jos teistä joku käy siellä Andien keskellä pyörimässä, kokeilkaa ja kertokaa, löydättekö juustosta minkäänlaista juuston aromia.

Muut testailemamme ruuat olivat hyviä ja Peru yllätti muutenkin positiivisesti. Machu Picchulta odotimme paljon, ja saimme vielä enemmän. Ihmiset olivat Perussa pääosin äärimmäisen mukavia ja jotkut näkivät vuoksemme ylimääräistä vaivaa ihan vain auttamisen ilosta. Löysimme Limasta useita hyvällä valikoimalla varustettuja ruokakauppoja (Argentiinassa Buenos Airesissa sellaisia ei tuntunut olevan missään). Ravintoloita löytyy Limasta joka lähtöön, samoin shoppailumestoja.

Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta

En nyt tiedä, lähtisinkö Limaan varta vasten lomailemaan ainakaan Suomesta saakka, mutta viettäisin siellä kyllä ihan mielelläni toistekin muutaman päivän esimerkiksi matkalla Cuscoon tai muualle Etelä-Amerikkaan. Onko joku teistä lukijoista käynyt Limassa? Millainen fiilis teille kaupungista jäi?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Pyramidin päällä Limassa

Palasimme Limaan upealta Machu Picchun -keikalta (ks. edelliset postaukseni) samalla tavalla kuin olimme tehneet matkan toiseenkin suuntaan: Perurailin junalla Ollantaytamboon, pikkubussilla Cuscoon ja sieltä lentämällä Limaan. Olimme sopineet ja maksaneet pikkubussikyydin Ollantaytambosta Cuscoon etukäteen, mutta Ollantaytambon juna-asemalla seisoskelimme ymmyrkäisinä, kun kyytiä ei näkynytkään. Pyytämättä ja yllättäen täysin vieras ja asian ulkopuolinen perulainen taksinkuljettaja alkoi auttaa meitä ja soitti yhtiöön, jonka kautta olimme varanneet kyydin. Avuliasta! Ei mennyt aikaakaan, kun jo lähtemään ehtinyt pikkubussi kaartoi paikalle ja pääsimme kuin pääsimmekin ennalta sopimaamme kuljetukseen mukaan.

Cuscossa katselimme vain sen verran ympärillemme, mitä taksia odotellessa ja matkalla lentokentälle taksin kyydissä ehdimme nähdä. Tuon pienen näytteen perusteella sanoisin, että kaupunki ei muistuta mitään kaupunkia, jossa olemme aiemmin vierailleet. Jos kaduilla hengailevat perinteisiin kuoseihin verhoutuneet intiaanimummot eivät paljasta matkailijalle, että nyt ollaan jossain aika kaukana kotoa, en tiedä mikä sitten. Toki ylivoimainen enemmistö väestä oli pukeutunut melko länsimaisittain, mutta jotenkin inkojen pääkaupunkina tunnetussa Cuscossa historia tuntui olevan vahvasti läsnä. Kaupungissa oli juuri tuolloin hallintoa vastustavia mielenosoituksia, joten näimme perinnemummojen ja nykyaikaisemmin pukeutuneiden asukkaiden lisäksi myös mellakkapoliiseja (mutta emme yhtäkään mielenosoittajaa).

Poliiseja Cuscon kaduilla Cuscon katunäkymääLimassa majoituimme tällä jälkimmäisellä vierailulla hotelliin, mutta samalle Mirafloresin alueelle, missä edellisen kerran hostellimme myös sijaitsi. Emme keksineet edelleenkään keinoa päästä lentokentältä kaupunkiin muuten kuin taksilla, joten varasimme hotellilta kuljetuksen. Monilla tuntuu olevan Limasta ankea kuva, mutta ainakaan tuo Mirafloresin alue ei ole mitään rähjäistä tai ankeaa seutua. Se ei toisaalta ole myöskään mitenkään erikoisen näköistä – samanlaisia alueita löytyy mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin on, jota ei ihan joka paikasta löydy: keskellä Mirafloresia sijaitsee ikivanha pyramidi!

Huaca PucllanaTunnustan, että emme edes tienneet pyramidin olemassaolosta ennen kuin törmäsimme siihen sattumalta. Suomessa oli Perussa oleskelumme aikaan eduskuntavaalit, joten olimme tähdänneet Limaan paluumme niin, että pääsisimme äänestämään Suomen Perun suurlähetystöön. Kävimme käyttämässä äänioikeuttamme San Isidron kaupunginosassa sijaitsevassa suurlähetystössä ja matkalla nappasimme turisti-infosta matkaan kartan ja muutaman esitteen. Kartasta havaitsimme, että Mirafloresiin oli merkitty jokin turistinähtävyys, jota sitten päätimme poiketa katsomaan. Lähemmäs päästyämme ihmettelimme aidan takaa kummallista kivikasaa ja päätimme kiertää toiselle puolelle, jos siellä vaikka kerrottaisiin jotakin alueesta.

Toiselta puolelta löysimme portin ja paikan nimen: Huaca Pucllana. Totesimme, että sisäänpääsy oli edullinen (12 PEN eli noin 4 euroa), joten ostimme liput. Selvisi, että lipun hintaan kuului opastettu kierros, jolle pääsimme suoraan mukaan. Englanninkielisen kierroksen veti huumorintajuinen Saskia-niminen nainen. Nuo sisäänpääsymaksun neljä euroa olivat ehkäpä paras sijoitus aikoihin, sillä kierros oli todella kiinnostava ja alue paljon suurempi kuin miltä se oli aidan takaa näyttänyt.

Huaca Pucllana Huaca Pucllana

Huaca Pucllanan alue on peräisin noin vuosilta 200–700. Se toimi aikanaan seremonia- ja hallintokäytössä. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty 80-luvun alusta lähtien. Alueesta löytyy lisätietoa museon sivuilta (espanjaksi). Huaca Pucllanan arkeologisen alueen esittelyn lisäksi saimme kuulla Saskialta muun muassa, että Limassa on noin 80 prosenttia vuodesta pilvistä ja sumuista, mutta Limassa ei sada tai ukkosta koskaan. Todellisuudessa jonkinlaista pientä sadetta on kyllä joskus, mutta sade on erittäin harvinaista. Opas kertoi olleensa ensimmäistä kertaa elämässään vesisateessa vasta teini-ikäisenä Cuscossa vieraillessaan. Erikoista, näin suomalaisesta näkökulmasta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Limasta Machu Picchun juurelle

Lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan Buenos Airesista. Olimme perillä myöhään illalla ja meitä odotti lentokentällä Friends Hostelin kanssa sopimamme lentokenttäkyyti. Kaahaavan taksinkuljettaja Erneston taksi ei tainnut olla mikään virallinen taksi, mutta perille se vei. Hostellin omistaja Mary vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä ja olimme heti tyytyväisiä, että olimme sattuneet valitsemaan juuri tämän hostellin. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta ei ollut kovin kuuma, joten se ei haitannut. Emme saaneet huoneen ikkunaa ensimmäisenä yönä kunnolla kiinni, joten kaivoin korvatulpat käyttöön, jotta ulkoa tulevat äänet eivät häiritsisi unta.

Matkalla Cuscosta Ollantaytamboon

Meillä oli vain yksi päivä aikaa Limassa ennen reissua Machu Picchuun. Sakkailimme Liman kummallisella bussisysteemillä Jockey Plazan moderniin ja jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa kävimme muun muassa Hard Rock Cafessa. Limassa on vain muutama ”oikea” bussilinja, joiden bussit on numeroitu ja jotka kulkevat määrättyä reittiä ja pysähtyvät määrätyillä paikoilla. Muuten kyydit hoituvat pikkubusseilla (colectivo), joita pyörittävät monet eri firmat.

Pikkubussipysäkin tunnistaa tien varressa seisoskelevista bussin odottajista – kylttejä ei ole. Kyytiin hypätessä kannattaa olla itse kartalla siitä, minkä isojen teiden risteystä lähelle olisi tarkoitus päästä ja varmistaa tuo risteys bussin sisäänheittäjältä. Hän roikkuu bussin ovensuussa ja huutelee äänekkäästi bussin määränpäitä kadun varrella seisoskeleville potentiaalisille asiakkaille. Kyytiin ja kyydistä pois pitää hypätä vikkelästi, sillä kuljettaja ei turhia odottele – muuten häneltä voivat mennä seuraavan pysäkin asiakkaat sivu suun kilpailevan firman auton ehtiessä aiemmin paikalle.

Toinen yö Limassa meni aivan plörinäksi, sillä muu hostellin väki vietti jokseenkin äänekkäästi iltaa ikkunamme alapuolella. Bileiden loputtua emme saaneet edelleenkään unta, koska huoneessamme oli jostain syystä todella kuuma. Kun naapurihuoneen asukkaat saapuivat baarista hostellille pitämään mekkalaa, luovuimme nukkumisyrityksistä ja suuntasimme suihkun kautta lentokentälle. Edessä oli kuudelta aamulla lähtevä lento Cuscoon ja matka sieltä eteenpäin Machu Picchun kupeeseen Aguas Calientesin kylään.

Ollantaytambon juna-asemalla

Lento lähti melkein tunnin myöhässä, mutta onneksi olimme jättäneet aikatauluumme pelivaraa, joten myöhästyminen ei haitannut. Lentokentällä ostimme turistitoimistosta taksi ja pikkubussi -yhteislipun Ollantaytamboon parin tunnin matkan päähän Cuscosta. Korkeuden takia olimme hengästyneitä ja päässä huippasi, ja olemattomien yöunien takia tietenkin väsytti. Ollantaytambossa kävimme huokailemassa oloamme kahvilassa ja syömässä ravintolassa ennen kuin junamme lähti puoli neljän aikaan.

Olimme ostaneet menomatkalle liput Perurailin Vistadome-junaan, eli junavaihtoehdoista laadultaan keskimmäiseen (noin 56 euroa / naama). Lipun hintaan kuului pientä purtavaa junassa. Tarjoiluna oli korvapuustintapainen kierukka, toinen juustoversio sekä juomaa. Otimme Inca Kolaa, joka on ehkä vähän banaanilimsan makuista, mutta jollain kierolla tavalla hyvää.

Perurailin Vistadome-junassa

Maisemat matkalla Ollantaytambosta Aguas Calientesiin ovat hienot. Junaraiteet seuraavat vuolaana virtaavaa jokea, joka toi meille mieleen Uudessa-Seelannissa näkemämme harmaat jäätikköjoet. Vuoret ovat matkalla vihreitä, vaikka reitti kulkee kilometrien korkeudessa. Vehreys johtuu päiväntasaajan läheisyydestä. Perurailin junassa soi paikallinen, perinteinen intiaanimusiikki, joka vie mukavasti tunnelmaan. Fiilistelimme musiikin tahdissa tulevaa Machu Picchuun pääsemistämme.

Aguas Calientes, Peru Aguas Calientes, Peru

Olimme perillä Aguas Calientesissa viiden aikaan iltapäivällä. Kävelimme basaarialueen läpi Intillaqta-hostellille jalkapallokentän viereen. Selvisi, että hostelli oli remontissa ja huoneemme olisikin toisessa Intillaqtassa. Mietimme jo, että minkähän huijauksen kohteeksi olemme nyt joutuneet, mutta olemassa oli tosiaan toinen Intillaqta-niminen paikka muutaman talon päässä. Siellä huonekalut olivat siistit ja uudet, kylpyhuone uusi ja moderni. Talon rakentaminen oli vielä kesken: kolmannessa kerroksessa, jossa huoneemme oli, oli vielä näkyvillä vasta pystytettyä punatiilistä talon seinää. Vaikka talo oli vasta rakennettu, se oli aivan homeessa. Huoneemme kulmassa oli jäätävän kokoinen homeirvistys katossa ja seinässä. Kylppärin katossa oli myös hometta. Näitä irvistäviä yksityiskohtia lukuun ottamatta huone oli hyvä. Suihku oli kerrankin kunnollinen (kunnolliset suihkut ovat olleet tällä matkalla äärimmäisen harvassa) ja lämmintä vettä tuli.

Iltaa kohti alkoi olla todella viileää ja kaikkialla kylässä leijaileva kosteus ei ainakaan auttanut asiaa. Huoneeseen saapuessamme mietimme, että on hostellilta pientä liioittelua laittaa sänkyyn kaksi vilttiä JA paksu päiväpeitto, mutta ymmärsimme pian, että ne tulisivat varmasti tarpeeseen.

Valvotun yön jäljiltä hyydyimme nukkumaan aikaisin alkuillasta. Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen nousu, sillä olimme lähdössä kapuamaan Machu Picchu Montañalle.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail