Pyramidin päällä Limassa

Palasimme Limaan upealta Machu Picchun -keikalta (ks. edelliset postaukseni) samalla tavalla kuin olimme tehneet matkan toiseenkin suuntaan: Perurailin junalla Ollantaytamboon, pikkubussilla Cuscoon ja sieltä lentämällä Limaan. Olimme sopineet ja maksaneet pikkubussikyydin Ollantaytambosta Cuscoon etukäteen, mutta Ollantaytambon juna-asemalla seisoskelimme ymmyrkäisinä, kun kyytiä ei näkynytkään. Pyytämättä ja yllättäen täysin vieras ja asian ulkopuolinen perulainen taksinkuljettaja alkoi auttaa meitä ja soitti yhtiöön, jonka kautta olimme varanneet kyydin. Avuliasta! Ei mennyt aikaakaan, kun jo lähtemään ehtinyt pikkubussi kaartoi paikalle ja pääsimme kuin pääsimmekin ennalta sopimaamme kuljetukseen mukaan.

Cuscossa katselimme vain sen verran ympärillemme, mitä taksia odotellessa ja matkalla lentokentälle taksin kyydissä ehdimme nähdä. Tuon pienen näytteen perusteella sanoisin, että kaupunki ei muistuta mitään kaupunkia, jossa olemme aiemmin vierailleet. Jos kaduilla hengailevat perinteisiin kuoseihin verhoutuneet intiaanimummot eivät paljasta matkailijalle, että nyt ollaan jossain aika kaukana kotoa, en tiedä mikä sitten. Toki ylivoimainen enemmistö väestä oli pukeutunut melko länsimaisittain, mutta jotenkin inkojen pääkaupunkina tunnetussa Cuscossa historia tuntui olevan vahvasti läsnä. Kaupungissa oli juuri tuolloin hallintoa vastustavia mielenosoituksia, joten näimme perinnemummojen ja nykyaikaisemmin pukeutuneiden asukkaiden lisäksi myös mellakkapoliiseja (mutta emme yhtäkään mielenosoittajaa).

Poliiseja Cuscon kaduilla Cuscon katunäkymääLimassa majoituimme tällä jälkimmäisellä vierailulla hotelliin, mutta samalle Mirafloresin alueelle, missä edellisen kerran hostellimme myös sijaitsi. Emme keksineet edelleenkään keinoa päästä lentokentältä kaupunkiin muuten kuin taksilla, joten varasimme hotellilta kuljetuksen. Monilla tuntuu olevan Limasta ankea kuva, mutta ainakaan tuo Mirafloresin alue ei ole mitään rähjäistä tai ankeaa seutua. Se ei toisaalta ole myöskään mitenkään erikoisen näköistä – samanlaisia alueita löytyy mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin on, jota ei ihan joka paikasta löydy: keskellä Mirafloresia sijaitsee ikivanha pyramidi!

Huaca PucllanaTunnustan, että emme edes tienneet pyramidin olemassaolosta ennen kuin törmäsimme siihen sattumalta. Suomessa oli Perussa oleskelumme aikaan eduskuntavaalit, joten olimme tähdänneet Limaan paluumme niin, että pääsisimme äänestämään Suomen Perun suurlähetystöön. Kävimme käyttämässä äänioikeuttamme San Isidron kaupunginosassa sijaitsevassa suurlähetystössä ja matkalla nappasimme turisti-infosta matkaan kartan ja muutaman esitteen. Kartasta havaitsimme, että Mirafloresiin oli merkitty jokin turistinähtävyys, jota sitten päätimme poiketa katsomaan. Lähemmäs päästyämme ihmettelimme aidan takaa kummallista kivikasaa ja päätimme kiertää toiselle puolelle, jos siellä vaikka kerrottaisiin jotakin alueesta.

Toiselta puolelta löysimme portin ja paikan nimen: Huaca Pucllana. Totesimme, että sisäänpääsy oli edullinen (12 PEN eli noin 4 euroa), joten ostimme liput. Selvisi, että lipun hintaan kuului opastettu kierros, jolle pääsimme suoraan mukaan. Englanninkielisen kierroksen veti huumorintajuinen Saskia-niminen nainen. Nuo sisäänpääsymaksun neljä euroa olivat ehkäpä paras sijoitus aikoihin, sillä kierros oli todella kiinnostava ja alue paljon suurempi kuin miltä se oli aidan takaa näyttänyt.

Huaca Pucllana Huaca Pucllana

Huaca Pucllanan alue on peräisin noin vuosilta 200–700. Se toimi aikanaan seremonia- ja hallintokäytössä. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty 80-luvun alusta lähtien. Alueesta löytyy lisätietoa museon sivuilta (espanjaksi). Huaca Pucllanan arkeologisen alueen esittelyn lisäksi saimme kuulla Saskialta muun muassa, että Limassa on noin 80 prosenttia vuodesta pilvistä ja sumuista, mutta Limassa ei sada tai ukkosta koskaan. Todellisuudessa jonkinlaista pientä sadetta on kyllä joskus, mutta sade on erittäin harvinaista. Opas kertoi olleensa ensimmäistä kertaa elämässään vesisateessa vasta teini-ikäisenä Cuscossa vieraillessaan. Erikoista, näin suomalaisesta näkökulmasta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Limasta Machu Picchun juurelle

Lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan Buenos Airesista. Olimme perillä myöhään illalla ja meitä odotti lentokentällä Friends Hostelin kanssa sopimamme lentokenttäkyyti. Kaahaavan taksinkuljettaja Erneston taksi ei tainnut olla mikään virallinen taksi, mutta perille se vei. Hostellin omistaja Mary vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä ja olimme heti tyytyväisiä, että olimme sattuneet valitsemaan juuri tämän hostellin. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, mutta ei ollut kovin kuuma, joten se ei haitannut. Emme saaneet huoneen ikkunaa ensimmäisenä yönä kunnolla kiinni, joten kaivoin korvatulpat käyttöön, jotta ulkoa tulevat äänet eivät häiritsisi unta.

Matkalla Cuscosta Ollantaytamboon

Meillä oli vain yksi päivä aikaa Limassa ennen reissua Machu Picchuun. Sakkailimme Liman kummallisella bussisysteemillä Jockey Plazan moderniin ja jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa kävimme muun muassa Hard Rock Cafessa. Limassa on vain muutama ”oikea” bussilinja, joiden bussit on numeroitu ja jotka kulkevat määrättyä reittiä ja pysähtyvät määrätyillä paikoilla. Muuten kyydit hoituvat pikkubusseilla (colectivo), joita pyörittävät monet eri firmat.

Pikkubussipysäkin tunnistaa tien varressa seisoskelevista bussin odottajista – kylttejä ei ole. Kyytiin hypätessä kannattaa olla itse kartalla siitä, minkä isojen teiden risteystä lähelle olisi tarkoitus päästä ja varmistaa tuo risteys bussin sisäänheittäjältä. Hän roikkuu bussin ovensuussa ja huutelee äänekkäästi bussin määränpäitä kadun varrella seisoskeleville potentiaalisille asiakkaille. Kyytiin ja kyydistä pois pitää hypätä vikkelästi, sillä kuljettaja ei turhia odottele – muuten häneltä voivat mennä seuraavan pysäkin asiakkaat sivu suun kilpailevan firman auton ehtiessä aiemmin paikalle.

Toinen yö Limassa meni aivan plörinäksi, sillä muu hostellin väki vietti jokseenkin äänekkäästi iltaa ikkunamme alapuolella. Bileiden loputtua emme saaneet edelleenkään unta, koska huoneessamme oli jostain syystä todella kuuma. Kun naapurihuoneen asukkaat saapuivat baarista hostellille pitämään mekkalaa, luovuimme nukkumisyrityksistä ja suuntasimme suihkun kautta lentokentälle. Edessä oli kuudelta aamulla lähtevä lento Cuscoon ja matka sieltä eteenpäin Machu Picchun kupeeseen Aguas Calientesin kylään.

Ollantaytambon juna-asemalla

Lento lähti melkein tunnin myöhässä, mutta onneksi olimme jättäneet aikatauluumme pelivaraa, joten myöhästyminen ei haitannut. Lentokentällä ostimme turistitoimistosta taksi ja pikkubussi -yhteislipun Ollantaytamboon parin tunnin matkan päähän Cuscosta. Korkeuden takia olimme hengästyneitä ja päässä huippasi, ja olemattomien yöunien takia tietenkin väsytti. Ollantaytambossa kävimme huokailemassa oloamme kahvilassa ja syömässä ravintolassa ennen kuin junamme lähti puoli neljän aikaan.

Olimme ostaneet menomatkalle liput Perurailin Vistadome-junaan, eli junavaihtoehdoista laadultaan keskimmäiseen (noin 56 euroa / naama). Lipun hintaan kuului pientä purtavaa junassa. Tarjoiluna oli korvapuustintapainen kierukka, toinen juustoversio sekä juomaa. Otimme Inca Kolaa, joka on ehkä vähän banaanilimsan makuista, mutta jollain kierolla tavalla hyvää.

Perurailin Vistadome-junassa

Maisemat matkalla Ollantaytambosta Aguas Calientesiin ovat hienot. Junaraiteet seuraavat vuolaana virtaavaa jokea, joka toi meille mieleen Uudessa-Seelannissa näkemämme harmaat jäätikköjoet. Vuoret ovat matkalla vihreitä, vaikka reitti kulkee kilometrien korkeudessa. Vehreys johtuu päiväntasaajan läheisyydestä. Perurailin junassa soi paikallinen, perinteinen intiaanimusiikki, joka vie mukavasti tunnelmaan. Fiilistelimme musiikin tahdissa tulevaa Machu Picchuun pääsemistämme.

Aguas Calientes, Peru Aguas Calientes, Peru

Olimme perillä Aguas Calientesissa viiden aikaan iltapäivällä. Kävelimme basaarialueen läpi Intillaqta-hostellille jalkapallokentän viereen. Selvisi, että hostelli oli remontissa ja huoneemme olisikin toisessa Intillaqtassa. Mietimme jo, että minkähän huijauksen kohteeksi olemme nyt joutuneet, mutta olemassa oli tosiaan toinen Intillaqta-niminen paikka muutaman talon päässä. Siellä huonekalut olivat siistit ja uudet, kylpyhuone uusi ja moderni. Talon rakentaminen oli vielä kesken: kolmannessa kerroksessa, jossa huoneemme oli, oli vielä näkyvillä vasta pystytettyä punatiilistä talon seinää. Vaikka talo oli vasta rakennettu, se oli aivan homeessa. Huoneemme kulmassa oli jäätävän kokoinen homeirvistys katossa ja seinässä. Kylppärin katossa oli myös hometta. Näitä irvistäviä yksityiskohtia lukuun ottamatta huone oli hyvä. Suihku oli kerrankin kunnollinen (kunnolliset suihkut ovat olleet tällä matkalla äärimmäisen harvassa) ja lämmintä vettä tuli.

Iltaa kohti alkoi olla todella viileää ja kaikkialla kylässä leijaileva kosteus ei ainakaan auttanut asiaa. Huoneeseen saapuessamme mietimme, että on hostellilta pientä liioittelua laittaa sänkyyn kaksi vilttiä JA paksu päiväpeitto, mutta ymmärsimme pian, että ne tulisivat varmasti tarpeeseen.

Valvotun yön jäljiltä hyydyimme nukkumaan aikaisin alkuillasta. Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen nousu, sillä olimme lähdössä kapuamaan Machu Picchu Montañalle.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Vuoristotauti ja Machu Picchuun matkustaminen

Machu Picchun intiaanikylä sijaitsee 2430 metrin korkeudella Perun Andeilla. Upeaa nähtävyyttä lähin “kaupunki” on Aguas Calientesin alle 2000 asukkaan kylä. Se sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan päässä Machu Picchusta noin 2040 metrin korkeudessa. Nämä korkeudet eivät vielä ole kovin pahoja vuoristotaudin riskiä ajatellen, mutta vuoristotaudin oireita tulee Terveyskirjaston mukaan usein jo 2500 metrissä. Kun korkeus on 4200 metriä, jo 40 prosenttia ihmisistä sairastuu vuoristotautiin. Riski siis kasvaa sitä mukaa kuin korkeuskin. Tauti voi iskeä keneen tahansa iästä ja kunnosta riippumatta, ja siihen voi pahimmassa tapauksessa kuolla.

Vaikka ei sairastuisikaan korkeuksissa vakavasti, vuoristossa oleilu luultavasti tuntuu kropassa enemmän tai vähemmän ikävältä. Päänsärky, unettomuus, hengästyminen ja sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen ovat yleisiä. Meille molemmille tuli näistä oireista osa, kun vierailimme Machu Picchussa. Keho toki sopeutuu korkeuksissa olemiseen (tätä kutsutaan akklimatisoitumiseksi), mutta se vie oman aikansa.

Cusco, Peru

Machu Picchuun ja Aguas Calientesin kylään täytyy matkustaa Cuscon kautta. Cusco sijaitseekin sitten jo 3400 metrissä eli merkittävästi korkeammalla kuin Machu Picchu ja Aguas Calientes sijaitsevat. Riski vuoristotautiin tai ylipäätään korkeuden aiheuttamiin ikäviin tuntemuksiin on siellä näin ollen suurempi ilman sopeutumista. Matkaa suunnitellessamme luimme korkeuseroista, akklimatisoitumisesta ja siitä, miten matka Machu Picchuun olisi järkevää toteuttaa. Allekirjoittanut oli sairastanut tällä matkalla jo ihan tarpeeksi, joten laadimme suunnitelman, joka pienensi korkeuserojen aiheuttamia riskejä (joskaan ei poistanut niitä kokonaan).

Monet matkaajat lentävät Cuscoon ja jäävät sinne totuttelemaan korkeaan ilmanalaan. Tämä johtuu usein siitä, että matkan järjestäminen Cuscosta eteenpäin samalle päivälle tuntuu vaikealta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole, vaan Cuscosta on mahdollista edetä hyvinkin helposti alempiin korkeuksiin saman päivän aikana. Se on myös suositeltavaa, mikäli haluaa tehdä oman olonsa vähän helpommaksi vuoristossa.

Näin se onnistuu:

Aivan ensimmäiseksi ostimme netistä pääsyliput Machu Picchun kylään. Me halusimme huiputtaa Machu Picchu Montañan, jonne otetaan päivittäin maksimissaan 400 kävijää. Halusimme varmistaa paikkamme tiettynä päivänä ja ostimme siksi liput etukäteen. Tällä hetkellä itse Machu Picchun kylään päästetään päivittäin 2500 matkaajaa, joten pahimpaan sesonkiaikaan on hyvä idea hankkia liput valmiiksi, vaikka ei haluaisikaan kiivetä Machu Picchu Montañalle tai Huayna Picchulle (sama 400 matkaajan raja kuin Montañalla). Paikan päällä lippuja voi ostaa ainoastaan Machu Picchu Cultural Centrestä, joka sijaitsee Aguas Calientesin kylän keskusaukion laidalla – lippuja ei siis saa Machu Picchun historiallisen kylän sisäänkäynniltä. Lippujen ostaminen netistä onnistui meillä suoraan ilman ongelmia, mutta lukemani mukaan ostamisessa voi joskus tulla vastaan hankaluuksia. Kannattaa kaivella netistä tietoa tuoreimmasta tilanteesta ennen lippujen ostoon ryhtymistä.

Matkalla Cuscosta Ollantaytamboon

Machu Picchun pääsyliput varmistettuamme hoidimme lennot Limasta Cuscoon ja toisinpäin sekä buukkasimme Perurailin meno-paluuliput Ollantaytambosta Aguas Calientesiin (Vistadome-juna noin 56 euroa / lärvi) ja takaisin (Expedition-juna noin 49 euroa / lärvi). Varasimme myös majoitukset etukäteen, eli kaikki muu oli valmiiksi hoidettu paitsi kyyti Cuscosta Ollantaytambon juna-asemalle.

Cuscosta Ollantaytamboon voi mennä taksilla tai yhteiskuljetuksella eli pikkubussilla. Me halusimme päästä hommasta helpolla, joten ostimme Cuscon lentokentällä pakettikyydin yhdestä kentän turistipisteistä. Settiin kuului menomatkalla taksi pikkubussin lähtöpaikalle ja pikkubussikyyti Ollantaytamboon (noin 15 euroa / henki). Paluupäivänä lippuun kuului vain pikkubussikyyti Ollantaytambosta Cuscoon bussiasemalle (noin 7,5 euroa / lärvi), josta otimme itse taksin lentokentälle (yhteensä 3 euroa). Muutkin kyydit olisivat hoituneet mitä todennäköisimmin vielä halvemmalla hoitamalla niiden neuvotteleminen itse, mutta aina ei vain jaksa, joten turistitoimisto sai tällä kertaa toimia välittäjänä.

Etukäteen vähän jännitti, menisikö aikataulussa jokin pieleen, sillä kuviossa oli monta palasta. Kaikki toimi kuitenkin kuin rasvattu. Olimme jättäneet aikatauluun varmuuden vuoksi joustonvaraa. Lento Limasta Cuscoon kestää reilun tunnin, ja olimme perillä kahdeksan aikaan aamulla. Matka Cuscosta Ollantaytamboon puolestaan kestää noin kaksi tuntia, ja Ollantaytambossa olimme jo puoli yhdentoista aikaan. Olimme varanneet junaliput vasta puoli neljän aikaan lähtevään junaan, joten meille jäi Ollantaytambossa reippaasti aikaa istuskella kahvilassa ja käydä syömässä.

Ollantaytambon juna-asemalla Perurailin Vistadome-junassa

Me huomasimme Limasta Cuscon kentälle saavuttuamme, että happi todella tuntui loppuvan ja päässä vähän huippasi. Menomatkalla Ollantaytambossa (korkeus 2790 metriä) junaa odotellessa olo oli myös melko heikko. Kärsimme tuona päivänä pahasta univajeesta, sillä edellisenä yönä Limassa hostellissamme oli bileporukkaa, joiden takia emme nukkuneet koko yönä. Lähtö kentälle oli jo kolmen jälkeen aamuyöllä.

Univajeella saattoi siis myös olla tekemistä huonon olon kanssa, mutta joka tapauksessa en tiedä ketään Cuscossa vieraillutta, joka ei olisi tuntenut korkeaa ilmanalaa nahoissaan. Junamatkan jälkeen Aguas Calientesiin saavuttuamme hengittäminen oli helpompaa. Paluumatkalla Limaan odottelimme Cuscossa lentoa ja testasimme lisähapen hengittelyä pullosta – se tuntui auttavan ainakin hengästymisen tunteeseen ja lievään huimaukseen. Lisähappipulloja myydään Cuscossa ja Ollantaytambossa yleisesti.

Muutaman päivän seudulla oleskelun jälkeen korkea ilmanala ei enää tunnu niin ikävältä, jos tuntemuksia on ylipäätään tullut. Niinpä vielä korkeammalla sijaitsevassa Cuscossa vieraileminen paluumatkalla voi olla kropalle paljon helpommin kestettävä koettelemus kuin se olisi ollut ilman totuttelua.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail