Liman maisemia

Kerroin viimeksi, että Huaca Pucllanan pyramidilla tapaamamme museo-opas sanoi Limassa olevan usein erittäin sumuista ja pilvistä. Saimme tästä Lima the greystä esimakua, kun kävelimme eräänä päivänä Mirafloresista rantaan katsomaan maisemia Larcomarin näköalapaikalle. Kuten kuvista näette, sumua todellakin oli! Vaikka voi näyttää sumun takia siltä, että kaupungissa olisi ollut kylmä, siellä tarkeni hyvin shortseissa. Mainitsin aiemmin Jockey Plazan ostoskeskuksesta – toinen potentiaalinen shoppailupaikka Limassa on tuon Larcomarin näköalapaikan yhteydessä. Rannan näköalapaikan alapuolella on nimittäin Larcomar Tourist and Entertainment Center, josta löytyy kunnon kokoelma liikkeitä ja ravintoloita. Kävimme siellä vetäisemässä lounasaikaan nachoähkyt Chilisissä.

Sumuinen Lima Larcomar Tourist and Entertainment Center

Mirafloresin lisäksi kävimme Limassa kiertelemässä San Isidrossa samalla, kun kävimme siellä Suomen suurlähetystössä äänestämässä eduskuntavaaleissa. San Isidron alueen sanotaan olevan toinen turistien suosiossa oleva Liman alue Mirafloresin lisäksi. Näiden kahden välillä valitsisin itse edelleen Mirafloresin, sillä San Isidrossa tekemämme kävelykierroksen perusteella näytti siltä, ettei siellä ole kovinkaan paljon palveluja.

Larcomar Tourist and Entertainment Center Larcomar Tourist and Entertainment Center

Yhtenä päivänä huristelimme bussilla katsomaan Lima downtownia, Liman vanhaa keskustaa. Sinne päin pääsimme vielä bussilla ihan hyvin, mutta paluumatka oli ahdas ja kesti ikuisuuden, koska osuimme bussiin juuri ruuhka-aikaan perjantai-iltana. Bussilla matkustaminen on Limassa edullista, mutta kuten aiemmin kirjoittelin, siinä pitää olla itse kartalla.

Downtownissa oli Mirafloresin tapaan siistiä ja panin merkille, että siellä oli paljon ihan kunnollisia kauppoja (ei siis mitään matkamuistobasaareja), joten sielläkin voisi hyvin shoppailla. Downtownin rakennukset ovat värikkäitä ja monet hyvin kunnostettuja. Näimme toisaalta myös monien rakennusten edustalla kylttejä, joissa kiellettiin rakennusten sisälle meneminen vaarallisuuden vuoksi. Mietimme, että nuo kielletyt rakennukset ovat saattaneet vahingoittua maanjäristyksissä, jotka ovat Limassa tavallisia. Kävimme downtownissa huvin vuoksi turrejuna-ajelulla (3 euroa per naama), kun emme kaupoissakaan jaksaneet pyöriä ja syödäkään ei ihminen yrityksistä huolimatta aivan koko aikaa voi. Siinähän ne downtownin hienoimmat rakennukset tulivatkin sitten kätevästi kerralla nähdyiksi.

Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta

Meillä jäi Perussa maistelematta paikallisten suosikkidrinkki pisco sour, vaikka tarkoitus oli käydä sitä kokeilemassa. Hemmo sentään kunnostautui paikallisen herkkuruuan, grillatun marsun, syömisessä. Aguas Calientesin kylässä testattu annos oli sen verran verinen, että ihan paras fiilis siitä ei Hemmolle jäänyt ja minä olin vain tyytyväinen, että en edes testannut. Oman annokseni perusteella, joka oli mielikuvituksettomasti pizza, voin sanoa, että paikallinen juusto maistuu erittäin omituiselta. Jos teistä joku käy siellä Andien keskellä pyörimässä, kokeilkaa ja kertokaa, löydättekö juustosta minkäänlaista juuston aromia.

Muut testailemamme ruuat olivat hyviä ja Peru yllätti muutenkin positiivisesti. Machu Picchulta odotimme paljon, ja saimme vielä enemmän. Ihmiset olivat Perussa pääosin äärimmäisen mukavia ja jotkut näkivät vuoksemme ylimääräistä vaivaa ihan vain auttamisen ilosta. Löysimme Limasta useita hyvällä valikoimalla varustettuja ruokakauppoja (Argentiinassa Buenos Airesissa sellaisia ei tuntunut olevan missään). Ravintoloita löytyy Limasta joka lähtöön, samoin shoppailumestoja.

Liman historiallinen keskusta Liman historiallinen keskusta

En nyt tiedä, lähtisinkö Limaan varta vasten lomailemaan ainakaan Suomesta saakka, mutta viettäisin siellä kyllä ihan mielelläni toistekin muutaman päivän esimerkiksi matkalla Cuscoon tai muualle Etelä-Amerikkaan. Onko joku teistä lukijoista käynyt Limassa? Millainen fiilis teille kaupungista jäi?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Pyramidin päällä Limassa

Palasimme Limaan upealta Machu Picchun -keikalta (ks. edelliset postaukseni) samalla tavalla kuin olimme tehneet matkan toiseenkin suuntaan: Perurailin junalla Ollantaytamboon, pikkubussilla Cuscoon ja sieltä lentämällä Limaan. Olimme sopineet ja maksaneet pikkubussikyydin Ollantaytambosta Cuscoon etukäteen, mutta Ollantaytambon juna-asemalla seisoskelimme ymmyrkäisinä, kun kyytiä ei näkynytkään. Pyytämättä ja yllättäen täysin vieras ja asian ulkopuolinen perulainen taksinkuljettaja alkoi auttaa meitä ja soitti yhtiöön, jonka kautta olimme varanneet kyydin. Avuliasta! Ei mennyt aikaakaan, kun jo lähtemään ehtinyt pikkubussi kaartoi paikalle ja pääsimme kuin pääsimmekin ennalta sopimaamme kuljetukseen mukaan.

Cuscossa katselimme vain sen verran ympärillemme, mitä taksia odotellessa ja matkalla lentokentälle taksin kyydissä ehdimme nähdä. Tuon pienen näytteen perusteella sanoisin, että kaupunki ei muistuta mitään kaupunkia, jossa olemme aiemmin vierailleet. Jos kaduilla hengailevat perinteisiin kuoseihin verhoutuneet intiaanimummot eivät paljasta matkailijalle, että nyt ollaan jossain aika kaukana kotoa, en tiedä mikä sitten. Toki ylivoimainen enemmistö väestä oli pukeutunut melko länsimaisittain, mutta jotenkin inkojen pääkaupunkina tunnetussa Cuscossa historia tuntui olevan vahvasti läsnä. Kaupungissa oli juuri tuolloin hallintoa vastustavia mielenosoituksia, joten näimme perinnemummojen ja nykyaikaisemmin pukeutuneiden asukkaiden lisäksi myös mellakkapoliiseja (mutta emme yhtäkään mielenosoittajaa).

Poliiseja Cuscon kaduilla Cuscon katunäkymääLimassa majoituimme tällä jälkimmäisellä vierailulla hotelliin, mutta samalle Mirafloresin alueelle, missä edellisen kerran hostellimme myös sijaitsi. Emme keksineet edelleenkään keinoa päästä lentokentältä kaupunkiin muuten kuin taksilla, joten varasimme hotellilta kuljetuksen. Monilla tuntuu olevan Limasta ankea kuva, mutta ainakaan tuo Mirafloresin alue ei ole mitään rähjäistä tai ankeaa seutua. Se ei toisaalta ole myöskään mitenkään erikoisen näköistä – samanlaisia alueita löytyy mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin on, jota ei ihan joka paikasta löydy: keskellä Mirafloresia sijaitsee ikivanha pyramidi!

Huaca PucllanaTunnustan, että emme edes tienneet pyramidin olemassaolosta ennen kuin törmäsimme siihen sattumalta. Suomessa oli Perussa oleskelumme aikaan eduskuntavaalit, joten olimme tähdänneet Limaan paluumme niin, että pääsisimme äänestämään Suomen Perun suurlähetystöön. Kävimme käyttämässä äänioikeuttamme San Isidron kaupunginosassa sijaitsevassa suurlähetystössä ja matkalla nappasimme turisti-infosta matkaan kartan ja muutaman esitteen. Kartasta havaitsimme, että Mirafloresiin oli merkitty jokin turistinähtävyys, jota sitten päätimme poiketa katsomaan. Lähemmäs päästyämme ihmettelimme aidan takaa kummallista kivikasaa ja päätimme kiertää toiselle puolelle, jos siellä vaikka kerrottaisiin jotakin alueesta.

Toiselta puolelta löysimme portin ja paikan nimen: Huaca Pucllana. Totesimme, että sisäänpääsy oli edullinen (12 PEN eli noin 4 euroa), joten ostimme liput. Selvisi, että lipun hintaan kuului opastettu kierros, jolle pääsimme suoraan mukaan. Englanninkielisen kierroksen veti huumorintajuinen Saskia-niminen nainen. Nuo sisäänpääsymaksun neljä euroa olivat ehkäpä paras sijoitus aikoihin, sillä kierros oli todella kiinnostava ja alue paljon suurempi kuin miltä se oli aidan takaa näyttänyt.

Huaca Pucllana Huaca Pucllana

Huaca Pucllanan alue on peräisin noin vuosilta 200–700. Se toimi aikanaan seremonia- ja hallintokäytössä. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty 80-luvun alusta lähtien. Alueesta löytyy lisätietoa museon sivuilta (espanjaksi). Huaca Pucllanan arkeologisen alueen esittelyn lisäksi saimme kuulla Saskialta muun muassa, että Limassa on noin 80 prosenttia vuodesta pilvistä ja sumuista, mutta Limassa ei sada tai ukkosta koskaan. Todellisuudessa jonkinlaista pientä sadetta on kyllä joskus, mutta sade on erittäin harvinaista. Opas kertoi olleensa ensimmäistä kertaa elämässään vesisateessa vasta teini-ikäisenä Cuscossa vieraillessaan. Erikoista, näin suomalaisesta näkökulmasta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Machu Picchun raunioilla

Machu Picchun inkakaupunki oli jälleen sumun ja pilvien peitossa, kun saavuimme sinne aamulla. Näin oli myös edellisenä päivänä, jolloin kävimme kiipeämässä Machu Picchu Montañalle. Rauniot paljastuivat pala palalta pilvien leijaillessa sivummalle. Lähdimme kiertelemään Unescon maailmanperintökohteeksi listattua aluetta innoissamme.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Laama Machu Picchussa

Machu Picchu koostuu noin 200 rakennelmasta, ja sen katsotaan olevan merkittävin säilynyt inkojen sivilisaation tuotos. Inkat rakensivat sen 1400-luvulla, mutta hylkäsivät sen jo 1500-luvulla, kun espanjalaiset valloittivat inkojen valtakunnan. Machu Picchua espanjalaiset eivät kuitenkaan löytäneet.

Ulkomaailma sai tietää Machu Picchusta vasta vuonna 1911, kun yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija ja poliitikko Hiram Bingham vieraili siellä ja kirjoitti matkastaan kirjan. Turisteja Aguas Calientesiin – Machu Picchun lähimpään kylään – kuljettavan Perurailin luksusjuna on nimetty hänen mukaansa. Bingham matkasi paikalle noin 70 kilometrin päästä Cuscosta kävellen. Matkaan meni kuusi päivää. Vertailun vuoksi: nykyisin tuo matka taittuu muutamassa tunnissa junalla.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, PeruMachu Picchu on Perun suosituin turistikohde ja yksi Etelä-Amerikan tärkeimmistä arkeologisista paikoista. Suosio turistimassojen keskuudessa on valtaisa: paikalla vierailee vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Matkailijoiden suuri määrä on herättänyt huolta kallisarvoisen inkakaupungin säilymisestä ja matkailijoiden määrää on pyritty rajoittamaan. Tällä hetkellä historialliseen kylään päästetään päivässä maksimissaan 2500 vierailijaa. En ota kantaa, onko tuokin määrä aivan liikaa. Kaikkina päivinä enimmäispääluku ei suinkaan täyty.

Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru Machu Picchu, Peru

Meidän vierailumme aikaan huhtikuussa väkeä oli toki jonkin verran, mutta turistitungos ei mielestäni ollut posketon. Jotain kertonee sekin, että lippuja oli vaikka kuinka paljon jäljellä, kun ostimme omamme edeltävänä iltapäivänä. Pahin turistisesonki ajoittuu heinä–elokuulle, joka on alueella kuivinta aikaa. Meillä kävi sään suhteen sikäli hyvä tuuri, että sateet ajoittuivat iltapäiviin ja iltoihin, jolloin olimme jo palanneet Aguas Calientesin kylään. Rankkasateet ovat kuitenkin aiheuttaneet alueella useina vuosina mutavyöryjä ja tulvia, mikä kannattaa pitää mielessä omaa matkustusaikaa valitessa.

Machu Picchu, PeruMeille tämä paikka jäi mieleen aivan mielettömän upeana kokemuksena. Näitä kuvia katsellessa tulee sellainen olo, että olimmeko tosiaan tuolla uskomattomissa maisemissa historian keskellä käpöttelemässä. Miltäs inkakylän rauniot teidän silmiinne näyttävät?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail