Kymmenen kuukautta kestänyt Verdunin taistelu on jäänyt historiaan yhtenä ensimmäisen maailmansodan verisimmistä yhteenotoista. Saksan ja Ranskan välillä länsirintamalla vuonna 1916 käyty taistelu johti noin 700 000 sotilaan kuolemaan tai haavoittumiseen. Verdunin sotanähtävyyksillä vierailu on arvatenkin näiden faktojen pohjalta varsin synkkä kokemus. Vaikka hilpeys on vierailusta kaukana, historian ystäville Verdunin seutu on kiinnostava, sillä alueella on paljon nähtävää.
Oma auto on helpoin kulkupeli Verdunin sotanähtävyyksille pääsemiseksi, mutta järjestettyjä ja opastettuja vierailuja voi kysellä Verdunin kaupungin turismitoimiston kautta. Me kävimme Verdunissa matkalla Luxemburgista Ranskan samppanja-alueelle Reimsiin. Luxemburgista on matkaa Verduniin noin 90 kilometriä, ja Ranskan puolella lähin isompi kaupunki on noin 80 kilometrin päässä oleva Metz.
Verdunin taistelun jäljet ovat yhä näkyvillä
Ajelemme kohti Verdunia peltomaisemassa. Ohi vilistää pikkukyliä, mutta vastaan tulee vain muutama auto. Missään ei näy ihmisiä, mutta lehmiä kyllä. Hidastamme Pierrepontin sotilashautausmaan kohdalla, mutta emme nouse ulos autosta katselemaan paikkoja, sillä uskomme, että päivän aikana näemme varmasti aivan tarpeeksi monta surullista hautakiveä ilman tätä pysähdystäkin.
Olemme päättäneet vierailla Verdunin muistomerkillä ja museossa sekä Douaumontin ossuaarissa ja sen edessä levittäytyvällä hautausmaalla. Verdunin kaupungissa ja sen liepeillä on näiden lisäksi useita muitakin Verdunin taisteluun liittyviä sotanähtävyyksiä, kuten Douaumontin linnoitus, Fauxin linnoitus, Chattancourtin juoksuhauta sekä Maailman rauhan, vapauden ja ihmisoikeuksien keskus (Centre Mondial de la Paix, des Libertés et des Droits de l’Homme). Aika ja turnauskestävyys ei kuitenkaan riitä kaikkeen, sillä haluamme vielä ehtiä ajella illaksi Reimsiin.
Verdun Memorialin eli Verdunin muistomerkin ja museon lähettyvillä pysäköimme auton maantien varteen jonkin matkan päähän museosta, sillä niin ovat tehneet muutkin. Kävelemme kohti massiivista museorakennusta ja katselemme tienvierustalla metsässä olevia monttuja. Infotauluista käy ilmi, että tässä oli ennen kylä nimeltä Fleury-devant-Douaumont. Tykistötuli moukaroi sen maan tasalle viimeistä rakennusta myöten. Verdunin muistomerkki rakennettiin vuonna 1967 kylän entisen rautatieaseman paikalle.
Verdunin alueen ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät must see -nähtävyydet on listattu Verdunin turismisivustolla.
Verdun Memorial on kokoelma synkkiä muistoja Verdunin taistelusta
Verdunin muistomerkki ja museo on ulkoa eleetön rakennus. Sisäänkäynti löytyy rakennuksen sivusta, tieltä katsoen hieman piilosta. Astumme lasiovista sisään, ostamme pääsyliput ja sukellamme hämärään museoon. Se on melko sekava: kukaan vierailijoista ei tunnu hahmottavan, mihin suuntaan museossa kannattaisi kiertää. Niinpä ihmiset kuljeksivat miten sattuu ja tunnen vähän väliä olevani jonkun tiellä. Museon logiikka tuntuu olevan jälleen yksi esimerkki ranskalaisen suunnittelun ”kukkasista”. Onneksi vierailijoita ei kuitenkaan ole älyttömästi, joten epämääräinen haahuilu ja törmäily eivät ala ärsyttää liikaa.
Kun saksalaiset vuonna 1916 aloittivat hyökkäyksen Verdunissa, tavoitteena oli nopea ja verinen voitto. Ranskan armeija oli tarkoitus lyödä lopullisesti, mutta taistelusta kehkeytyi lopulta kymmenen kuukautta kestänyt molemmille puolille uuvuttava ja suuria tappioita aiheuttanut näännytyssota. Se on jäänyt historiaan verisyytensä lisäksi yhtenä sotahistorian suurimmista tykistötaisteluista.
Hämärästi valaistun museon vitriineissä on esineitä taistelutantereelta: kypäriä, aseita, vaatteita, pakkeja. Niitä on upotettu myös lattialasin alle. On myös suurempia näyttelyesineitä, kuten lentokone ja muita kulkuneuvoja. Suurella näytöllä pyörii videonpätkä. Kylteissä kerrotaan tykkitaistelujen raakuuksista, ja yhdellä seinustalla esitellään lääkintämiesten vähäisiä keinoja auttaa taistelussa loukkaantuneita.
Sotimisen kauhuihin tutustumisen jälkeen käymme vielä museon ylimmässä kerroksessa terassilla, missä ei yllättäen ole ketään muita. Katselemme terassilta hiljaisuudessa lähimaastoon.
Ennen kuin jatkamme matkaa, käymme museon kanttiinissa, sillä emme ole syöneet lounasta ennen museoon tulemista. Kahvila on kolkko ja kaikin puolin epäsiisti, ja kahvi pitää ostaa ankeasta kolikkoautomaatista. Kannattaakin muistaa, että Verdunin sotanähtävyydet sijaitsevat syrjäseudulla, missä ei ole palveluja. On kannatettava idea syödä jossain muualla ennen alueelle suuntaamista.
Tarkista aukioloajat ja pääsylippuhinnat Verdunin muistomerkin ja museon verkkosivuilta.
Douaumontin ossuaari ja hautausmaa kunnioittavat Verdunin taistelussa kaatuneita
Palaamme autolle ja ajamme noin puolentoista kilometrin päässä Verdunin muistomerkiltä sijaitsevalle Douaumontin ossuaarille. Se on muistomerkin lailla vaikuttavan näköinen pytinki niin ulkoa kuin sisältä. Lähes 140 metriä pitkän vaalean rakennuksen keskellä kohoaa noin 50-metrinen torni, joka hallitsee avaraa maisemaa.
Kauniisti valaistuissa sisätiloissa ei saa valokuvata. Siellä on 46 graniittihautaa, joista kukin edustaa yhtä sektoria Verdunin taistelussa. Haudoissa on taistelukentiltä löytyneitä luita. Ossuaariin pääsee sisälle ilmaiseksi, mutta jos haluaa nousta torniin ja/tai nähdä kellarissa näytettävän videoesityksen, on maksettava pääsymaksu.
Ossuaarin edustalla levittäytyy valtava hautausmaa, jolla on valkoisia ristejä suorissa riveissä. Loivassa rinteessä olevalla hautausmaalla lepää 15 000 ranskalaissotilasta. Haudat eivät ole tuntemattomien sotilaiden vaan niihin on kaiverrettu nimet. Haluamme tutkia ristejä lähempää, joten teemme pienen kävelyn niiden välissä. Muutamien ristien päällä näkyy muiden vierailijoiden asettamia kukkia. Ristirivistöä katsoessa ei voi kuin jälleen kerran todeta, että me ihmiset olemme täysin hullua porukkaa toisiamme tappaessamme. Mitä tuhlausta.
Tarkista Douaumontin ossuaarin aukioloajat ja hinnat Verdunin turismisivustolta.
***
Sotamuistomerkit ja muut sotiin liittyvät nähtävyydet olivat kesän automatkallamme vahvasti läsnä, sillä vierailimme Verdunin lisäksi Normandian maihinnousun tapahtumapaikoilla. Käytkö sinä matkoillasi mielelläsi myös sotiin liittyvissä historiallisissa kohteissa vai ovatko ne liian synkkiä?
Olimme Verdunissa osana kuukauden automatkaa Euroopassa: katso matkareittimme ja muut matkan kohteet aiemmasta postauksesta.
Lue myös:
- Normandia on matkailijan aarreaitta
- Mont Saint-Michelin luostarisaari
- Kolme kuvankaunista kylää Normandiassa
- Kuoleman kentät ja S-21-vankilamuseo
- Auschwitz
- Vinkki Budapestiin: Terrorin talo pitää otteessaan
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: