Saavuimme Buenos Airesiin Uruguaysta bussilla ja katamaraanilla. Olimme perillä vasta ilta-aikaan, mutta Buenos Aires näytti pimeässäkin kauniilta. Ensimmäiset fiilikset Argentiinasta olivat myönteiset, ja fiilis vain parani seuraavien päivien aikana.
Päätimme matkustaa Uruguayn Montevideosta Buenos Airesiin katamaraanilla ja bussilla, sillä emme halunneet taas uutta lentomatkaa. Bussin ja katamaraanin käyttäminen vei enemmän aikaa kuin mitä lentäen olisi kulunut, mutta eipä meillä kiire ollutkaan. Ostimme liput verkosta yhtenä pakettina (noin 35 euroa / lärvi). Bussi lähti Montevideon Tres Crucesin asemalta yhden aikaan iltapäivällä ja katamaraaniin vaihdettiin Colonia del Sacramentossa. Perillä Buenos Airesissa olimme puoli seitsemän aikaan illalla, ja aurinko alkoi painua mailleen. Seuraavien päivien aikana saimme kokea argentiinalaisten upean vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden.
Emme olleet järjestäneet etukäteen Argentiinan pesoja, sillä ajattelimme, että satamassa olisi kuitenkin automaatti. Eipä ollut. Niinpä meillä ei ollut paikallista valuuttaa bussia varten, joten otimme taksin hotellille. Kaupunki näytti kauniilta. Koristeellisia rakennuksia oli joka puolella ja esimerkiksi presidentin ja hallituksen työskentelypaikka, Casa Rosada, oli iltavalaistuksessa upean näköinen.
Kysäisin taksinkuljettajalta jostakin ympärillä näkyvästä rakennuksesta jotakin, ja hän innostui kertomaan monista muistakin rakennuksista. Taksista jäädessämme hän kätteli meitä ja toivotti tervetulleiksi kotikaupunkiinsa. Olimme ihan ihmeissämme ylitsepursuavasta ystävällisyydestä.
Hotellilla saimme ilmaisen huonetason korotuksen, joten huoneemme oli iso sviitti, jonka kylpyhuoneesta löytyi poreamme. Valitettavasti saimme pitää hienon huoneen vain yhden yön verran, mutta A y B Internacional -hotellin tavallinenkin huone oli oikein kiva.
Lähdimme heti etsimään pankkiautomaattia, mutta emme löytäneet sellaista, joka olisi hyväksynyt korttimme. Päätimme mennä ravintolaan illalliselle ja yrittää maksaa joko dollareilla tai kortilla. Tässä ei ollut onneksi mitään ongelmaa.
Ravintolaksi valikoitui ”nyt on nälkä, äkkiä jonnekin” -taktiikalla aivan hotellimme viereinen ravintola Las Cañas. Se ei näyttänyt ulkoa kovin kummoiselta, mutta palvelu ja ruoka yllättivät meidät täysin. Emme tilanneet pihvejä, minkä vuoksi päädyimme katselemaan kateellisina muiden asiakkaiden herkullisen näköisiä annoksia, vaikka omatkin annoksemme maistuivat erinomaisesti. Päätimme joka tapauksessa palata ravintolaan uudelleen testaamaan pihvejä – onhan Argentiina tunnettu paitsi tangosta, myös pihveistä.
Ystävällinen vastaanotto niin taksinkuljettajan kuin hotellin puolesta antoivat meille heti hyvän kuvan Argentiinasta ja Buenos Airesista. Kun siihen lisättiin vielä erinomainen palvelu Las Cañasissa, olimme myytyjä heti kättelyssä.
Hyvä palvelu jatkui seuraavana aamuna, kun menimme aamiaiselle kivaan pikkupaikkaan nimeltä La Nueva Martona. Vanhempi miestyöntekijä oli viimeisen päälle ystävällinen. Siellä vetäisty tortilla española oli loistava ja empanadat olivat parhaita kaikista Buenos Airesissa testaamistamme (ja niitä tuli kaupungissa viettämänämme aikana testattua todella monessa paikassa).
Buenos Airesin nähtävyyksillä
Kävimme Hard Rock Cafessa, kiertelimme sen lähettyvillä sijaitsevilla ulkoilmamarkkinnoilla ja piipahdimme Recoletan hautausmaalla (Cementerio de Recoleta). Vaikka on ehkä lähtökohtaisesti jotenkin outoa mennä hautausmaalle kiertelemään turismimielessä, olemme Hemmon kanssa käyneet muun muassa Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa.
Recoletan hautuumaalta löytyy esimerkiksi Eva Perónin eli Evitan sukuhauta. Kävimme etsimässä sen, vaikka ensisijaisesti olimme paikalla ihan vain ihmettelemässä hautausmaan Suomesta poikkeavaa tyyliä. Pariisilaisen hautausmaan tapaan Recoleta on täynnä mahtipontisia, koristeellisia hautarakennelmia. Hautausmaalla on todella kaunista.
Argentiinan valuuttatilanne on tällä hetkellä sekava
Otimme revanssin Las Cañasin annosten suhteen heti toisena iltana. Edellisenä päivänä meitä palvellut Juan huomasi meidät heti, kun pääsimme ravintolan ovesta sisään, ja saimme jälleen erinomaisen ystävällistä palvelua. Sisäfileepihvit olivat aivan törkeän herkulliset ja myös malbec-punaviini maistui. Meillä tulee olemaan Las Cañasiin paha ikävä, kun jätämme Buenos Airesin taaksemme!
Hauskaa oli, että saimme ravintolaan kanta-asiakaskortin, joka takasi 20–25 prosentin alennuksen laskun loppusummasta. Vastaavia, tuntuvia alennuksia oli tarjolla monissa ravintoloissa. Niiden tarjoaminen liittynee Argentiinassa vallitsevaan valuuttatilanteeseen, joka voi tuntua turisteista vähän sekavalta.
Argentiinassa on tällä hetkellä aika erikoinen tilanne valuutan kanssa. Tilanne on vuosien 2001–2002 talouskriisin peruja. Argentiinan pesolla on normaaliin tapaan virallinen arvo (vierailumme aikaan yksi dollari oli noin 9 pesoa), mutta kurssi on merkittävästi parempi vaihtamalla USA:n dollareita pesoiksi pimeillä markkinoilla (laittomilla markkinoilla yksi dollari olisi ollut noin 13–14 pesoa). Näitä ”pimeitä dollareita” kutsutaan nimellä blue dolar.
Argentiinassa on käytännössä mahdotonta saada dollareita laillisesti voimassa olevien valuuttarajoitusten vuoksi, joten turistien taaloilla on kysyntää. Taaloilla käteisellä maksaessa me saimme monesti ”alennusta” hinnasta – jotkut paikat siis käyttävät blue dolaria virallisen kurssin sijaan. Kortilla maksaminen ei kokemuksemme mukaan maassa todellakaan kannata, sillä silloin maksu menee virallisen kurssin mukaan. Esimerkiksi eräässä liikkeessä kortilla maksaminen olisi kustantanut noin 15 taalaa enemmän kuin käteisellä maksaminen. Arvatenkin heitimme tiskiin riihikuivaa rahaa.
Ensimmäinen Buenos Airesin -visiittimme kesti kolmen yön verran. Sitten lähdimme vierailulle mahtaville Iguassun putouksille Argentiinan ja Brasilian rajalle ja palasimme sen jälkeen takaisin Buenos Airesiin pariksi viikoksi.
Lue myös:
- Vierailusta Iguassun putouksilla
- Pari päivää Buenos Airesin San Telmossa
- Puukkohippaset ja taidetta Buenos Airesissa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa: