Elämyksiä Mäntsälässä

Artikkelikuva - Hirvihaaran kartano

Olen yrittänyt parina viime vuonna kertoa täällä blogissa ja somekanavissani vähän enemmän myös kotimaanmatkailustani, sillä sitä tulee harrastettua muiden reissujen lomassa tasaiseen tahtiin, mutta Suomi-juttujen fiilistely uhkaa silti välillä unohtua. Tänä vuonna kotimaanreissuista mieleen ovat jääneet erityisesti keväinen viikonloppu Matildassa, elokuinen telttailu Porkkalanniemessä ja nyt viimeisimpänä matkabloggaajaporukalla viettämämme upea elämysviikonloppu Mäntsälässä. Lauantai ja sunnuntai hurahtivat kokkisodan ja käsityöaskartelun tuotoksille nauraessa, rauhallisella Mustijoella meloessa, pienpanimo-oluita kodalla maistellessa ja kartanoelämästä nauttiessa.

*Kaupallinen yhteistyö: Elämyksen Taika, Sarvikota, Hirvihaaran kartano, Panimo Kiiski, Sepänmäen käsityömuseo ja Sälinkään kartano*

Mustijoella inkkarikanootissa

Melonta on minusta tosi mukavaa, mutta silti melontakerrat ovat jääneet valitettavan vähiin: olen kokeillut kajakilla melomista yhteensä vain pari kertaa eri reissuilla ulkomailla. Inkkarikanootilla en ollut ennen Mäntsälää melonut koskaan. Sen takia vähän jännitti lähteä Elämyksen Taian järjestämälle melontaretkelle Mustijoelle. Huoli kanootin kippaamisesta osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä opastuksen ja ensitunnelmien jälkeen kanootti tuntui hyvin vakaalta. Suojaisalla Mustijoella ei myöskään ole aaltoja kanoottia keikuttamassa, joten meno on tasaista.

Melojia Mustijoella Mäntsälässä
Mustijoen maisemaa Mäntsälässä
Inkkarikanootteja rivissä nurmikolla

Kapealla joella melominen on tunnelmallista – sen arvasin jo etukäteen aikaisemman melontakokemuksen pohjalta Saksan Spreewaldista. Syksyinen maisema Mustijoella oli kaunis ja ympärillä oli porukkamme naurunkiljahduksia ja jossain kohtaa kuulunutta moottorisahan ääntä lukuun ottamatta ihanan hiljaista. Joen päälle kaartuvat oksat tuntuivat suojaavan jokea, ja niiden alta meloessa tuntui kuin olisimme olleet syvemmälläkin erämaassa, vaikka todellisuudessa olimme vain noin kymmenen kilometrin päässä Mäntsälän keskustasta.

Aloitimme ja lopetimme melontaretkemme Sarvikodalta, joka on jopa 80 henkeä vetävä juhlatila Mustijoen rannalla Hirvihaarassa. Kävimme kääntymässä pienen kosken luona, missä oppaamme Julia kertoi meille alueen historiasta. Historiapläjäyksen jälkeen meloimme jo tottunein elkein takaisin kodalle, missä keittelimme nokipannukahvit ja paistoimme lettuja nuotiolla. Ihme kyllä onnistuin saamaan letusta syötävän näköisen ja makuisen, sillä yleensä kaikenlaiset paistohommat menevät meikäläiseltä vihkoon. Vaan ei tällä kertaa! Elämyksen Taian yksityisistä melontaretkistä ja muista jokamiesretkistä löytyy lisätietoa yrityksen verkkosivuilta.

Sarvikota
Kahvipannu tulilla
Lyhtyjä puisilla pöydillä ja lampaantaljoja penkeillä kodan sisällä

Eräkokkisotaa ja olutmaistelua Sarvikodalla

Olen todennäköisesti aiemminkin maininnut, että ruuanlaitto ei kuulu lempipuuhiini. Tykkään syödä ja maistella uudenlaisia ruokia – itse asiassa paikallisten ruokien maistelu on mielestäni matkailussa yksi hienoimpia juttuja – mutta en ole kovinkaan innokas väkertämään itse mitään keittiössä. Meidän perheessämme Hemmo on se, joka tykkää ja osaa tehdä maukasta ruokaa. Mäntsälän ohjelmassa oli kuitenkin Elämyksen Taian toteuttama eräkokkisota, jonka ansiosta ruuanlaitto oli kerrankin aivan sairaan hauskaa!

Yhdentoista hengen bloggaajaporukkamme jaettiin kahteen tiimiin ja tehtävänantona oli valmistaa tarjolla olevista aineksista alku-, pää- ja jälkiruoka ja asetella annokset nätisti tarjolle. Päädyimme valmistamaan alkuruuaksi kasan (pannulla paistettuja sieniä ja muita kasviksia sekä pekonia) ja pääruuaksi loimulohta nuotiolla foliossa kypsennettyjen kasvisten kanssa. Nämä onnistuivat loistavasti ja annokset olivat oikeasti herkullisia.

Surullisenkuuluisa jälkiruokamme al dente -banaani (foliossa nuotiolla lämmitettyä banaania suklaalla ja karpaloilla höystettynä) ratkaisi kuitenkin kisan voiton toisen joukkueen hyväksi, sillä banaanit eivät muuttuneet nuotion reunamilla miksikään. Rujoista suklaapaloilla höystetyistä raaoista banaaneista saatiin joka tapauksessa useammat hyvät naurut, joten ei tämä kokeilu hukkaan mennyt. Itsestäni tuntui banaanien kohdalla vähän kuin olisin ollut omassa keittiössäni, missä asiat tuppaavat minun käsissäni menevän enemmän tai vähemmän naurettaviksi tai mauttomiksi. Eräkokkisodassa maut olivat herkullisen suomalaisia eksoottisia banaaneja lukuun ottamatta.

Kasviksia koreissa puisilla penkeillä ulkona
Kuksia puupöydällä
Ruoka-annos

Ruuan jälkeen pääsimme maistelemaan paikallisen Panimo Kiisken pienpanimo-oluita, mikä oli tietenkin hyvin mieluisaa puuhaa kaltaiselleni oluen ystävälle. Illan hämärtyessä Sarvikodassa oli vielä tunnelmallisempaa kuin valoisaan aikaan, ja aktiviteeteissa vietetyn päivän jälkeen oluiden maistelu oli rentouttavaa. Omiksi suosikeikseni nousivat APA-olut Kapina ja vehnäolut Vaahtopää, vaikka muutkin olivat toki hyviä.

Lyhty ja pieni olutlasi
Sarvikota iltavalaistuksessa

Piipahdus historian keskelle Sepänmäen museossa

Näiden luonto- ja ruokaelämysten lisäksi tutustuimme Mäntsälän reissulla historiaan myös vierailemalla Sepänmäen käsityömuseossa. Se on ulkomuseo, jossa esitellään 1700–1900-lukujen elämää rakennusten, eri ammattiryhmien työpajojen ja noin 8000 esineen voimin. Museon hehtaarin kokoisella alueella on parikymmentä rakennusta, joissa on yli kymmenen erilaista verstasta tai työtilaa. Fiilistelin museon alueella muun muassa savusaunaa, kangaspuita sekä esillä olleita pellavavaatteita.

Saimme hienossa vanhassa ympäristössä myös opastusta langan kehräämiseen ja pääsimme kokeilemaan palmikon tekoa villalangasta. Tykkään kaikenlaisesta käsillä puuhastelusta, joten tämäkin oli mukava elämys. Museo on kiva kesäkohde, ja siellä järjestetään kesäisin myös monenlaisia tapahtumia, joten kannattaa painaa paikka mieleen tulevan varalta.

Lyhty käsityöläismuseon seinällä
Vanhoja esineitä käsityöläismuseon tuvassa
Keltainen talo, jonka kyljessä kyltti Räätälin tupa
Kangaspuut
Puinen aitta käsityöläismuseon pihapiirissä
Lounasbuffetin tarjoiluja Sälinkään kartanossa

Myöhemmin kävimme vielä maittavalla lounaalla Sälinkään kartanossa ja lounaan jälkeen kokeilimme floristin johdolla aiemmin tekemiemme rannekkeiden koristelua kasveilla ja kukilla. Täysin uutta puuhaa minulle, mutta hauskaa! Sälinkään kartano toimii juhlatilana ja pitopalveluna, mutta kartanolla järjestetään vuosittain myös useita kaikille avoimia tapahtumia, kuten juhlalounaita ja myyjäisiä.

Kartanon rouvina ja herroina Hirvihaarassa

Tykkään yöpyä matkoillani vähän erikoisemmissa ja usein myös aika simppeleissä majoituksissa, kuten yksityisissä majataloissa, omassa huoneessa hostellissa tai vaikka vuokratussa asunnossa (ja kesäisin myös teltassa). Kyse ei ole aina niinkään budjetista vaan siitä, että suuret ketjuhotellit ovat monesti aika kliinisiä ja sellaisina vähän tylsiä, kun taas muut vaihtoehdot ovat tunnelmallisempia ja kiinnostavampia.

Mäntsälän reissun majoitus oli tähänastisista majapaikoistani tunnelmallisimmasta ja kiehtovimmasta päästä: yövyimme historiaa huokuvassa hotelli Hirvihaaran Kartanossa, missä ei porukkamme lisäksi majoittunut tuona yönä ketään muita! Otimme tilaisuudesta ilon irti ja tutkimme kartanon tiloja sekä istuimme iltaa kartanon loisteliaissa yleisissä tiloissa, mistä vetäydyimme kukin omiin huoneisiimme vasta myöhään yöllä.

Minun tilava kulmahuoneeni oli niin viehättävä, että en meinannut heti malttaa nukkua, vaikka kello oli jo paljon. Aamulla ihastelin ikkunoista näkyvää syksyistä maisemaa ja mietin, miten komea paikka kartano onkaan. Oli todellista luksusta yöpyä siellä!

Alun perin yksityiskodiksi rakennetun kartanon päärakennus valmistui vuonna 1918. Kartano on historiansa aikana toiminut muun muassa sotilaiden toipilaskotina ja vanhainkotina, ja suurten saneeraustöiden jälkeen se on toiminut hotellina vuodesta 1992. Kartanolla on 29 yksilöllistä kahden hengen huonetta, joista 11 sijaitsee päärakennuksessa, kymmenen viereisessä Ruusutalossa ja loput kahdeksan vuonna 2013 valmistuneessa Lasipaviljongissa jokimaisemissa. Kartanon pihamaa on nätisti laitettu, ja sitä voi ihailla paitsi ulkona, myös aamiaishuoneen ikkunoista.

Hirvihaaran kartanon torni, jossa kyltti Anno 1918
Keltaisen sävyinen huone Hirvihaaran kartanossa
Istutuksia Hirvihaaran kartanon pihamaalla
Pyöreäkarminen ikkuna kartanossa
Suihkulähde Hirvihaaran kartanon pihalla

Hirvihaaran kartano avaa tänä syksynä sisarhotellin Mäntsälän keskustaan, viiden kilometrin päähän vanhasta kartanosta. Myös uusi hotelli Kartanon Meijeri on historiallinen: se toimii vuonna 1905 rakennetun entisen meijerirakennuksen toisessa kerroksessa. Koko rakennus on remontoitu lattiasta kattoon perinteitä kunnioittaen.

Kävimme tutustumassa huoneisiin ja totesin, että remontoinnin tuloksena on valmistunut juuri sellainen houkutteleva yksilöllinen hotelli, jollaisista itse pidän. Kartanon Meijeri on tyylikäs, mutta helposti lähestyttävä ja kokonsa puolesta ihanan pieni. Hotellissa on kymmenen huonetta, joista kaksi on yhden hengen huoneita.

Kartanon meijerin julkisivua ja tiilinen piippu
Tuoli ja pöytä nurkkauksessa eräässä Kartanon Meijerin huoneessahotelli
Kaksi tuolia ja sänky kulmahuoneessa Kartanon Meijerin eräässä hotellihuoneessa

***

Kaveriporukalla touhuaminen Mäntsälässä oli älyttömän hauskaa ja oli mukava jälleen kerran todistaa, että läheltäkin löytyy kaikenlaista matkailumielessä kiinnostavaa. Olipahan viikonloppu! Iso kiitos yhteistyökumppaneille ja kiitos seurasta Cocoa etsimässä, Saana, Lähtöselvitetty, Lähtöportti, Maailman äärellä, Nattura, Suunnaton, Tasty Travelissimo ja Toisiin maisemiin!


Lue myös: 

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *