Dune du Pilat eli Pilatin dyyni yllättää vierailijan massiivisuudellaan. Vaikka tiesin etukäteen, että dyyni on Euroopan korkein, en silti ajatellut sen olevan livenä niin valtavan kokoinen sekä korkeus- että pituussuunnassa. Ranskan Atlantin puoleisella rannikolla 60 kilometriä Bordeaux’sta etelään sijaitseva hiekkakasa on suosittu nähtävyys: dyyniä käy vuosittain ihmettelemässä yli miljoona vierailijaa.
Ajelemme Pilatin dyynille Bordeaux’sta helteisessä säässä. Mikäs sen sopivampaa, rannallehan me tavallaan olemme menossa. Parkkialueella meille alkaa valjeta dyynin suosio matkailukohteena: parkkipaikkoja on aivan valtavasti ja niin myös ihmisiä! Ympärillä soljuu ranskan lisäksi espanja, eihän täältä ole kuin parisataa kilometriä Baskimaan itsehallintoalueelle Espanjaan. Löydettyämme vapaan rakosen autollemme lähdemme taapertamaan kohti itse dyyniä. Parkkipaikalta on sen luo nelisensataa metriä.
Matkalla hiekalle on pieni ravintoloiden ja turistikrääsäkauppojen keskittymä. Dyyni on myös suosittu piknikpaikka, mutta kauppojen ja ravintoloiden tarjontaa vilkaistuamme (ylihinnoiteltua roskaruokaa) päätämme pitää lounastauon vasta dyynivierailun jälkeen läheisessä Arcachonin rantakaupungissa. Arcachonin alue on tunnettu simpukoistaan, joten tällä tavalla saamme samana päivänä iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla – dyynin ja ne simpukat, siis.
Pian kävelytiellä alkaa olla enenevässä määrin hiekkaa. Tajuamme hyvin nopeasti, että tennarit jalassa ei kannata jatkaa yhtään pidemmälle. Sujautamme kengät kassiin ja jatkamme pehmeällä hiekalla avojaloin. Hiekkaa tuntuu olevan joka paikassa eikä sinänsä ihme, koska dyyneillä on tapana vähän liikuskella. Pilatin dyyni liikkuu vuosittain 1–5,5 metrin matkan kohti sisämaata. Lisäksi on tietenkin huomioitava se fakta, että Dune du Pilat koostuu 60 000 000 kuutiometristä hiekkaa, joten kyllä, hiekkaa todellakin riittää.
Dune du Pilat kohoaa ylös kuin valtava hiekkaseinä
Valtavasta koostaan huolimatta dyyni tulee vastaan kirjaimellisesti puskista. Tupsahdimme yllättäen suojaisan polun suojista sen juurelle, ja se kohoaa edessämme kuin muuri. Dyynillä on korkeutta yli sata metriä, mutta tarkka mitta vaihtelee, koska eihän hiekkakasa oikein pysy muodossaan.
Huomaamme, että ylös pääsee kävelemään pitkiä valkoisia muovirappusia. Päätämme turvautua niihin tarkasteltuamme hetken muutaman muun kävijän epätoivoista taistelua jyrkässä hiekkamäessä. Rappusten kapuaminen tuo paahtavassa helteessä vähän hikeä pintaan, mutta ei niissä kovin kauan nokka tuhise. Muutama iäkkäämpi kiipeäjä näyttää tosin rappusissa todella kärsivältä, mutta onneksi kukaan ei kuukahda kesken matkan.
Harjalla Dune du Pilatin koon hahmottaa vielä paremmin, kun vaaleana hohtava hiekkavalli levittäytyy koko komeudessaan ympärillä. Dyyni on noin 2,7 kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Toisella puolella harjannetta kimmeltää turkoosi meri, toisella puolella on tummanvihreä, metsäinen sisämaa, josta juuri tulimme. Ihmiset ovat vallanneet piknikvilteillään dyynin rinteet, ja vähintään joka toinen ottaa selfieitä.
Voi tietysti miettiä, mitä nähtävää yhdessä hiekkakasassa nyt lopulta on. Siihen voin sanoa, että käy itse paikan päällä katsomassa, niin todennäköisesti ymmärrät. Dune du Pilat on jäätävän kokonsa ansiosta aikamoinen näky ja luonnonihme! Lisäksi on kivaa, että kyseessä on pysäköintiä lukuun ottamatta ilmainen vierailukohde (1 h pysäköinti maksoi 4 euroa kesäkuussa 2019).
Olitko kuullut aiemmin Dune du Pilatista tai oletko peräti käynyt katsomassa sitä?
Kävimme dyynillä osana kuukauden automatkaa Euroopassa. Katso koko matkareitti ja lue matkan kokonaisuudesta postauksesta Kuukauden automatka on ohi – miten reissu meni ja muuttuiko reitti?
Lue myös:
- Saint-Émilion, hurmaava viinikylä Ranskassa
- Gorges du Fier veti jalat spagetiksi
- Virtaavan veden äärellä Bledissä: Vintgarin sola
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Hieno paikka. Kävimme viime vuoden keväällä siellä. Ihmisiä ei ollut ihan noin paljon, mitä kuvissasi. Dyynin huipulla oli kova tuuli, itselleni liikaa, mutta mies käveli jonkin matkaa, että näki merenrannan. Minulle riitti rappujen nousu ja lasku. Hiekkaa olikin sitten monta päivää joka paikassa.
Hiekkaa tuolla tosiaan riittää ja sitä jää pyörimään kenkiin, ja epäilemättä tuulisella säällä sitä on silmissä ja hiuksissakin! Meille osui onneksi aika tyyni päivä. Veikkaan, että aikaisin aamulla dyynillä olisi tyhjempää, kuten yleensä kaikissa turistipaikoissa. Olimme tuolla kesäkuun alussa, jolloin ei vielä edes ole kovin kesälomasesonki, ja väkeä oli silti reilusti. Vierailijoita on varmaan vielä paljon enemmän heinä-elokuussa.