Ranskan Dordognessa sijaitseva Sarlat-la-Canéda on niin tunnelmallinen kaupunki, että siellä vierailusta tuli kertaheitolla yksi kesälomamme kohokohdista. Historiallinen keskusta on täynnä kiehtovia pikkukujia, joiden kulmausten takaa paljastuu aina vain lisää viehättävää nähtävää. Sarlat-la-Canéda on yksi hyvä esimerkki suositun Dordognen alueen hienoista kohteista.
Ajelemme Sarlat-la-Canédaan pikkuteitä pitkin Paray-le-Monialin pyhiinvaelluskaupungista, joka tunnetaan ennen kaikkea 1100-luvun mestariteoksena pidettävästä romaanisesta Basilique du Sacré-Cœur -kirkosta. Paray-le-Monial on päätynyt automatkallamme yhdeksi yöpymiskohteeksi sattumalta, kun olen sattunut kiinnittämään kaupunkiin huomiota karttaa tutkiessani.
Sarlat-la-Canéda sen sijaan ei ole matkan varrella sattuman kaupalla löytynyt kohde. Olen lukenut ja kuullut Sarlat-la-Canédasta monia kehuvia matkakokemuksia, joten osaamme odottaa keskiaikaisen kaupungin olevan kaunis ja viihtyisä. Se onnistuu silti ylittämään odotukset täysin. Miten hurmaava paikka!
Sarlat-la-Canédan historiallinen kaupunkikuva vie sydämen
Saavumme Sarlat-la-Canédaan illalla sen verran myöhään, että kurvaamme suoraan parin kilometrin päässä vanhasta keskustasta sijaitsevaan matkaparkkiin ja painumme pehkuihin. Olemme molemmat sen verran flunssassa, että uni tulee äkkiä. Vasta seuraavana aamuna on aika lähteä tutkimaan Sarlat-la-Canédan historiallista keskustaa.
Tallustelemme muutaman kilometrin matkan kävellen. Vanhaa keskustaa lähestyessämme vastaan tulee koko ajan enemmän kauniita vaaleasta kivestä rakennettuja taloja, mutta Ranskassahan on usein varsin kaunista, joten ne eivät viehättävyydestään huolimatta vielä tee perustavanlaatuista vaikutusta.
Ympäristö alkaa kuitenkin näyttää erityiseltä, kun astumme pääkadulta sivummalle ja etenemme yhdelle monista kapeista kujista, joita vanhakaupunki on pullollaan. Meitä ympäröi nyt selvästi aiempaa vanhempi rakennuskanta ja kadut ovat heti tunnelmallisempia.
Muutaman käännöksen jälkeen päädymme yhtäkkiä ihmettelemään luolaa muistuttavaa vesiallasta, joka toimi vuosisatojen ajan Sarlat-la-Canédan asukkaiden juomavesilähteenä. Tämän 1100-luvulta peräisin olevan altaan takaseinällä on pieni Neitsyt Marian patsas. Viimeistään altaan äärellä historian havinan suorastaan tuntee.
Sarlat-la-Canéda, tryffelin ja hanhien kaupunki
Pian vesialtaan jälkeen ohitamme sympaattisen Les trois oies -hanhipatsaan. Tryffeli- ja hanhituotteet, kuten hanhenmaksa, ovat Sarlat-la-Canédan putiikeissa ja ravintoloiden ruokalistoilla hyvin edustettuina, sillä koko Dordognen seutu on tunnettu nimenomaan hanhi- ja tryffeliherkuistaan. Myös erilaiset pähkinät ja viini ovat täällä iso juttu.
Hanhikuviot on viety niin pitkälle, että hanhia ei esiinny ainoastaan syötävässä muodossa ja patsaina vaan myös monenlaisina matkamuistotuotteina, kuten pehmoleluina, t-paitoina ja jääkaappimagneetteina. Turisteille suunnattuja putiikkeja on onneksi verrattain pienellä alueella, joten ne eivät pistä liikaa silmään.
Hanhipatsaan jälkeen bongaamme mietteliään näköisen pronssiveistoksen, joka on matalan muurin päällä Place Jacques Boissarie -aukion reunalla. Vuonna 2002 pystytetty Le Badaud -patsas (vapaasti suomennettuna joutilas tarkkailija) katselee vanhan Pyhän Marian kirkon (Ancienne Église Sainte-Marie) suuntaan. Hienosti toteutettu patsas esiintyy monissa Sarlat-la-Canédasta otetuissa kuvissa, joten tunnistan sen heti.
Huomiomme kiinnittyy Pyhän Marian kirkon oviin, joiden suuntaan patsaskin vaikuttaa katselevan. Ovet ovat useiden metrien korkuiset. Luulemme ensin, että kirkko on edelleen alkuperäisessä käytössään. Nopeasti kuitenkin huomaamme, että se onkin muutettu kauppahalliksi.
Menemme valtavista ovista sisään ja käymme kurkkimassa kojujen tarjontaa. Tarjolla olevat tryffelituotteet houkuttelevat meitä kovasti, mutta hinnat ovat melko suolaisia ja meillä molemmilla on flunssan takia makuaistissa toivomisen varaa. Niinpä jätämme ostokset odottamaan seuraavaa kertaa.
Sarlat-la-Canédan salaperäiset pikkukujat ja ravintolat
Kaduilla kierrellessä valokuviini osuu tarkoituksella vain vähän ihmisiä, mutta emme me silti kaupungissa aivan kaksistaan kiertele. Sarlat-la-Canéda on suosittu matkailukohde, mutta kaduilla on kävelykierroksemme aikaan väljää, sillä olemme paikalla sopivasti aamiaisen ja lounasajan välimaastossa.
Ravintolat näyttävät kuitenkin tyhjinäkin erittäin houkuttelevilta. Tykästyn ulkoasun perusteella erityisesti suojaisaan La Cour des Poètes -ravintolaan ja muihin sen ympäristön ravintoloihin. Pujahdamme ravintolan terassilta toiselle pientä käytävää pitkin ja löydämme aina vain lisää suojaisia terasseja.
Harmittaa vietävästi, että meidän ei ole järkeä jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa ravintoloista nauttimaan, sillä päivä kuluu valokuvaamisen lisäksi nenää niiskuttaen. En flunssan takia haista tai maista läheskään normaalisti, joten ruokien maut eivät pääsisi oikeuksiinsa.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä päätän jo kävelykierroksen alkupuolella, että tänne tulemme vielä joskus uudelleen. Mietin keskustaa ihaillessamme, etten edes muista, milloin olisimme olleet ihan näin upeassa keskiaikaisessa kaupungissa – ja me olemme kierrelleet niitä varsin runsaasti Euroopan eri maissa. Ei kaupunkeja kuitenkaan oikeasti voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Kaikkialla on aina niin omanlaisensa tunnelma.
Ylitämme vanhaakaupunkia halkovan pääkadun Rue de la Républiquen. Sekään ei ole massiivisen leveä, mutta viivasuorana katuna ja autoliikenteen takia se erottuu selvästi muista vanhan keskustan kaduista.
Rue de la Républiquen länsipuolella on vielä hiljaisempi tunnelma, sillä siellä on vähemmän ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Kujat ovat yhtä kapeita kuin pääkadun toisellakin puolella. Täällä ihmisiä ei enää tarvitse edes yrittää vältellä kuvia ottaessa, sillä kujat ovat tähän aikaan päivästä lähes tyhjiä.
Kuljemme kujien sokkelossa loivasti ylämäkeen ja taas takaisin alamäkeen. Näemme kierrellessä muun muassa Sainte-Clairen vanhan luostarin ja historiallisen kaupunginportin, joka on osittain kasvien peittämä.
Viehättävien kujien ihailusta ei ole tulla loppua, mutta lähdemme kuitenkin lopulta käpöttelemään hieman vastahakoisesti takaisin autolle päin ja kohti seuraavaa yöpymiskohdettamme. Sarlat-la-Canéda jää elämään muistoihin ihastuttavana historiallisena paikkana, jonne on ehdottomasti tultava joskus takaisin.
Millaisiin pikkukaupunkeihin sinä yleensä ihastut?
Kävimme Sarlat-la-Canédassa osana Ranskaan painottunutta automatkaa. Lue lisää postauksesta Roadtrip Ranskassa retkeilyautolla.
Lue myös:
- Ranskan Besançon, nätti yllättäjä
- Nähtävää ja koettavaa Ranskan Dijonissa
- Automatkalle Ranskaan: missä kannattaa käydä?
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Onpa kiinnostava tuo vesiallas, juuri tuollaiset kohteet on juuri sellaisia, jotka itseään kiehtovat. Samoin vaikka tuollainen hanhiteema tms. on aina kiinnostava.
Vesiallas oli kyllä hauska ”löytö”. Emme tienneet siitä etukäteen.
Kiitos, Jenni, todella mukavista matkakertomuksista ja huikean upeista kuvista! Itse en juurikaan enää matkustamaan pääse, mutta on kiva lueskella sinun kirjoittamiasi matkakertomuksia. Tuntuu, kuin itsekin olisi siellä mukana!
Ihana kommentti, kiitos paljon! 😊 Minustakin on kiva lukea muiden kokemuksia eri paikoista ja nähdä kuvia ja videoita, vaikken olisi edes välttämättä ikinä menossa niihin paikkoihin. Nojatuolimatkailukin on mukavaa! 😊