Ranskan Alpeilla sijaitseva vuoristosolatie Col du Galibier oli kesän automatkamme kohokohta. Se oli sitä sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti, sillä solatie nousee 2642 metrin korkeuteen. Maisemat tien varrella ovat käsittämättömän upeat: jylhiä vuorenhuippuja on joka puolella ja avarat maisemat tarjoavat näkyvyyttä jokaiseen ilmansuuntaan kilometritolkulla – ainakin, jos käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä ja sää sattuu olemaan täydellinen. Col du Galibier saattoi nousta tähän mennessä ajamistamme Alppien vuoristoteistä kaikkein upeimmaksi!
Col du Galibier sijaitsee eteläisessä Ranskassa lähellä Italian rajaa Saint-Michel-de-Mauriennen ja Briançonin välillä. Me vietimme yön matkaparkissa Col du Varsin vuoristotien varrella tähtitaivasta katsellen ja ajoimme sen jälkeen Col du Galibierin etelästä kohti pohjoista. Etelän suunnasta tullessa Col du Galibierille ajetaan Col du Lautaret’n kautta. Pohjoisesta tielle saavutaan Col du Télégraphea pitkin.
Mahtava Col du Galibierin maisemareitti
Odotukset alkoivat olla korkealla jo Col du Lautaretiä ajaessamme, sillä sää oli erinomainen ja meillä oli jo edelliseltä vuodelta hienoja kokemuksia samalta seudulta, jolloin ajoimme muun muassa Col de la Bonetten maisematien. Col du Lautaretillä oli hieman tieremonttia, mutta maisemat olivat jo sen varrella nätit. Silti paljon hienompaa oli vielä luvassa.
Col du Galibierille päästyämme olimme heti ensimmäisistä metreistä alkaen maisemien äärellä monttu auki, sillä Col du Galibier ei todellakaan ole vaatimattoman näköinen tienpätkä – tämä vuoristotie on käytännössä alusta loppuun yhtä maisemien ilotulitusta.
Kaiteetonta tietä ylöspäin mutka kerrallaan noustessamme maisemat muuttuivat jatkuvasti jonkin verran, joten siinäkin mielessä mielenkiinto pysyi helposti yllä alusta loppuun eikä ajaminen käynyt tylsäksi.
Vuorten ja vuoristossa viihtyvien kasvien lisäksi tien varrella voi helposti bongata esimerkiksi murmeleita. Me etsiskelemme aina näitä viheltäviä karvapalloja silmä kovana, ja tälläkin kertaa tarkkaavainen rinteiden tuijottelu tuotti nopeasti tulosta.
Col du Galibierin tien varrella on suhteellisen tiheästi levikkeitä, mutta ne ovat usein melko pieniä. Jos väkeä on liikkeellä paljon, ihan jokaisessa kohdassa ei tästä syystä pysty pysähtymään. Kesäkuun puolivälissä tiellä oli vuoristotieksi yllättävän paljon liikennettä, mutta levikkeille mahduimme silti helposti lähes joka kohdassa. Erityisesti moottoripyöriä ja polkupyöräilijöitä näkyi paljon, mutta myös muita matkailuautoilijoita ja tietysti henkilöautoja.
Col du Galibierillä tien korkein kohta voi ajoittain olla sääolosuhteiden vuoksi kiinni, jolloin se ohitetaan kapeaa ja suht matalaa tunnelia pitkin. Tarkistimme jo etukäteen, että olisimme mahtuneet ajamaan retkeilyautollamme myös tunnelin läpi, mutta olimme iloisia, että ei tarvinnut, sillä tie oli auki korkeinta kohtaa myöten.
Tien korkeimmassa kohdassa emme kuitenkaan pystyneet pysähtymään, sillä siellä sattui juuri silloin olemaan iso ryhmä pyöräilijöitä ja lisäksi muita liikkujia, joten emme yksinkertaisesti mahtuneet parkkiin. Pian huipun jälkeen pysähtyminen sen sijaan onnistui taas hyvin. Alaspäin kohti Saint-Michel-de-Mauriennea kurvaillessa pysähdyimme ex tempore myös juusto-ostoksille, kun bongasimme tien varresta sympaattisen paikallisia juustoja myyvän puodin.
Col du Galibier kuuluu Route des Grandes Alpes -matkailureittiin
Col du Galibier on osa Ranskan Route des Grandes Alpes -matkailureittiä, johon kuuluvat tiet ovat paitsi autoilijoiden, myös pyöräilijöiden suosiossa. Col du Galibierin ohella moni muu matkailureitin teistä on lisäksi ollut useasti mukana Ranskan ympäriajon reitillä, joka vaihtelee vuosittain. Ympäriajon aikataulu ja reitti kannattaakin tarkistaa ennen Ranskan vuoristoteille suuntaamista, sillä kisojen aikaan teitä suljetaan autoilta. Tiet voivat olla ajoittain kiinni myös sääolosuhteiden takia, joten päivän tilanne kannattaa muutenkin aina yrittää tarkistaa.
Me törmäsimme eräällä levikkeellä sattumalta erääseen suomalaiseen pyöräilijään. Nainen kertoi tulleensa lähistölle lentäen ja vuokranneensa puolisonsa kanssa pyörät, joiden kanssa he tahkosivat vuoristoteitä noin viikon mittaisen lomansa ajan.
Pyöräilijöiden tuskalliselta vaikuttavaa ylämäkisitkutusta katsellessa ei todellakaan käynyt kateeksi, sillä en erityisemmin välitä pyöräilystä, mutta kukin tietysti liikkuu omalla tyylillään. Maisemat ovat Col du Galibierin varrella uskomattoman kauniit riippumatta siitä, millä kulkuvälineellä tietä pitkin etenee.
Ranskan ympäriajon lisäksi Col du Galibieriä ja muita vuoristoteitä ajoreitille suunnitellessa kannattaa huomioida, että useat vuoristotiet ovat kokonaan kiinni talviaikaan. Col du Galibier on suljettuna lokakuulta kesäkuulle. Tarkat aukiolopäivämäärät riippuvat kunkin vuoden lumitilanteesta. Vuonna 2025 tie avattiin 6. kesäkuuta – kymmenen päivää ennen kuin me kurvailimme tien läpi.
Kuten totesin, Col du Galibier saattoi mennä jopa ykköseksi kaikista toistaiseksi ajamistamme Euroopan vuoristoreiteistä, tai vähintään kärkikahinoihin. Mahtava kokemus! Hienon ajopäivän päätteeksi jäimme tien loppupuolelle yöksi maksuttomaan matkailuautoille tarkoitettuun parkkiin Fort du Télégraphen lähistöllä. Siellä meitä ympäröi toiselta laidalta metsä ja toisella puolella oli syvä rotko, jonka laidalla siemailimme kuohuviiniä auringonlaskua katsellen. Ei hassumpaa!
Mikä on ollut hienoin autoreitti, jonka sinä olet tähän mennessä kokenut? Entä mistä reiteistä haaveilet?
Ajoimme Col du Galibierin vuoristotien osana kuukauden mittaista automatkaa, jonka aloitimme ajamalla Baltian maiden ja Puolan kautta kohti Italiaa. Tutustu matkareittiin lukemalla postaus Toteutunut automatkan reitti Via Balticaa Eurooppaan.
Lue myös nämä jutut Euroopan maisemateistä:
- Ranskan maisematiet Col d’Izoard, Col de Vars ja Col de la Bonette
- Autolla Norjassa: Geiranger–Trollstigenin upea maisematie
- Kierros Sveitsin alppiteillä: Sustensola, Grimselsola ja Furkasola
- Itävalta: Ötztalin jäätikkötie
- Autolla Euroopassa: Timmelsjochin alppitie
- Maisemareitillä San Sebastiánista Andorraan
- Autolla Alppien yli: Stelvion solan vuoristoreitti
- Maisemareitti Verdonin rotkolta Cuneoon
- Autolla Norjassa: Varanginvuonon maisematie
- Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Transfăgărășan on maisematie, jonne haluan ehdottomasti palata uudelleen. Maisemat olivat upeat ja ylhäältä oli huima katsoa niitä lukuisia tienmutkia, jotka tuli juuri ajettua. Sää ei tuolloin vain suosinut, emmekä päässeet patikoimaan. Tänne haluan ehdottomasti siis palata.
Onneksi teillä oli täydellinen sää. Nuo maisemat ovat upeat! Ja on kyllä aikamoinen suoritus kulkea reittiä pyörällä.
Stelvion pass on tie, mikä on vielä kokematta ja meillä haaveissa.
Transfăgărășan on muuten minulla todo-listalla. En ole toistaiseksi käynyt Romaniassa, mutta tuo tie etenkin kiinnostaisi nähdä.
Kävi tosiaan tuuri sään kanssa. Edellisenä kesänä taivaalta sateli tuolla suunnalla kuravettä, kun ilmassa oli niin paljon Saharasta kulkeutunutta hiekkaa.:D
Olettepa taas hienon reitin bonganneet! Emme ole (vielä?) tätä ajaneet. Useita vuoristoreittejä kyllä, mutta en osaa sanoa, mikä olisi ollut paras, koska kaikilla on ollut paljon hienoa nähtävää. Alpeilla, Dolomiiteilla, Ranskassa, Sveitsissä, mutta myös Sloveniassa Vrsicin solatie ympäristöineen oli hieno. Aila
On tosiaan aika mahdoton nimetä parasta kokemusta, sillä kaikki vuoristosolathan ovat olleet hienoja kokemuksia. Mutta tämä Col du Galibier on joka tapauksessa aivan huikea ja meni sinne kärkeen meillä. Sveitsin Furkasola, Sustensola ja Grimselsola -kierros pari vuotta sitten on meillä kanssa aivan kärjessä (vaikka silloin säässä oli paikoin toivomisen varaa). Ja Grossglockner samaten! Onhan näitä 🙂
Itävallan Grossglockner Alpenstrasse oli huikea, vaikka suhtauduinkin siihen tosi nihkeästi turistirysänä. Ajettiin se parin kaverin kanssa tänä kesänä monen Itävallassa vietetyn vuoden jälkeen ja huh! Plus murmeleita näkyy aika monellakin parkkipaikalla, niitä taidetaan lahjoa kameranruuaksi porkkanoilla. Toinen upea on Havøysundin tie Norjassa, paljon mahtavammat maisemat kuin viereisellä Nordkappin tiellä. Melkein tekisi mieli pysytellä tästä hiljaa, ettei tuonne tule enempää liikennettä 😀
Grossglockner on todella hieno tie. Me olemme ajaneet sen pari kertaa ja voisin mennä vaikka heti uudelleen! Onhan se melko turistinenkin, mutta silti tosi hieno. Murmeleita on aika helppo bongata siellä, mutta myös muiden vuoristoteiden varrella. En tiedä, tarvitseeko niitä edes erikseen houkutella. 😀 Ovat tosin vikkeliä kipittämään piiloon, kun säikähtävät ihmisiä niin helposti. Söpöjä elukoita. 🙂