Kesäkuisella automatkalla näimme Col de la Bonetten vuoristotien varrella Ranskassa korkeampia lumikinoksia kuin koskaan aiemmin Euroopan serpentiiniteillä. Tien varrella oli parhaimmillaan parin metrin korkuinen lumivalli. Col de la Bonetten vuoristosolatie nousee peräti 2715 metrin korkeuteen, joten maisemat reitin varrella ovat todella vaikuttavat. Jos tykkäät kurvailla vuoristoteitä, laita tämä Ranskan maisemareitti muistiin!
Col de la Bonette on osa Route des Grandes Alpes -matkailureittiä
Col de la Bonetten vuoristosolatie sijaitsee Kaakkois-Ranskassa lähellä Italian rajaa Mercantourin kansallispuistossa. Tien toinen pää on Jausiersissä ja toinen Saint-Etienne-de-Tinéessä. Me ajoimme reitin nimenomaan näin päin eli etelää kohti.
Vietimme itse asiassa Ranskan alppiteillä pari päivää putkeen, sillä ajoimme peräkkäin kolme vuoristosolatietä. Lähdimme maisemareiteille ihastuttavasta Annecystä ja ajoimme ensin Col d’Izoardin alppitien, jonka varrella vuoristossa myös yövyimme. Seuraavana aamuna jatkoimme vuoristomaisemissa kurvailua ensin Col de Varsin tielle ja lopuksi Col de la Bonettelle.
Col de la Bonette on osa Route des Grandes Alpes -matkailureittiä, joka kattaa kaikki Ranskan Alppien korkeimmat tiet. Lisääkin serpentiiniteitä olisi siis ollut ämpärilistalla, mutta ne jäivät seuraaville reissuille.
Olimme liikkeellä kesäkuun alussa, jolloin osa vuoristoteistä oli vielä suljettu talven jäljiltä, joten kaikille reiteille ei edes vielä päässyt lumen takia. Col de la Bonetten kinokset olivat onneksi jo kutistuneet tarpeeksi, jotta tie oli voitu avata autoilijoille ja pääsimme ajamaan sen.
Col de la Bonetten kuvaukselliset maisemat
Col de la Bonetten vuoristotiellä on pituutta hieman yli 40 kilometriä. Me olimme tien alkupäässä Jausiersissä hieman puolenpäivän jälkeen, ja meillä meni pysähtelyineen koko matkaan noin 2,5 tuntia. Reitti on toki mahdollista ajaa myös nopeammin. Meidän ajelumme aikaan kesäkuun alussa tiellä oli hyvin väljää, joten liikenne ei hidastanut matkantekoa millään tavoin – kameroiden ulkoiluttaminen sen sijaan kyllä!
Col de la Bonetten tie on melko kapea eikä ylhäällä ole kaiteita tai keskiviivaa. Vastaantulijat mahtuvat kuitenkin ohittamaan toisensa suhteellisen kivuttomasti, ja asfaltti on hyvässä kunnossa. Me olimme liikkeellä kuusimetrisellä retkeilyautolla eikä tien ajamisessa ollut sen kokoisen auton kanssa ongelmia.
Jausiersistä ylöspäin noustessa reitin varrella on aika mukavasti pysähdyspaikkoja, joita hyödynsimme ahkerasti kuvien ottamiseksi ja maisemien fiilistelemiseksi. Vuoristopurojen solina on yksi lempiäänistäni, ja täällä siitä sai nauttia tämän tästä.
Lunta oli tien vierustoilla jo alkumatkasta reippaasti, mikä tuntui kesäisessä säässä yhtä hauskalta kuin vastaavissa tilanteissa aikaisemminkin. Myöhemmin kinokset tien varressa olivat paikoin yli parimetriset. Yhdellä pysähdyksellä kävin jälleen kerran seisoskelemassa lumihangessa sandaaleissa. Paljon mukavampaa kuin lumihangessa seisoskelu toppakengissä pakkasella!
Taivaan ja koko maiseman värimaailma taittoi meidän ajopäivänämme jännästi aika paljon seepiaan, sillä Saharan hiekkaa oli kantautunut Eurooppaan. Kellertävän sävyn huomasi harvinaisen selvästi lumisessa maisemassa. Vuoret näyttivät kuitenkin yhtä upeilta kuin aina.
Murmeleiden bongailua Col de la Bonettella
Reitin korkeinta kohtaa lähestyessämme oli muutaman kilometrin mittainen pysähtymiskielto, joka käsittääkseni liittyi riskiin lumikinosten nuukahtamisesta pientareelta tielle. Onneksi kielletty osuus ei ollut pitkä, sillä näin alempana lumisessa rinteessä jotain liikettä – murmeleitahan siellä kipitti! Valokuviin emme noita karvapalleroita saaneet, sillä ne olivat hieman turhan kaukana ja hävisivät aika nopeasti näkyvistä.
Col de la Bonetten korkeimmassa kohdassa on Cime de la Bonette -nimellä tunnettu lyhyt rengastie, joka nousee 2802 metriin eli vielä ylemmäs kuin Col de la Bonetten varsinainen solatie. Me emme päässeet Cime de la Bonetten osuudelle, sillä se oli suljettu. Se ei jäänyt kuitenkaan harmittamaan, sillä reitti oli joka tapauksessa todella hienoa maisemailotulitusta.
Pian korkeimman kohdan jälkeen maisemat näyttivät yllättävän vihreiltä verrattuna lumisempiin maisemiin, joita näimme ylöspäin noustessa. Bongasimme lisää murmeleita tien varressa.
Kohti Saint-Etienne-de-Tinéetä laskeutuessa levikkeitä on niukasti, mikä on harmi, mutta maisemat näyttävät kyllä upeilta myös autosta käsin. Tien varrella voi nähdä murmeleiden lisäksi myös historiaa: tie kulkee 1800-luvun lopulta peräisin olevan Camp des Fourches -sotilasparakkialueen läpi. Kivirakennukset näyttävät erikoisilta muuten lähes tyhjässä maisemassa. Alempana tien varrella virtaa vuolas joki.
Kaikkiaan Col de la Bonetten reitti on kaunis koko matkan Jausiersistä Saint-Etienne-de-Tinéehen asti. Reitin voi ajaa myös pyörällä, mutta jyrkät nousut ja laskut eivät ole aloittelijoiden hommaa. Col de la Bonette on ollut vuosien mittaan joitakin kertoja osa Ranskan ympäriajoa, viimeksi juuri tänä vuonna.
Ajoimme Col de la Bonetten maisematien osana kuukauden mittaista automatkaa Euroopassa. Koko matkareitin kuvauksen löydät postauksesta Reitti automatkalle: Saksa, Ranska, Italia, Slovenia, Itävalta ja Tšekki.
Lue myös nämä jutut Euroopan vuoristo- ja maisemareiteistä:
- Ranskan maisematiet Col d’Izoard, Col de Vars ja Col de la Bonette
- Kierros Sveitsin alppiteillä: Sustensola, Grimselsola ja Furkasola
- Ranska: Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin
- Maisemareitti Verdonin rotkolta Italian Cuneoon
- Itävalta ja Italia: Timmelsjochin alppitie
- Stelvion solan vuoristoreitti
- Autolla Norjassa: Geiranger–Trollstigenin upea maisematie
- Itävalta: Ötztalin jäätikkötie
- Autolla Norjassa: Varanginvuonon maisematie
- Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Ollaan jonkin verran Ranskassa itsekin ajettu, mutta ei varsinaisesti tällaisilla vuoristoteillä, vaikka muun muassa Chamonixsä ollaan oltu. Upealta näyttävät reitin varrella.
Me olemme vasta viime vuosina tykästyneet koko ajan enemmän ja enemmän Ranskaan. Kiva oli päästä myös Ranskan vuoristoteille, kun ei montaa niistä ole aiemmin ajettu.
Olitteko liikkeellä ihan kesärenkailla, ja jos niin olivatko koko matkan hyvät? Hienoja maisemia on kyllä.
Joo, kesärenkailla. Ei noita vuoristoteitä ymmärtääkseni avata, jos on vielä lunta tiellä. Aukeavat sitten, kun ajorata on sulana. Lunta oli siis noilla reiteillä vain tien vieressä, ei ajoradalla. Toki lunta voisi vuorilla vielä sataa, mutta sen jääminen maahan ja teiden jäätyminen on kesäkuun edetessä epätodennäköistä.