Olen vakoilutarinoiden ystävä, olivat ne sitten aitoja kertomuksia esimerkiksi kylmän sodan ajalta tai fiktiivisiä tarinoita. Teufelsbergin kylmän sodan aikainen vakoiluasema vaikutti siksi houkuttelevalta kohteelta loppuvuoden viikonloppulomallamme Berliinissä. Idean vierailulle saimme Hemmon kanssa mistäpä muusta kuin vakoilusta kertovasta saksalaisesta tv-sarjasta The Same Sky. Totuus Teufelsbergistä kuitenkin on, että sinne ei kannata turhaan vaivautua vakoilujutut mielessään, eikä oikein muutenkaan.
Grunewaldin ruskaa ihailemassa
Olimme Berliinissä marraskuussa, jolloin ruska oli melkein parhaimmillaan. Jäimme junasta pois Olympiastadionin pysäkillä, mistä kävelimme metsän läpi Teufelsbergin entiselle vakoiluasemalle, joka sijaitsee Berliinin korkeimmalla paikalla. Julistin juuri, että itse Teufelsbergin asema ei välttämättä ole käymisen väärti, mutta tässä tuli yksi syy, jonka ansiosta vakoiluaseman lähimaastoa voi kyllä harkita vierailukohteeksi.
Grunewaldin metsä on ruska-aikaan todella kaunis ja suomalaiselle jopa eksoottinen. Meillä kun metsät tuppaavat olemaan ryteikköä tai synkkää havumetsää. Grunewaldissa saa sen sijaan nauttia tammipuiden lehtien lomasta kauniisti siivilöityvästä valosta, kahlata syksyn värisissä lehdissä ja katsella kauas metsän läpi. Ryteikköä ei juuri ole, metsä on helppokulkuista ja näkyvyyttä riittää kauas.
Sen sijaan, että nousisit mäen päälle Teufelsbergin vakoiluasemalle, voit siis nauttia ulkoilusta sen alapuolella levittäytyvässä viihtyisässä metsässä ja poistua sitten tyytyväisenä takaisin junalle. Grunewald on etenkin kesällä kiva vierailukohde: ulkoilumahdollisuuksien lisäksi siellä on uimarantoja ja muun muassa pieni Grunewaldturm-näköalatorni Havelin rannalla. Metsä on iso, joten kannattaa googlata, mikä asema olisi omia ulkoilusuunnitelmia ajatellen paras pysäkki jäädä pois.
Teufelsbergiä mainostetaan monessa paikassa nimenomaan mestana, jossa voi entisen vakoiluaseman tornista nähdä kauas. Tämä ei pidä paikkaansa, koska torneihin ei enää nykyisin pääse. Ne ovat rapistuneet niin heikkoon kuntoon, että niitä pidetään riskialttiina. Torninäkymien perässä sinne ei siis missään nimessä kannata suunnata vaan ottaa kohteeksi jokin muu Berliinin näköalapaikoista. Tornien sulkemisesta ei kerrota englanniksi mitään esimerkiksi Teufelsbergin omalla sivustolla, joten veikkaan, että aika moni vierailija on pettynyt mentyään paikalle ajatuksena kiivetä torniin näköaloja katsomaan. Älä mene lankaan!
Rapistunut Teufelsberg on rahastusta
Minä pidän rosoisista kohteista. Pidän tietynlaisesta rähjäisyydestä ja siitä, että kaikki ei ole sliipattua. Jopa betonibrutalismi voi olla kaunista. Pidän myös monenlaisesta taiteesta aina katutaiteesta galleria- ja museokelpoiseen kamaan. Jossain menee kuitenkin raja, ja Teufelsbergin kohdalla raja on tullut aikaa sitten vastaan.
Teufelsbergiin on viiden euron pääsymaksu, ja kuvauslupaa varten joutuu maksamaan viisi euroa lisää. Ei siinä mitään, jos rahalle saisi jotain fiksua vastinetta, mutta tässä tapauksessa maksat käytännössä femman tai kympin rojuvarastoon menemisestä.
Teufelsbergia hallinnoivan porukan ei voi sanoa huolehtineen paikan kunnosta erityisen hyvin. Kaunistelematta ilmaistuna paikka näyttää juoppojen asuttamalta rojukasalta, ja voisi väittää, että pääsymaksu oikeutetaan kutsumalla tätä rojua taiteeksi. Hylätty romuvarasto on kuitenkin omasta mielestäni aika kaukana pääsymaksun arvoisesta paikasta.
Mesta näyttää samalta kuin suomalaisen syrjäseudulla asuvan poikamies-Pertsan takapiha, jonne Pertsa on vuosien varrella kerännyt kaikkea ”hyödyllistä”, kuten rikkinäisiä autonrenkaita ja autonraatoja, öljytynnyreitä ja hajonneita kodinkoneita. Pertsa ei vain ole tajunnut kutsua sitä taiteeksi, ja Pertsan takapiha ei hänen kannaltaan valitettavasti sijaitse historiallisesti merkittävällä paikalla. Muuten kannattaisikin jo laittaa kolehtikippo portinpieleen.
On Teufelsbergissä jotain hienoakin: siellä on graffititaidetta, josta osa on oikeasti komeaa jälkeä. Osassa taas ratsastetaan alapäähuumorilla, mikä on todella väsynyttä. Hienoa katutaidetta voi katsella tavallisesti täysin ilmaiseksi enkä sanoisi, että Teufelsbergin maalaukset sentään niin taidokkaita ovat, että niiden takia kannattaisi pääsymaksua pulittaa. Hienoa ja historiallisesti merkittävää betoniin maalattua taidetta löytyy Berliinissä esimerkiksi East Side Gallerystä, jolle annan vahvan suosituksen Teufelsbergin sijaan. East Side Gallery on vapaasti vierailtavissa.
Maalausten katselun lisäksi on toinenkin juttu, mitä pääsymaksun maksamisen jälkeen voi Teufelsbergissä tehdä: ryypätä. Siellä on pieni koju, josta voi ostaa bissen tai muun juoman ja istua nautiskelemaan siitä rojukasan viereen. Menisin itse kuitenkin ennemmin kaupan kautta Tiergarteniin puistobisselle tai biergarteniin, jos suuta kuivaa.
Vierailun Teufelsbergiin voi tiivistää sanoilla ”tulipahan käytyä”. Teufelsbergissä voisi olla potentiaalia paikan historian vuoksi, mutta nyt se on jo niin heikossa kunnossa, etten usko sen nousevan suosta ainakaan niillä eväillä, mitä paikan nykyisillä isännillä ja emännillä on. Tällä hetkellä Teufelsberg ei ole kummoinen vierailukohde. Berliinistä löytyy niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että Teufelsbergin voi hyvillä mielin skipata.
Mikä paikka sinun matkoillasi on ollut ylimainostettu ja tuottanut pettymyksen?
Lue myös:
- Koe Berliinin maanalainen historia
- Ravintola- ja baarivinkkejä Berliiniin
- Koe jaetun Berliinin historia
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Muutama pettymys on matkoille osunut. Brysselin pissaava poika osoittautui hyvin vaatimattomaksi, Kööpenhaminan merenneitoa ei lumimyräkän keskellä juuri nähnyt, eikä Prahan astronominen kellokaan oikein säväyttänyt. Mutta luulen että näissä oli kysymys enemmän minusta ja siitä, ettei tämäntyyppiset nähtävyydet vaan ylipäänsä kiinnosta mua riittävästi.
Mutta tämä teidän Berliinin kokemus on jotain ihan muuta, suorastaan huijaus.
Olen täysin samaa mieltä noista mainitsemistasi nähtävyyksistä! 🙂 Eivät ole kummoisia. Teufelsberg on varmaan ollut ihan hyvä näköalapaikka silloin, kun torneihin vielä pääsi, mutta nyt se on kyllä ihan turha paikka. On tietysti mahdollista, että Teufelsbergissä nostetaan jossain vaiheessa rimaa alueesta huolehtimisen suhteen ja torneihin jälleen joskus tulevaisuudessa pääsee. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi paikkaa suositella. Sen sijaan Grunewald on noin muuten kyllä kivaa aluetta!
Kaipa siihen on syynsä, että Teufelsbergin englanninkielistä esittelyä ei ole turisteille.
Se on yksi Berliinin murheenkryyneistä ja tällä hetkellä vuokrattu yksityiselle. Se on kylläkin sikäläisen museoviraston listalla säilytyksen arvoisena muistomerkkinä. Valitettavasti Berliinin kaupunki on köyhä, ja sillä on niin paljon ylläpidettävää, korjattavaa ja rakennettavaa, projekteja, joiden toteutuksella on suurempi kiire, mm. rakennusmuistomerkkejä tai vuokra-asuntoja nopeasti kasvavalle väkimäärälle ja infrastuktuuri. Berliinin senaatilla on kylläkin suunnitelmia Teufelsbergin alueelle, mutta ei rahat koossa, ja kaiken kukkuraksi vuokraajalla on omat erilaiset suunnitelmansa. Berliiniläiset rakastavat 33 miljoonaa turistiaan, jotka tuovat rahaa. Kannattaa tosiaan käydä katsomassa jo valmiita turistikohteita. ” Gut Ding will Weile haben”, sanoo saksalainen sananparsi, ”hiljaa hyvää tulee”, suomalainen. Kaipa ne saavat joskus valmiiksi sen ”eurohaudan”,eli uuden Berlin -Brandenburgin lentoaseman, jonka oli määrä valmistua jo 7 vuotta sitten, ja ehkä saadaan valmiiksi kahden vuoden päästä. 😉
Ilman muuta kunnostuksen ja osin ylläpidonkin osalta kyse on rahasta. Sillehän ei voi ulkopuolinen mitään, että paikan vuokralaiset pitävätä sitä rojuvarastona, mutta tietysti palautetta voi aina antaa. Sivustolla on kyllä yleinen esittely englanniksi. Saksaksi kerrotaan myös se, että torneihin ei tällä hetkellä pääse, mutta enkuksi juuri sitä kohtaa ei ole laitettu. Jää varmasti monelta googlaajalta kääntämättä. Itse toki sen luin ja tiesin odottaa, että torneihin ei pääse, mutta ajattelin sitten, että ehkä sieltä mäeltä muutenkin on hyvät näkymät. No, tuli todettua, että ei ole. 🙂 Pahoin pelkään, että Teufelsbergistä ei ole tätä menoa pian paljoa jäljellä säilytettäväksi. Olisi tosiaan hienoa, jos sille saataisiin jotain fiksua käyttöä, mutta jää nähtäväksi. Rahareikiä on niin monia.
Ja tuo lentoasema on kyllä ihme farssi. Muistan, kun spekuloin vanhan blogini puolella heinäkuussa 2014, että ehkä silloiset lennot Berliiniin olisivat olleet viimeiset Tegelille (uuden kentän piti aueta silloisen aikataulun mukaan viimeistään 2015). Hah! 😀 Tosiaan, gut Ding braucht Weile…
Itäsaksan kuolinpesän vaalimiseen äskettäin heränneenä selasin tätä juttua kiinnostuneena, kiitos kriittisestä raportista! Kaatumisesta ei ole vielä älyttömän kauan ja silti sen jälkeenkin syntyneitä on tietenkin aikuisina jo. Minulta on jo ensimmäiset milleniaalit kysyneet uteliaana mitä oli/on sosialismi ja kommunismi. Heille pitää osata vastata ja myös mihin se johti ja miksi. Todisteita on vielä jäljellä ja niitä tulee vaalia sillä muuten tulee uudelleen muotiin väittää päinvastaista.
Kiva, että tykkäsit jutusta!
Luulisin milleniaalien yleensä tietävän, mitä on sosialismi ja kommunismi – enemmistö milleniaaleistahan (1981–1996) on sentään syntynyt aikana, jolloin Neuvostoliittokin oli vielä pystyssä. Itsekin kuulun tähän milleniaalien porukkaan. Mutta osa on tosiaan syntynyt vasta Neukkulan kaatumisen jälkeen. Mutta noh, kyllä minusta saa syntymävuodesta riippumatta olla aika tynnyrissä kasvanut aikuinen, jos asia on täysin vieras, mutta on sitäkin porukkaa maailmassa varmasti paljon.
Olen samaa mieltä siitä, että historiasta on tärkeää tietää, koska muuten toistetaan vielä varmemmin samat virheet uudelleen. Sanon ”vielä varmemmin”, koska tuntuu, että ihmiskunta toistaa joka tapauksessa uudellen ja uudelleen samat mokat, vaikka niiden typeryys ja julmuus kuinka olisivat tiedossa ja ilmeisiä. Etenkin tässä viime vuosina tämä tunne on vahvistunut.
Käytiin juuri tänään tuolla, onneksi en lukenut tekstiäsi ennen sitä, muuten olisi saattanut jäädä vierailu väliin.
Paikka oli mielestäni todellakin käymisen arvoinen.
Ensinnäkin kävelymatka sinne on mukavaa vaihtelua kaupungissa pyörimiseen ja Saksalainen metsä on suomalaiselle erilainen.
Koko mäen tarina on karmiva, kun se on tehty liittoutuneiden pommitusten aiheuttamien tuhojen siivoamisen myötä. Berliinin tuho konkretisoituu hyvin, kun tajuaa kuinka iso täyttömäki on.
25 miljoonaa m3 on rakennus- ja muuta sotajätettä kuljetettu tänne ja työ kesti 22 vuotta.
Paikalla on nyt 12e pääsymaksu ja sisällä on kaksi näyttelyä mäen rakentamisesta sekä tutka-asemasta ja amerikkalaisten ww2 jälkeisestä toiminnasta omalla sektorillaan.
Näyttelyt sivuavat ja koko alue sivuaa kylmää sotaa, sekä mitä sosialismi ja kommunismi aiheuttavat maailmalle.
Tutkakupujen viereen rakennuksen katolle pääsee kiipeämään ja maisema on hieno joka suuntaan.
Alueella on hienoja graffiitteja niille ketkä niistä pitävät. Alue on kylläkin sotkuinen ja ”sotkettu graffiteilla” niin kuin koko Berliini.
Itse olen enemmän luonto- ja historia ihminen, näiden takia suosittelen paikkaa. Alueelta löytyy hienoa metsää ja matkan varrella kannattaa käydä vilkaisemassa olympialastadion, jossa järjestettiin vuonna 1936 olympialaiset.
Tämä on siis tilanne vuonna 2026, itse olet ollut ilmeisesti vuonna 2019.
Tosi hieno kuulla, että aluetta on kehitetty! Ymmärtääkseni kehityssuunnitelmat olivat pitkään puolitiessä, joten hyvä, että asiat ovat vihdoin edenneet. Tämä artikkeli on tosiaan vuodelta 2019 (ja vierailu oli marraskuussa 2018, kuten jutussa kirjoitin). Hienon ympäröivän metsän jutussa mainitsinkin – se oli minustakin ihana. Keskieurooppalaiset lehtipuumetsät ovat tosiaan suomalaiselle suorastaan eksoottinen kokemus. Meidän vierailumme aikaan oli vielä hieno ruskakin.
Minä pidän graffiteista erittäin paljon, mutta tuolloin 2018 lopulla Teufelsbergissä ei oikein ollut niissäkään ihasteltavaa, sillä muutamaa varsinaista graffitia lukuun ottamatta siellä oli vain töhryjä eikä mitään maalauksia. Ja valitettavasti tuolloin (aika monta vuotta) oli niin, että torneihin ei turvallisuussyistä päässyt, sillä ne olivat menneet niin huonoon kuntoon. Mahtava homma, että nyt pääsee sentään jonkin rakennuksen katolle hieman korkeammalle ihastelemaan maisemaa.