Automatka Suomessa ja Norjassa: tällainen oli koronavuoden kesäloma

Artikkelikuva-Suomi-Norja-automatka

Kerroin jokin aika sitten, että korona pisti meidänkin tämän kesän matkasuunnitelmamme uusiksi. Islanti, Toronto ja Chicago vaihtuivat automatkaan Suomessa. Lopulta koronavirusrajoitusten purkamisen ansiosta pääsimme kuin pääsimmekin myös Norjan puolelle. Kolmen viikon reissu alkoi hieman kangerrellen, mutta parani alun jälkeen. Tässä kooste ja fiiliksiä tämän poikkeuksellisen vuoden kesälomareissusta. Postauksen lopussa on myös kartta reitistämme.

Sateinen Lietveden maisematie ja hurmaava Savonlinna

Matkamme Helsingistä kohti itäistä Suomea ei alkanut suotuisissa merkeissä. Sateen paukuttaessa auton tuulilasia harmaassa maisemassa mieliala vaipui suorastaa epätoivoiseksi: tätäkö tämä koko reissu nyt sitten on?!

Mikkelin suunnilla pysähdyimme tauolle viehättävään Kenkäveroon, mutta sade ei jättänyt meitä sielläkään rauhaan. Paikka jäi kuitenkin mieleen nättinä pysähdyspaikkana, jossa voi ihailla vanhoja puurakennuksia, tutkailla kattavan myymälän antia ja syödä lounasta. Pysähdymme Kenkäverossa toistekin.

Olin odottanut innolla Lietveden maisematien kurvailua Mikkelin ja Puumalan välillä, mutta valitettavasti tie ei harmaassa sadesäässä päässyt oikeuksiinsa. Ehkä ensi kerralla käy parempi tuuri sään kanssa. Aioimme alun perin jäädä telttailemaan jonnekin Pistohiekan tuntumaan, mutta se idea kuopattiin säätilan takia nopeasti.

20200713-Unelmatrippi-Savonlinna-DSC0226

Siispä hurautimme Savonlinnaan. Varasin matkalla meille sieltä yön ihastuttavasta kesähotelli Villa Ariasta, joka oli onneksi auki koronasta huolimatta. Villa Aria osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Kliiniset ketjuhotellit eivät yleensäkään ole niin mieleeni, joten Villa Aria ihastutti historiallisena ja persoonallisena vaihtoehtona. Huoneemme oli siisti ja tilava, ja palvelu hotellissa lämmintä.

Villa Arian historiallinen rakennus sijaitsee aivan keskustassa, joten se on kävelymatkan päässä kaikesta. Loman alkupuolella ravintoloita oli vastikään avattu koronasulun jäljiltä, joten kävimme Savonlinnassa ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun syömässä ulkona. Illallista Bistro Waahto -nimisessä paikassa nauttiessa fiilis oli siksi poikkeuksellisen mukava − ihanaa olla ravintolassa pitkästä aikaa! Tietysti ravintolassa oli normaalia tyhjempää, kun asiakaspaikkoja oli raivattu pois, mutta muuten koronatilanne ei erityisesti hypännyt silmille (ja hyvä niin).

Aamulla aurinkokin näyttäytyi ja lomafiilis ei tuntunut enää niin surkealta kuin edellisen päivän sateessa, vaikka ulkona kova tuuli tuntuikin vievän hiukset mennessään. Kävimme aamusella pällistelemässä Savonlinnan päänähtävyyttä Olavinlinnaa, mutta sisälle asti emme päässeet, sillä linna ei ollut vielä niin aikaisin auki.

Yö 1: Savonlinna, Villa Aria -majatalo, huone kahdelle aamiaisella 84,60 €

Olavinlinna

Iloinen Ilomantsi ja itikkainvaasio Petkeljärven kansallispuistossa

Suuntasimme seuraavaksi Ilomantsiin, missä piipahdimme hauskassa Hermannin viinitornissa nauttimassa alkoholittomat kuoharit ja ihailemassa maisemia. Möhkön ruukkialueella ihailimme komeasti virtaavaa koskea ja tsekkasimme museon näyttelyn, jossa käsiteltiin ruukin historiaa, talvisotaa ja paikallista arkkitehtuuria. Ruukkialueella oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mutta saimme ainakin kierrellä kaikessa rauhassa!

20200713-Unelmatrippi-Ilomantsi-DSC0249
Ilomantsin evankelis-luterilainen kirkko
20200713-Unelmatrippi-Ilomantsi-DSC0257
Maisema Hermannin viinitornista

Yöksi pystytimme teltan Petkeljärven kansallispuiston leirintäalueelle. Olimme ainoat telttailijat koko paikassa eikä myöskään autossa majoittujia juuri ollut. Kauniissa kangasmetsämaisemissa harjulla sijaitseva leirintäalue on toimiva ja siellä on entisöity korsu ja juoksuhautoja, joihin voi tutustua ilmaiseksi. Puitteet olivat muuten kivat, mutta tuhannet seuralaisemme olisivat saaneet jättää tulematta paikalle. Hyttyset, nuo pirulaiset! Mitkään myrkyt ja karkottimet eivät tuntuneet tehoavan, joten vetäydyimme lopulta telttaan aikaisin illalla, jotta meistä olisi vielä jotain jäljellä seuraavana päivänä.

Puolenyön jälkeen alkoi kaatosade. Pakkasimme teltan kasaan aamuyöllä, koska nukkumisesta ei enää tullut mitään, ja jatkoimme itikoidentäyteisissä yhteistiloissa väsätyn aamiaisen jälkeen matkaa. Meidän oli tarkoitus käydä Petkeljärven kansallispuistossa patikoimassa, mutta tuntui, että itikoiden takia siihen olisi ehkäpä tarvittu avaruuspuku. Sateenkaan vuoksi patikointi ei houkutellut. Petkeljärvi-muistojen huipentumaksi kiilasi kuitenkin se, että seuraavana iltana selästäni löytyi punkki. Aivan ihanaa.

20200713-Unelmatrippi-Petkeljarvi-DSC0314
Telttailemassa Petkeljärven kansallispuistossa
20200713-Unelmatrippi-Petkeljarvi-DSC0321
Entisöityjä juoksuhautoja Petkeljärvellä

Harmaa sää siis jatkui. Ajelimme korpimaisemassa rajavyöhykettä seuraillen kohti Suomen ja Manner-Euroopan itäisintä pistettä. Voitkin varmaan arvata, millaista seuraa meillä siellä oli: no hyttysiä tietenkin. Itäisimmässä pisteessä ei toki muutenkaan ole mitään erityisen hienoa nähtävää (vain kyltti), mutta halusimme kuriositeettina käydä siellä, kun kerran noilla suunnilla olimme.

Ilomantsin jälkeen vietimme pari päivää Nurmeksessa sukuloimassa ja lähdimme sitten hakemaan Kuopiosta vuokraamaamme matkailuautoa.

Yö 2: Petkeljärvi Centerin leirintäalue, telttapaikka kahdelle 12 € (ei sähköä saatavilla)

20200713-Unelmatrippi-Itaisin-piste-DSC0335
Manner-Euroopan itäisin piste
Itikkaliikennemerkki Tankavaaran kultakylässä

Vesiputouksia ja ensimmäinen yö asuntoautossa

Olimme taktisesti perillä Kuopiossa sen verran ajoissa, että meille jäi aikaa piipahtaa Puijon tornissa herkullisella lohikeittolounaalla ja ihailemassa kansallismaisemia. Hieno paikka! Vuokra-auton Kuopion Retkiautosta noudettuamme kävimme katsastamassa Suomen korkeimman vesiputouksen, Korkeakosken. Olemme bongailleet vesiputouksia eri puolilla maailmaa eikä Korkeakoski näyttänyt hääviltä moneen muuhun verrattuna, mutta tulipahan sekin nähtyä.

Ehdimme päivän aikana jo poronhoitoalueelle, ja ensimmäinen autoyömme meni viihtyisästi Puolangalla Hepokönkään vesiputouksen parkkipaikalla. Saimme olla siellä kaikessa rauhassa. Aamupalan jälkeen oli mukava kävellä muutama sata metriä putoukselle, joka on mielestäni paljon hienompi kuin Korkeakoski!

Hepokönkään putouksen yläjuoksulla on hyväkuntoinen nuotiopaikka, ja alas putoukselle menevä polku on lähes loppuun asti esteetön. Ainoastaan aivan putouksen alapuolelle joutuu kävelemään muutamat rappuset. Putous kuitenkin näkyy aivan hyvin jo esteettömältä tasanteelta pari metriä ylempää.

Yö 3: Puolanka, Hepokönkään parkkipaikka, ilmainen

20200713-Unelmatrippi-Hepokongas-DSC0384
Hepoköngäs
20200713-Unelmatrippi-UKK-DSC0578
Sarvipää Urho Kekkosen kansallispuistossa

Ihastuttava Hossan kansallispuisto

Matkalla Hepokönkäältä kohti Hossaa etsimme Suomussalmella epätoivoisesti huoltoasemaa, jossa olisi saanut pestyä auton tuulilasia, sillä siihen oli päättänyt päivänsä jo varsinainen armeija ötököitä. Pesupaikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Pysähdyimme myös Hiljainen kansa -tilataideteoksella, kun se nyt sattui olemaan matkan varrella. Ensimmäiset porot näimme juuri ennen Hossaa, mikä ilahdutti kovasti – eläimiä on aina kiva nähdä.

Majoituimme Hossan kansallispuistossa viihtyisälle Karhunkainalon leirintäalueelle kahdeksi yöksi. Siellä oli paljon muitakin asuntoautoilijoita, joten tunnelma leirintäalueella tuntui melko normaalilta. Mitään ruuhkia ei ollut leirintäalueella eikä kansallispuistossa, mutta en tiedä, johtuiko se koronasta vai onko tilanne muutenkin samanlainen.

20200713-Unelmatrippi-Hossa-DSC0444
Patikointimaisemia Hossassa

Parin yön aikana ehdimme tehdä pari kivaa patikointiretkeä. Kävelimme viiden kilometrin mittaisen ja riippusiltoineen erittäin komean Ölökyn ylitys -kävelyreitin sekä kahdeksan kilometrin mittaisen Värikallion kaarroksen, jonka varrella on kivikautisia kalliomaalauksia. Hienoja kokemuksia!

Hossassa sää suosi ja meillä oli todella mukavat oltavat Kainuun upeissa maisemissa. Tänne voisin palata! Hossassa luimme myös ilouutisia mediasta: matkustamisen koronavirusrajoitukset poistuisivat kesäkuun puolivälissä Suomen ja Norjan sekä muutamien muiden maiden välillä. Meidän suunnitelmamme oli sillä selvä: kävisimme loman aikana myös Norjassa.

Lue postaus Ölökyn ylityksestä!

Yöt 4 ja 5: Hossan kansallispuisto, Karhunkainalon leirintäalue, asuntoautopaikka kahdelle sähköllä 25 € per yö

20200713-Unelmatrippi-Hossa-DSC0420
Riippusilta Ölökyn ylitys -patikointireitillä
20200713-Unelmatrippi-Hossa-Varikallio-DSC0478
Tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia Hossan kansallispuistossa

Tunturimaisemia Pyhä-Luostolla ja Saariselällä

Hossan jälkeen matkamme eteni vihdoin Lapin puolelle tunturien äärelle. Ensimmäinen yö tunturimaisemissa vierähti Ahvenlammen rannalla Luostolla. Läheisellä Pyhällä oleva Isokurun patikointireitti oli vielä tuolloin kevättulvien jäljiltä valitettavasti suljettu, joten sinne emme päässeet. Korvikkeena kapusimme Ukko-Luoston huipulle. Tämä patikka ei ollut järin kehuttava, sillä varsinainen reitti oli remontissa ja ylös piti kävellä ankeaa huoltoreittiä pitkin. Ylhäällä maisemat olivat kuitenkin ihan hienot eikä kävely ylös ollut järin raskas, joten jäimme kokonaisuudessa plussan puolelle.

20200713-Unelmatrippi-Luosto-DSC0492
Ukko-Luoston huipulla

Luostolta ajelimme tyhjän Tankavaaran kultakylän kautta Saariselälle ja suoraan Kaunispään huipulle. Kyllä, sinne todella voi ajaa autolla – Kaunispää on helpoin tunturin huiputus ikinä! Hauskinta oli, että me myös yövyimme huipulla. Siellä on kahvila parkkipaikkoineen, mutta kahvila oli kesäkuun alussa kiinni, joten ketäpä me siellä olisimme automme kanssa häirinneet. Emme olleet huipulla yötä yksin, mutta ei siellä myöskään mitään ruuhkaa ollut.

Piipahdimme Saariselältä Urho Kekkosen kansallispuistossa tekemässä pienen kävelylenkin, mutta muuten tuo kansallispuisto jäi aika paitsioon. Mielessä nimittäin olivat jo Jäämeren maisemat.

Yö 6: Luosto, parkkipaikka Ahvenlammen rannalla, ilmainen
Yö 7: Saariselkä, parkkipaikka Kaunispään huipulla, ilmainen

Patikoimassa Urho Kekkosen kansallispuistossa

Upea Varanginvuonon maisematie Norjassa

Suomen ja Norjan välillä matkustamisen rajoitukset poistuivat 15.6. Me ylitimme rajan tuona samaisena päivänä. Ajoimme Saariselältä Ivalon ja Inarin kautta Sevettijärvelle ja sieltä edelleen Näätämöön rajanylityspaikalle. Ivalon ja Inarin välillä sekä Sevettijärven tiellä oli varsin viehättäviä maisemia: tie mutkitteli kirkasvetisten vesistöjen vieressä ja tien vieressä oli myös kivannäköistä kivikkoista kangasmetsää.

Norja vei kuitenkin kirkkaasti voiton maisemissa, sillä heti rajan takana Neidenissä on Skoltefossen-vesiputous. Mieletön virta! Ajoimme kosken yli siltaa pitkin ja huomasimme ison parkkipaikan, jolle pysäköimme päästäksemme katsomaan koskea tarkemmin. Autosta ulos astuessa pohjoisen meininki alkoi valjeta: oli vain 11 astetta lämmintä ja kova tuuli, mutta koski oli upea!

20200713-Unelmatrippi-Norja-173952
Skoltefossen

Olimme päättäneet ajaa Varanginvuonolla Varangerin noin 160 kilometrin mittaisen maisematien Varangerbornista Hamningbergiin ja takaisin. Upea reitti tarjoilee erittäin vaihtelevia, karun kauniita maisemia, joiden äärellä viihtyisi pidempäänkin kuin pari yötä. Yövyimme reitin varrella mennen tullen parilla eri levikkeellä seuranamme muita suomalaisia autoja.

Lue postaus Varangerinvuonon maisematiestä!

Yöt 8 ja 9: Levikkeet Mortensnesin ja Vestre Jakobselvin välillä, ilmaisia

20200713-Unelmatrippi-Norja-154740
Varangerinvuonon maisematiellä
20200713-Unelmatrippi-Norja-Varanginvuono-DSC0866
Varangerinvuonon maisematiellä

Lapin joki- ja järvimaisemia sekä toinen kierros Norjassa

Varanginvuonon maisemakierroksen jälkeen palasimme Suomen puolelle. Ajelimme leveän Tenojoen vartta, hämmästelimme huoltoasemalla tyhjiä dieselpumppuja ja kaupassa tyhjiä hyllyjä, kävimme Suomen pohjoisimmassa pisteessä Nuorgamissa sekä tyhjensimme ja täytimme auton vesitankit Utsjoella leirintäalueella. (Säiliöiden täyttö ja tyhjennys onnistuu usein leirintäalueilla pientä maksua vastaan, vaikka alueella ei yöpyisikään.) Pysähdyimme matkalla myös loikoilemaan ja kalastamaan erään pienen järven rannalle tien laitaan.

20200713-Unelmatrippi-Kaamasjoki-DSC0906
Kaamasjoki

Yöksi löysimme ihanan puskaparkin vuolaasti virtaavan Kaamasjoen rannalta. Hyttyset eivät täällä vaivanneet ja sääkin oli lämmin. Norjan upeat tienvarsimaisemat kuumottelivat silti mielessä. Teimme vähän laskelmia matka-ajan ja vuokra-auton sallittujen kilometrien suhteen ja päätimme hurauttaa takaisin Norjan puolelle. Tällä kertaa ylitimme rajan Karigasniemeltä ja kurvailimme Norjan puolella Porsanginvuonon eteläosissa. Myös sieltä oli kauniita ja karuja maisemia, mutta sää oli tällä kertaa melko harmaa ja lämpöä oli vain kuutisen astetta. Ulkona oli kevyttoppatakille käyttöä, sillä tuuli oli kova.

Vietimme yön Altan kaupungin liepeillä levikkeellä. Siellä oli parkissa muitakin, mutta yö oli rauhallinen. Seuraavana päivänä maisemailotulitus jatkui jokien, koskien ja vesiputousten sekä lumisten tunturimaisemian merkeissä. Jalkauduimme tämän tästä ottamaan kuvia. Suomen rajaa lähestyessämme maisema oli kuitenkin pitkään yhtä pusikkoa eli ei järin ihmeellistä katseltavaa.

20200713-Unelmatrippi-Norja-202847
Vesiputous Altan lähistöllä

Oli juhannusaatto, ja yritimme Suomen puolella löytää jotakin kivaa vesistöä, jonka rannalle voisimme jäädä yöksi rauhalliseen parkkiin. Tällä kertaa hyvän paikan löytäminen oli kiven takana. Lopulta ajelimme Kolariin asti ja pysäköimme yöksi Saivojärven rannalle levikkeelle. Meillä oli siellä seuraa muista matkalaisista ja, yllätys yllätys, myös massiivisista hyttysparvista. Ulkona istuminen oli hyttysten takia erittäin epämukavaa, joten lopulta katselimme järvimaisemaa auton ikkunasta. Tämä oli ensimmäinen juhannuksemme Suomessa aikoihin. En panisi pahakseni, jos seuraavaan kertaan olisi jälleen useampi vuosi.

Yö 10: Puskaparkki Kaamasjoen varrella, ilmainen
Yö 11: Levike Altan liepeillä, ilmainen
Yö 12: Levike Saivojärven rannalla, ilmainen

Mäkäräisiä ja ihana ilta satamassa

Jatkoimme matkaa Kemiin kauniissa kesäsäässä. Matkalla oli taas aika tyhjentää ja täyttää auton tankkeja, minkä hoidimme Pellossa leirintäalueella. Siellä operaatiota häiritsivät hyttysten sijaan mäkäräiset, joita oli auto pullollaan, kun ovea erehtyi vähän raottamaan. Teimme työnjaon: Hemmo hoiteli vesitankkihommia ulkona ja minä tapoin autossa sillä välin mäkäräisiä sen minkä ehdin. Lounaalle pysähdyimme Tornioon Kukkolan koski-cateringiin. Ravintolalla on kiva terassi joen rannalla.

Yöksi ajoimme Kemin lumilinnan tuntumaan parkkipaikalle. Tasaisen hiekkakentän vieressä oli uimaranta ja hieman siitä eteenpäin satama ravintoloineen. Sää oli loistava, joten suuntasimme satamaan terassille nauttimaan illasta. Oli vähän samanlainen olo kuin alkumatkasta Savonlinnassa: ihanaa olla pitkästä aikaa niin sanotusti ihmisten ilmoilla! Kävimme kyllä pohjoisempanakin muutaman kerran ravintolassa, mutta Kemissä sattui olemaan lämmin kesäterassimeininki, joka nostatti enemmän fiilistä.

Yö 13: Kemi, parkkipaikka lumilinnan vieressä, ilmainen

20200713-Unelmatrippi-Kemi-DSC0016
Terassilla Kemissä

Legendaariset Kalajoen hiekkasärkät ja Kuopion kautta kotiin

Päätimme suunnata seuraavaksi Kalajoelle kuuluisia hiekkasärkkiä katsomaan. Matkalla piipahdimme syömään hyvänä pysähdyspaikkana mainostetulle Nelos-grillille. Hampurilaiset olivat toden totta mehevät ja miljöö varsin hauska. Suosittelen piipahtamaan, jos ajelet Iin suunnilla. Kävimme myös kurvailemassa vanhassa Raahessa, missä on kauniita vanhoja puutaloja.

Ajoituksemme Kalajoelle menosta oli loistava, sillä helteet hellivät Suomea. Kalajoella tosin oli viileä tuuli, mutta aurinko kuitenkin paistoi täysillä ja hiekkasärkät pääsivät sen ansiosta oikeuksiinsa. Olin jo vuosia halunnut käydä Kalajoella, joten oli mukavaa, että homma saatiin nyt ruksittua pois ämpärilistalta.

Viihtyisä Kalajoki Top Camping -leirintäalue antoi hyvät puitteet hiekkasärkistä nauttimiseen, sillä se sijaitsee suoraan rannalla. Nautimme rannan puisilla kävelyreiteillä kuljeskelusta, kahlasimme rantavedessä, grillasimme ja herkuttelimme myös lähiravintolan annoksilla.

20200713-Unelmatrippi-Kalajoki-DSC0070
Puinen kävelyreitti Kalajoen hiekkasärkillä
20200713-Unelmatrippi-Kalajoki-DSC0048
Auringonlasku Kalajoella

Sitten olikin jo Kuopioon palaamisen aika, sillä asuntoauton vuokra-aika oli päättymässä. Viimeisen autoyön vietimme Kuopiossa Rauhalahden leirintäalueella, joka olikin meille tuttu paikka eräältä aiemmalta reissulta. Matkalla sinne pysähdyimme torilla Kiuruvedellä, joka vaikutti pystyyn kuolleelta. Edes jäätelökioskilla ei ollut ihmisiä, vaikka oli hellepäivä.

Lue postaus Kalajoen hiekkasärkiltä!

Yöt 14 ja 15: Kalajoen hiekkasärkät, Kalajoki Top Camping, asuntoautopaikka kahdelle sähköllä 36 € per yö
Yö 16: Kuopio, Rauhalahti Camping, asuntoautopaikka kahdelle sähköllä 38 €

Mikä fiilis reissusta jäi?

Asuntoauto oli täydellinen valinta tälle automatkalle, vaikka vuokraus ei toki ollut mitään ilmaista huvia. Vuokraus maksoi aika tarkkaan 1000 euroa viikossa, ja päälle polttoainekulut. Toisaalta hotellihuoneilla on myös hintansa, ja niiden kohdalla reissaamisen vapaus jää asuntoautolle jälkeen selvin sävelin. Koronaviruksen takia monet hotellit olivat ja ovat edelleen kiinni, joten auto oli erityisen hyvä valinta juuri tänä vuonna. Koronavirukselle altistumista (tai muiden tartuttamista oireettomana) ei asuntoauton kanssa tarvinnut juuri miettiä.

Vaikka sää oli enimmäkseen aurinkoinen alkumatkan jälkeen, pohjoisessa oli monin paikoin niin kylmää ja tuulista sekä paikoin niin paljon hyttysiä, että teltan kanssa taistelu olisi ollut todella ankeaa. Ja olihan auto kätevä ihan jo vessakäyntien takia, koska pohjoisessa pysähdyspaikkoja saa todella etsiä. Koska vietimme monta yötä niin sanotusti puskaparkeissa, käytimme myös auton suihkua monta kertaa. Homma toimi siltäkin osin erinomaisesti.

Entä reissu noin muuten? Koronaolosuhteet huomioiden reissu oli mielestäni yllättävän hyvä. Pääsimmehän ylipäätään matkalle ja jopa odotusten vastaisesti käymään Norjassa!

Jos verrataan tätä poikkeuskesän matkaa normaaleihin kesäreissuihimme, jolloin olemme tavallisesti kierrelleet kuukauden verran pitkin Eurooppaa, niin tämän matkan miinuspuolena oli monipuolisuuden puuttuminen etenkin Suomen pohjoisimmissa osissa. Luontomatkailijalle löytyy pohjoisesta Suomesta tekemistä, mutta muuta kuin luontoon liittyvää puuhaa onkin sitten monin paikoin vaikeampi keksiä.

Olosuhteet huomioon ottaen matka oli kuitenkin aika hyvä setti. Tämän autoreissun parasta antia olivat hienot patikoinnit Hossassa, maisemakierrokset Norjassa, Hepokönkään vesiputous, yöpyminen Kaunispään huipulla ja hengailu Kalajoen hiekkasärkillä. Kalajoen lisäksi ämpärilistalta saatiin ruksittua pois Suomen itäisin ja pohjoisin piste, Hossa, Jäämeri ja Lapin yötön yö. Osa kesän reissukokemuksista ansaitsee omat postauksensa, joten palaan niihin tarkemmin myöhemmin.

Millaisissa merkeissä sinun koronakesäsi on sujunut?

Matkareitti kartalla

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Kesäloma Suomessa: telttailua ja Lappiin asuntoautolla
Autolla Norjassa: Varangerinvuonon maisematie
Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse
Häikäisevä Verdonin rotko autoilijan silmin

8 vastausta artikkeliin “Automatka Suomessa ja Norjassa: tällainen oli koronavuoden kesäloma”

  1. Hyttysiä, mäkäräisiä ja punkkia lukuunottamatta kuulosti hauskalta reissulta. Ajankohta oli varmasti tällaisen automatkan toteuttamiseen mainio. Nyt heinäkuussa olen ymmärtänyt noiden tienoiden olevan täynnä ihmisiä. Tai ainakin sellaista kuvaa on uutisista välittynyt. Saa nähdä, mikä on tilanne elokuussa, kun me suuntaamme pohjoista kohti. Ihan itseäkin jännittää minne lopulta päädymme, kun suunnitelmat tuntuvat muuttuvan joka päivä. 🙂

    Te saitte lopulta tuon asuntoauton todella edullisesti. Tai ainakin siltä tuntuu tarjontaa katsellessa. Mekin mietittiin vastaavaa ratkaisua, mutta hinnat olivat vähintään puolitoistakertaisia ja siinä ämpyillessä ne vain nousivat. Olisi varmaan pitänyt olla liikkeellä jo keväällä varausta tekemässä. Tuntui vain siinä tilanteessa ihan mahdottomalta lukita mitään valintoja etukäteen. Eikä kauhean varma fiilis ole vieläkään reissun toteutumisen suhteen.

    1. Olet ihan oikeassa tuosta auton vuokrasta. Hinnat vaikuttivat olevan nousussa jo silloin, kun teimme omaa varaustamme, ja tietysti kovemman sesongin aikaan on muutenkin aina vähän kalliimpaa. Me lähdimme reissuun kesäkuun toisella viikolla, jolloin moni suomalainen vasta odottelee lomiaan (meille ajankohta oli sen sijaan hieman normaalia myöhäisempi). Emme silti saaneet autoa juuri niille päiville, joille sitä aluksi ajattelimme – ja tästä tajusimme tietenkin heti, että jos aikailemme yhtään, emme saa autoa ollenkaan. Varaus lähti vetämään aika kiireellä. 🙂 Uutisissakin mainittiin alkukesästä, että matkailuautojen suosio on suorastaan räjähtänyt koronan takia, ja sehän on muutenkin ollut nousussa jo joitakin vuosia.

      Nyt on tosiaan ollut paljon uutisia ja sometusta Suomi-reissuilta. Aivan varmasti on vilkkaampaa nyt kuin meidän reissumme aikaan. Ajoituksemme oli tässäkin mielessä hyvä ja ihan harkittu homma. Tavallisestikin yritämme reissata kesäisin edes hieman sesongin ulkopuolella budjetti- ja ruuhkasyistä. Mutta mutta, suomalainen käsitys ruuhkasta on kyllä usein aika harhainen. 😀 Eihän Suomessa ole koskaan ruuhkia, jos verrataan vaikka lukuisten aasialaisten kaupunkien ihan normaaliin arkeen. 😀

      Eiköhän teidän reissu ihan hyvin onnistu! Olen itse jo vähän optimistisempi loppuvuodenkin suhteen kuin vielä vähän aikaa sitten, koska koronatilanne on kuitenkin meillä ja lähimaissa Ruotsia lukuun ottamatta ihan hyvä tällä hetkellä.

  2. Vähän samankaltainen matka tehtiin kesäkuun puolenvälin jälkeen – kolmisen viikkoa, mutta majoitukset mökeissä ja henkilöautolla liikuttiin. Hyttyset ja mäkärät eivät tällöin edes haitanneet – liekö hyvää tuuria. Asuntoautoa harkitsin, mutta hinta hirvitti — ja mökeissä kun paremmin tilaa olla, pesutilat ja yleensä myös sauna. Mökkien hinnat olivat vielä tällöin kohtuullisia, mutta esim. Juhannuksena hinnat alkoivat selvästi olemaan jo nousussa. Toki teimme varaukset jo toukokuun aikana. Todella paljon näkyi asuntoautoja menevät ja tulevan – myös Norjan puolella.
    Blogistani löytyy jo meidän kesälomareissun juttuja ja kuvia.

    1. Jep, hinnat lähtevät nousuun, kun lomakausi pyörähtää Suomessa kunnolla käyntiin jussin myötä. Klassisestihan moni aloittaa neljän viikon lomansa juuri silloin vuodesta toiseen. 🙂 Mutta asuntoautoja oli kyllä oikeasti liikkeellä tosi paljon jo kesäkuun alkupuolella! Kiinnitimme siihen huomiota heti lähtiessä. Ajaessa sai olla koko reissun lapa pystyssä alvariinsa, karavaanarietiketin mukaan kun tietenkin menimme ja moikkasimme aina vastaan tulevia kohtalotovereita. 😀 No, pohjoisessa toki ajelimme paljon ihan tyhjillä teillä, mutta kuitenkin.

  3. Jotenkin nauratti ja ahdisti samaan aikaan nuo hyttys-, mäkäräis- ja punkkijutut! Suomen kesä, kaikessa hienoudessaan ja kauheudessaan. 😀 Mutta upea reissu teillä näytti silti olleen, tässä olisi paljon sellaisia paikkoja, joita itsekin tahtoisin nähdä. Road trippailu on kyllä parasta. <3

    1. Ne ahdistivat ja naurattivat myös reissussa. 😀 No, fakta on, että olisihan Suomessa matkailu paljon mukavampaa ilman hyttysiä. Onneksi niitä ei tällä reissulla sentään joka paikassa ollut niin paljoa, että ne olisivat olleet älyttömästi häiriöksi. Muutamassa paikassa kyllä.

  4. Ollaan Mikon kanssa huomattu, että Suomen luontoretket kannattaa ajoittaa niin, että hyttyset ja mäkäräiset eivät kiusaa. Vaikuttaa kuitenkin huomattavasti kokemuksesta nauttimiseen, iniseekö joku jatkuvasti korvan vieressä. Suomessa ollaan säästytty punkeista, mutta viimeksi Brasiliassa Mikolla oli 13 punkkia ja minulla kolme! Sen jälkeen punkkipinsetit ovat kuuluneet matkavarustukseen.

    1. Todellakin. Toisaalta itse vihaan talvea ja muutenkin kylmää säätä, joten ei jää hirveästi vaihtoehtoja. 😀 Jos aikoo mennä ulos ollenkaan, niin on mentävä kesällä, ja kesällä on aina enemmän tai vähemmän hyttysiä ja muita ötököitä. Se täytyy vain jollain tasolla hyväksyä. Luultavasti hyttysiä oli huomattavasti enemmän meidän reissumme jälkeen, sillä pahin aika ei ollut vielä päällä, mutta jo meidän reissulla niitä oli paikoin aivan liikaa.

      Kolme punkkia on jo aikamoinen määrä, saati 13! Huh! :O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *