Jäämeren rantoja myötäilevä Varanginvuonon maisematie kulkee noin 160 kilometriä Varangerbotnista Hamningbergiin. Norjan Finnmarkissa sijaitseva tienpätkä vie automatkailijan vaihteleviin ja karunkauniisiin maisemiin. Tien varrella näkee lumihuippuisia tuntureita, kauniisti kimmeltävää merta, terävää ja ihmeellisiin muotoihin ajan saatossa muotoutunutta kivikkoa sekä kirkasvetisiä jokia. Pikkukylät täplittävät maisemaa, jonka kulkija saa välillä yksin itselleen. Ihmismassojen sijaan reitin varrella näkee taatusti paljon lampaita, todennäköisesti poroja, mahdollisesti kotkia ja muita komeita lintuja sekä hyvällä tuurilla myös valaita.
Kaksi yötä Varanginvuonon maisematiellä
Olemme seikkailleet viikon verran Suomen itäisellä puolella, kun hurautamme Norjan puolelle Suomi-neidon pään kohdalta Näätämöstä. Heti rajan takana Norja pistää parastaan, kun tien varressa kohisee Skoltefossen. Tuuli tuivertaa tukkaa, kun jalkaudumme autosta katsomaan koskea lähemmin. Huumaava virta pauhaa valkoisena ja peittää alleen kaikki muut äänet. Koski antaa hyvää esimakua siitä, mitä Norjan luonnolla on tarjottavanaan.
Näätämöstä on viitisenkymmentä kilometriä Jäämerelle Varanginvuonon rannalle. Vuonon etelälaitaa myötäilevää tietä täytyy kuitenkin jatkaa vielä noin neljäkymmentä kilometriä Varangerbotnin kylään, josta varsinainen Varanginvuonon maisematie alkaa. Maisematie kulkee vuonon pohjoisella rannalla.
Tien voisi ajaa edestakaisin vuorokaudessa, mutta me emme halua kiirehtiä, joten olemme päättäneet viipyä matkalla kaksi yötä – yhden menomatkalla kohti Hamningbergiä ja yhden paluumatkalla. Olemme liikkeellä asuntoautolla, joten yöpaikat järjestyvät helposti: vietämme yöt tien varressa olevilla levikkeillä.
Varanginvuonon maisematie on hyvässä kunnossa ja melko leveä Vardøn kylään asti. Vardøn kohdalla monella varmasti loppuu usko ja auto tulee käännettyä paluumatkalle. Näin ei kuitenkaan kannata missään nimessä tehdä, sillä parhaat ja karuimmat maisemat ovat vasta edessä!
Vardøn jälkeen tie kapenee vain yhden auton mentäväksi. Pieniä leveämpiä kohtia on kuitenkin tämän tästä, joten ohittaminen on helppoa. Mahdumme ajelemaan tiellä seitsemänmetrisen asuntoautomme kanssa vallan mainiosti. Hamningbergiä kohti edetessä tuntuu välillä melkein siltä, kuin olisimme ajelemassa maailman laidalla – niin karua ja tyhjää tiellä paikoin on ja niin erikoisilta maisemat näyttävät.
Varanginvuonon eläimet ja karunkauniit maisemat
Tie nuolee rannikkoa. Välillä olemme lähes vesirajassa ja katselemme laskuveden paljastamia kiviä, välillä taas nousemme ylemmäs ja näemme kauas horisonttiin. Vastarannalla näkyy sumuisissa sinisen sävyissä kohoavia lumihuippuisia tuntureita, edessä vain aavaa merta. Sisämaassa on vihreän ja ruskean sävyisiä niittyjä, karua kivikkoa ja lisää tuntureita.
Varanginvuonon maisematien varrella on ehkä hieman yllättäen paikoin myös paljon mökkejä ja muita asumuksia. Lähes joka talon pihassa on moottorikelkka ja asuntoauto tai -vaunu. Monien talojen seiniin on kiinnitetty hauskoja koristeluja. Jalkahoitolan seinää koristaa musta jalanjäljen muotoinen levy, mutta monissa muissa taloissa tummien koristelevyjen aiheet liittyvät luontoon.
Lampaita on joka mutkassa niin tien varressa kuin keskellä tietä. Pienet karitsat ovat suloisia pomppiessaan sinne tänne. Ajamme varovasti, jotta emme törmäisi niihin, mutta yleensä lampaat väistävät ihan itse taidokkaasti tien laitaan auton lähestyessä.
Myös poroja näkyy tien varsilla. Lisäksi näemme muutaman komean kotkan, joitakin tuntemattomaksi jääneitä lintulajeja sekä aivan liikaa lokkeja. Lintubongailu on Varanginvuonolla suosittua ajanvietettä. Merelle katselu palkitsee yllättävällä tavalla, sillä näen jotain itselleni eksoottista: valas käy kääntymässä pinnassa! Sitkeästä meren tuijottelusta huolimatta tuo yksi valas jää ainoaksi koko matkalla. Hemmolta valas jää näkemättä.
Mitä kapeammaksi tie käy, sitä karummaksi maisema muuttuu ja sitä vähemmän tien varrella on taloja. Tien päätepisteessä Hamningbergissä on kuitenkin kylä, joskin hyvin pieni sellainen. Hamningbergistä joutuu palaamaan samaa reittiä takaisin, mutta se ei haittaa yhtään. Varanginvuonon maisematien näkymiä ihailee erittäin mielellään toiseen otteeseen paluumatkalla.
Noitavainojen uhrien muistomerkki ja muita nähtävyyksiä
Maisemien ja eläinten bongailun lisäksi Varanginvuonon maisematiellä on tarjottavanaan muutamia varsinaisia nähtävyyksiä. Näistä kenties tunnetuin on Steilneset-monumentti, noitavainojen uhrien muistomerkki, joka sijaitsee Vardøssä. Muistomerkki kunnioittaa noitavainojen uhriksi joutunutta 91 ihmistä, jotka tuomittiin ja teloitettiin paikkakunnalla vuonna 1621.
Vardøhön ajetaan hieman erikoista tunnelia pitkin. Kolme kilometriä pitkä tunneli laskeutuu merenpinnan alla syvälle niin, että tunneliin ja sieltä pois ajetaan selvästi mäkeä alas ja ylös. Huomaamme ajaessamme, että syvän tunnelin ilmanvaihto ei ole ihan kuuminta hottia, sillä pakokaasua leijailee siellä sumuksi asti ja haju tunkeutuu tietenkin myös auton sisälle. Tästä syystä tunneli tuntuu jopa hieman kuumottavalta.
Steilnesetin muistomerkki koostuu kahdesta erillisestä rakennuksesta ja se on ranskalais-amerikkalaisen taiteilijan Louise Bourgeois’n ja sveitsiläisen arkkitehdin Peter Zumthorin yhteistyönä toteutettu. Pitkulan rakennuksen hämärissä sisätiloissa on esillä Zumthorin installaatio ja pienemmässä lasiseinäisessä rakennuksessa Bourgeois’n teos.
Muistomerkki on kaikkiaan vaikuttavan näköinen. Tuntuu tosin vähän erikoiselta, että tuppykylässä sijaitsee niin iso muistomerkki, mutta toisaalta Varanginvuono on muutenkin erikoinen paikka. Vardøssä on myös Vardøhus-linnoitus, joka sijaitsee Norjan itäisimmässä kolkassa. Nessebyssä puolestaan sijaitsee vuodelta 1858 peräisin oleva nätti kirkko, jonka alttaritaulu on noin vuodelta 1720. Kirkko säästyi kuin ihmeen kaupalla toisen maailmansodan aikaan, vaikka perääntyvä Saksan armeija sytytti lähtiessään ahkerasti paikkoja tuleen.
Lintujen ja eläinten bongailun, noitavainojen uhrien muistomerkillä vierailun sekä maisemien ihailun lisäksi Varanginvuonon maisematiellä on suosittua tehdä pieniä patikointeja tien varressa. Kannattaa vain muistaa, että olosuhteet ovat kesälläkin melko arktiset. Meidän vierailumme aikaan on parhaimmillaan kymmenkunta astetta lämmintä ja tuuli on todella kova. Se tekee ilmasta huomattavasti kylmemmän tuntuisen ja toppatakkia tai vähintään tuulipukua tulee nopeasti ikävä.
Varanginvuonon maisematie oli kesän Suomi-Norja-automatkamme kohokohta. Tämä tie kannatti ajaa! Onko sinulla kokemuksia autoilusta Norjassa?
Lisätietoa Norjan Varanginvuonon maisematiestä ja muista Norjan turistireiteistä: www.nasjonaleturistveger.no.
Lue myös:
- Automatka Suomessa ja Norjassa: tällainen oli koronavuoden kesäloma
- Autolla vuonojen Norjaan: reitti ja vinkit 11 päivän matkalle
- Autolla Norjassa: Geiranger-Trollstigenin upea maisematie
- Asuntoauton vuokraus: 7 vinkkiä noviiseille
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Onko sinun mielestäsi tuo kaksi yötä sopiva aika Varangerinvuonon maisematielle vai näin jälkikäteen mietittynä, menisitkö nopeammalla aikataululla? Ja hei ihan huippua, että näit valaan!
Yhdellä yöllä varmasti selviää ihan hyvin myös, etenkin jos aikoo lähinnä ajaa reitin päästä päähän. Me lähdimme aika myöhään liikkeelle tuona päivänä, jona ajoimme Norjan puolelle, joten siksi emme ekana päivänä ehtineet ajella siellä kovin pitkälle. Mutta tietysti jos aikoo patikoida paljon ja kierrellä useampia museoita, niin sitten yksi yö ei varmaan mitenkään riitä. Ja joo, oli ihan sairaan hienoa nähdä valas!
Hei,
olemme aikeissa mennä tänä vuonna pakulla ( MB Vieno) Kuusankoskelta Norjaan, tuonne missä sinäkin olet käynyt. Onko heinäkuu vai elokuu parempi aika? Pitääkö liittyä karavaanareihin, että tietää missä on matkan varrella parhaat puskaparkit ja missä on wc ja suihkut.
Pitääkö Norjassa maksaa tietullia?
Kiitos kommentista! Facebookissa on ainakin sellainen ryhmä kuin Puskaparkki. Sieltä saa varmasti vinkkejä sopivista puskaparkkipaikoista, kannattaa liittyä. Leirintäalueita löytää ihan googlaamalla ja Google mapsistä hakemalla, mutta on niistä toki oppaitakin olemassa, jos ennemmin käyttää sellaista. Tuolla meidän reitillä Norjassa ei ollut mitään tiemaksuja, mutta jossain muualla Norjassa voi toki olla tie- tai tunnelimaksuja. En valitettavasti osaa sanoa koko maan osalta.
Hei! Olen liikuntarajoitteinen ja unelmani on päästä jäämereen varpaani kastamaan. Tiedätkö onko mahdollista autolla päästä aivan vesirajaan asti? Ensi kesä olisi tähtäimessä. Kiitos jo etukäteen!
Hei! En valitettavasti osaa sanoa. Riippuu varmaan myös autosta. Toivottavasti saat kuitenkin reissun onnistumaan ja unelmasi toteutuu! <3