Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse

Edelweisshütte, Grossglockner Hochalpenstrasse

Olen reissu-urallani ylittänyt Alpit montaa upeaa reittiä pitkin. Grossglockner Hochalpenstrasse menee maisemien puolesta hienoimpien – ja helpoimpien – joukkoon.

Olimme Hemmon kanssa viisiviikkoisen kesäreissumme paluumatkalla eli nousemassa pohjoiseen kohti Suomea. Slovenian maalauksellisten maisemien jälkeen ei onneksi tarvinnut pettyä näkymiin kauniista maasta poistuessa, sillä Grossglocknerin alppitie ei todellakaan jättänyt kylmäksi.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0489

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0483

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0469
Alkumatkasta oli vielä vehreää.

Olimme päättäneet ajaa tämän Itävallan suosituimman vuoristotien, sillä se osui kohtalaisen mukavasti kesän reittimme varrelle matkalla Slovenian Bledistä Itävallan Bad Gasteiniin. (Salzburg olisi myös ollut oiva päätepiste, mutta me hieman kiersimme takaisin Bad Gasteinin takia. Vinkkinä muuten, että Saksan puolelle Berchtesgadeniin ja siellä sijaitsevaan Kotkanpesään ei myöskään ole täältä kuin kivenheiton matka!)

Vuonna 1935 avattu Grossglockner Hochalpenstrasse kulkee etelästä katsoen Heiligenblutista Fuschiin, ja reitti on 48 kilometriä pitkä. Kuulostaako lyhyeltä pätkältä? Kun otetaan huomioon, että kyse on 36 U-mutkaa sisältävästä serpentiinitiestä, niin ajoaika ei ole ihan samaa sarjaa kuin meikäläisillä maanteillä.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0490

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0494

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0512

Reitti kulkee Itävallan suurimman kansallispuiston Hohe Tauernin sydämessä. Söpöjen murmeleiden lisäksi reitin varrella on mahdollista nähdä komeita vuorikauriita (alppikauris tai -vuohi, tunnetaan myös nimellä ibex), mutta meillä ei valitettavasti käynyt niin hyvä tuuri, että olisimme bonganneet yhtäkään sarvipäätä. Harmitti! Murmeleita sentään näimme.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0543

Grossglocknerin alppitien korkein kohta on Edelweissspitze 2500 metrin korkeudessa. Sinne päästäkseen joutuu poikkeamaan päätieltä (takaisin päätielle palataan samaa reittiä), mutta se kannattaa. Huipulla suosittelen pysähtymään symppikseen Edelweisshütteen kahville ja Apfelstrudelille, omenatortulle. Vaniljakastikkeella tietenkin! Vaikka itse tie ei kurkota 2500 metriä korkeammalle, ympärillä levittäytyvät huiput kurkottavat: yli 3000-metrisiä vuoria kohoaa reitillä silmien eteen useita. Korkein niistä on Grossglockner, 3798 metriä, joka on myös koko Itävallan korkein vuori.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0518
Pasterzen jäätikölle on näkymä Kaiser-Franz-Josefs-Höhen pysähdyspaikalta.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0519
Patikoijat urakoimassa rinteessä.

Reitin varrella on runsaasti mahdollisuuksia pysähtyä levikkeille (joilla on usein pöytiä ja penkkejä eväshetkiä varten) tai peräti parkkipaikoille. Grossglockner Hochalpenstrasse eroaakin merkittävästi monista muista alppiteistä, joista minulla on kokemusta: matkailijoita silmällä pitäen tehdyn reitin suosio on niin suurta, että turistirysäfiilistä ei valitettavasti täysin voi välttää. Ylivoimaisesti eniten turistimeininkiä oli mielestäni Kaiser-Franz-Josefs-Höhen monikerroksisen parkkihallin (!) ja jättimäisen sekä ylihinnoitellun matkamuistomyymälän luona. Siellä ei kuitenkaan ole mikään pakko pysähtyä, jos ei halua. Me pysähdyimme, koska tuolta stopilta on erinomaiset näkymät 9 kilometrin mittaiselle Pasterzen jäätikölle.

Kuitenkin on sanottava, että vaikka turistien määrä omasta mielestäni tietyissä paikoissa oli liiallinen, löytyi reitiltä paljon enemmän niitä paikkoja, joissa muita matkailijoita ei ollut riesaksi asti. Plussan puolelle siis jäätiin ihan kirkkaasti. Esimerkiksi eväslounaamme nautimme eräällä levikkeellä mielettömissä maisemissa täysin kaksistaan.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0550

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0546

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0569

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0572

Reitin varrella on useita mahdollisuuksia tehdä pieniä tai isompiakin patikkapiipahduksia luontoon, mutta nämä jätimme tällä kertaa väliin. Jos mielit luontoon reippailemaan, kannattaa varautua kunnon vaatteilla: lämpötila laskee hyvää vauhtia sitä mukaa, kun tie kiipii vuoristossa ylöspäin. Itse kahlasin eräällä pysähdyspaikalla sandaaleissa lumihangessa – tulipahan tämäkin koettua. Näissä korkeuksissa lumikinokset eivät vielä juhannuksen aikaan ole sulaneet mihinkään. Meillä kävi sään suhteen hyvä tuuri: aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja alhaalla oli 28–29 astetta hellettä. Vuoristossa lämpöä riitti kuitenkin enää 16 asteen verran, joten hellekamppeissa meinasi välillä tulla vilu. Patikointi- ja eläinbongailumahdollisuuksien lisäksi reitin varrella on erilaisia näyttelyitä.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0570

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0582

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0586

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0593
Tällainen tunnelikin matkalta löytyy.

20161121-Unelmatrippi-Grossglockner-DSC_0589

Meillä kesti melkein kolme tuntia päästä Bledistä Grossglockner Hochalpenstrassen alkuun. Yksi hyvä vaihtoehto olisikin yöpyä reitin alkupäässä (siis etelästä tullessa Heiligenblutin tai pohjoisesta tullessa Fuschin tuntumassa), ja tähän olisi hyvät puitteetkin: kummassakin päässä on nättejä alppimajoja tyrkyllä. Sieltä reitille voisi karauttaa vaikka heti sen auetessa, eli esimerkiksi kesäkuussa jo viideltä aamulla. Öisin ja talvikuukausina reitti on suljettu.

Monet alppitiet ovat hyvin kapeita, mutta Grossglockner Hochalpenstrasse on helposti ajettava, leveyssuunnassa surutta kahden auton mentävä hyväkuntoinen tie. Tiellä ajavat bussitkin, joten tavallisella henkilöautolla ei ole hätäpäivää. Ainoa varsinaisesti kapea osuus on päätieltä Edelweissspitzelle poikkeava tienpätkä, mutta ei sekään ole kapeuden puolesta lainkaan hurjimmasta päästä.

Reitti on maksullinen, mutta hinnasta huolimatta tämä tienpätkä kannattaa ainakin kerran elämässä ajaa!

  • Hinta: henkilöauton päivälippu 35 euroa (2016) yhteen suuntaan ajaessa
  • Lisätietoa: www.grossglockner.at

Ajoimme Grossglocknerin alppitien osana viiden viikon automatkaamme

Pysy matkassa mukana ja seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


Lue myös:
Päivä Salzburgissa
Salzburgin liepeillä: Hohenwerfenin linna
Wien korkeuksista

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail

16 vastausta artikkeliin “Alppien ylitys: Grossglockner Hochalpenstrasse”

  1. Tää oli meidän vuoden takaisen roadtripin kohokohta, ja ilta tuolla Edelweisshuttella muutenkin yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Teillä on ollut selkeästi parempi onni sään kanssa, meidän matkalla oli kosteata ja sumuista. Tulipa hyvä fiilis tästä postauksesta! 🙂

    1. Kiva, että postaus toi hyvän fiiliksen! 🙂 Uu, olitteko siis yötä tuolla Edelweisshüttellä? Huomasin nimittäin siellä, että yöpymismahdollisuuskin on olemassa. Olisi varmasti aika veikeää olla tuolla vuoristossa pimeyden laskeutuessa.

  2. Eih miten uskomattoman kaunista! Kauhea Itävaltaikävä iski nyt kyllä, voi kun tuonne pääsisi muuttamaan takaisin tällä sekunnilla. Pääsitte ajelemaan kauneimpien isojen huippujen alla, ja olettekin saaneet ihan huikeita kuvia. Vuoret ovat henkeäsalpaavan komeita, vaikka sitten tuulilasin takaakin tiirailtuna 🙂

    1. Kiitos. 🙂 Maisemat ovat todellakin hulppeat tuolla! Eikä niitä tosiaan tarvitse tiirailla pelkästään tuulilasin takaa, kun pysähdyspaikkoja on tuolla reitillä tosi hyvin. Kyllä mäkin tykkäisin asua noissa maisemissa – en ihmettele, että sulla on ikävä takaisin. 🙂

  3. Mulla on ollut kamala ikävä Alpeille viime aikoina, ja tämä vaan pahensi sitä! Huh kuinka kaunista 🙂 Mä oon puksuttanut junalla Alppien halki, muut menopelit on vielä testaamatta. Junassa oli se huono puoli, ettei sitä voinut pysäyttää aina kun olisi halunnut jäädä tallentamaan maisemia 😀

    Blogissani on muuten sulle pieni tunnustus: http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/11/24/annetaan-hyvan-kiertaa-blogger-recognition-award/

    1. Heh, Alppi-ikävä on tuttu käsite! Kummasti vetävät aina kesäisin puoleensa ne vuoret. Ja täytyy myöntää, että talvinenkin alppimaisema on alkanut houkutella. Automatkailu on ihan huippua (mun mielestä 😉 ), mutta junallakin on välillä tosi kiva matkustaa. Mä haluaisinkin joskus ehdottomasti puksutella Bernina Expressin – ei sulla siitä ole kokemuksia?

      1. Berninasta ei valitettavasti ole kokemuksia, vaikka paljon olen siitä haaveillut. Joskus se on pakko toteuttaa! Tuolloin tuli ihan normijunilla liikuttua Etelä-Saksasta Itävallan ja Sveitsin kautta Pohjois-Italiaan. Mutta riitti siinäkin roppakaupalla kauniita vuorimaisemia 🙂

  4. Hienot maisemat!
    ite oon tykännyt jopa enemmän Alppimaisemista kuin Wienistä. Oli myös kiva nähdä Italian Alppimaisemat

    1. Ei mun mielestä oikein voi verratakaan alppimaisemia kaupunkeihin, ne ovat niin eri asia. 🙂 Alppien ylitystä odotan joka kesä innolla, siellä on vain niin mielettömiä maisemia ihan riippumatta siitä, minkä maan sisällä kulloinkin ollaan huristelemassa. 🙂

  5. Tämä tie tuli tänään koettua ja kyllä se on kaiken ylistyksensä ansainnut. Huikeita maisemia riittää ja mielestäni on hyvä että myös turistipalveluja on runsaasti, sillä näin kaikkien ei ole pakko pysähtyä tungeksimaan samoihin kahviloihin. Ajettiin toiseen suuntaan kuin te, lunta ei tähän aikaan vuodesta tien varrella ollut ja murmeleita tuli bongattua kolme. Alppikauriin olisin myös halunnut nähdä, mutta sellaista tuuria ei tällä kertaa ollut.

    Kiitos vinkeistäsi, niiden ansiosta varsinkaan Edelweissspitzeä ei voinut jättää väliin! Erinomaisen hyvät omenastruudelit ja vaniljakastikkeella tietenkin, kuten aina 😀

    1. No niin, mahtavaa! 😀 Reitti on tosiaan upea, turisteista huolimatta. Tuo on ihan totta, että kun palveluja on paljon, kaikkien ei ole pakko tunkea samaan paikkaan. Ja ne Edelweissspitzen struudelit ovat hyviä, vaikka en niin kamalasti makean perään olekaan. Voisin ihan mielelläni ajella tämän reitin uudelleenkin. (Mielessä on kyllä muutama muukin reitti, jonka voisi mieluusti huitaista toisenkin kerran – esimerkiksi Stelvion kansallispuiston halki kulkeva Passo dello Stelvio. Se on myöskin upea!)

  6. Muistankin lukeeni tämän postaksen aikaisemmin ja silloin jo päätin, että tämähän pitää joskus ajella. No eiköhän se kesällä tule ajankohtaiseksi, kun menen muutamaksi päiväksi patikoimaan Bad Gasteiniin! Oli hyviä vinkkejä tässä tuolle Itävallan kuuluisimmalle Alppitielle, otettiin ne ilolla vastaan 🙂

    1. Mahtavaa, käy ihmeessä ajelemassa tämä tie! Maisemat ovat upeat! Toki ne ovat taatusti upeat myös patikoidessa, mutta näkökulma on vähän eri. Bad Gastein on kanssa ihan kiva pikkupaikka, olimme tosiaan siellä yötä tällä samaisella reissulla, jolta tämän postauksen kirjoitin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.