Olimme ajelleet jo noin 50 kilometriä melko tasaista tietä lännenelokuvien maisemissa Espanjan syrjäseuduilla Kastilia-La Manchassa. Niinpä yhtäkkiä edessämme auennut rotko pääsi yllättämään. Auto karautettiin välittömästi tien laitaan, ja lähdimme loikkimaan ulos. Rinteeseen rakennettu Alcalá del Júcarin vaaleista taloista koostuva pieni kylä näkyi alapuolella. Toiseen suuntaan katsellessa alhaalla näkyi turkoosinvihreänä virtaava Júcar-joki. Maisema oli upea.
Ajelimme kylään Albacetesta, jossa olimme yöpyneet. Albacete on noin 170 000 asukkaan kaupunki, jossa on paljon ravintoloita ja muuta elämää, joten se on varteenotettava etappivaihtoehto Alcalá del Júcariin matkaavalle. Me olisimme viihtyneet pidempäänkin kuin yhden yön, ja on hyvin todennäköistä, että tänne tulee vielä palattua. Alcalá del Júcarista jäi nimittäin osa näkemättä.
Näköalapaikalla luulimme, että tie alempana näkyvään linnaan löytyisi toisaalta, emmekä jatkaneet sen vuoksi matkaa kapenevaa pikkutietä alaspäin. Lähdimme sen sijaan ajamaan toiseen suuntaan menevää serpentiinitietä. Äkkiä huomasimme olevamme jo kylän toisella laidalla. Siellä kyltissä luki: Alcalá del Júcar, yksi Espanjan kauneimmista kylistä. Pysäytimme jälleen auton, ja ihastelimme rotkon laidalla näkyvää talojen rykelmää.
Palattuamme takaisin löysimme sinne, minne jo aiemmin yritimme eli Alcalá del Júcarin linnan pihalle. Tie perille oli todella jyrkkä ja parkkipaikka pieni. Ruuhkaa ei onneksi ollut, joten saimme auton pysäköityä ja lähdimme tutkimaan 1100–1200 luvuilta peräisin olevaa maurien linnaa. Kahden euron sisäänpääsymaksu ei varsinaisesti kirpaissut.
Useita muutos- ja korjaustöitä läpi käyneen linnan sisällä on näyttely linnan historiasta. Pakko myöntää, että meitä kiinnostivat enemmän linnasta avautuvat maisemat ja linnassa kiertely. Tuuli oli edellisen päivän tapaan jäätävä ja voimakas, joten ulkona linnan katolla ja muilla tasanteilla ei kuitenkaan tehnyt mieli seisoskella pitkään, vaikka näkymien puolesta se olisi ollut miten mukavaa. Paleli niin, että emme lähteneet kiertelemään kylän pikkuisia kujia.
Eniten jäi kuitenkin kaivelemaan se, että emme käyneet kylän toisessa nähtävyydessä, kiven sisään kaiverretuissa luolissa. Jotkut niistä lävistävät rinteen kokonaan. Luolissa on esimerkiksi asuntoja, varastoja ja bodegoja. Mikä paikka!
Luola-asumuksia näkyi varsinaisen kylän lisäksi myös aivan autotien varressa, kun palasimme Albaceteen Júcar-joen vartta kulkevaa maisemareittiä. Mutkitteleva pikkutie kulki aivan kallioon rakennettujen talojen julkisivujen edustoilta. Jyrkkä kiviseinämä kohosi heti tien vieressä, ja ajoittain siinä oli sortumia. Välillä tie taas nousi korkeammalle, ja saimme nauttia näkymistä rotkoon ja kauas horisonttiin. Mielettömän hieno ajoreitti, jota suosittelen lämmöllä.
Mutta miten typerää olikaan jättää käymättä niissä luolissa! Nyt on pakko lähteä kylään uudemman kerran. Onneksi uusi reissu on todennäköisesti helppo toteuttaa, sillä Torreviejasta – jossa yleensä Espanjassa sukulaisten luona käymme – on Alcalá del Júcariin matkaa noin 190 kilometriä. Mutta silti.
Oletko tehnyt joskus samanlaisen mokan? Jättänyt reissulla jonkun paikan väliin ja katunut sitä myöhemmin?
Lue myös:
- Linnareitillä Espanjassa
- Linnassa Córdobassa: Alcázar de los Reyes Cristianos
- Sevilla: prameutta ja sympaattisuutta samassa paketissa
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Kyllä olen! Opiskelin puoli vuotta Costa Ricassa, enkä käynyt kertaakaan Nicaraguan puolella. En kertaakaan. Isäntäperhe, naapurit ym tuttavat ja sukulaiset saivat aivopestyä meidät ajattelemaan, että kaikki nicaragualaiset ovat rosvoja tai mitlä lie hulttioita (onhan Nicaragua paljon Costa Ricaa köyhempi maa ja paljon nicaragualaisia tulee rajan yli pahat mielessä). Mutta voi mitkä upeat rannat jäi näkemättä. Harmittaa vieläkin kymmenen vuoden jälkeen.
Voi ei! No, olen kyllä minäkin siinä uskossa, että Nicaragua ei ole ihan kaikkein turvallisimpia paikkoja. Mutta eikö olekin tyhmää, kun joku juttu jää vaivaamaan pitkäksi aikaa! Mun on sentään aika helppo käydä tuolla Alcalá del Júcarissa, mutta Nicaraguaan on vähän työläämpi ja kalliimpi matkata.
Mielenkiintoinen kohde ja linna.
Kyllä on joitain nähtävyyksiä jäänyt näkemättä, en halua käyttää koko lomaa nähtävyyksillä juoksemiseen mutta osan haluan kumminkin nähdä. Siinä on hyvä syy palata toisen kerran samaan kohteeseen muuten näkemään ne näkemättä jääneet kohteet 🙂
Joo, aina voi palata, tai siis ainakin teoriassa. Mutta varsinkin, jos jossain todella kaukaisessa kohteessa käy, niin palaamisen todennäköisyys on kyllä aika pieni. Ja ainahan se ei ole omasta halusta kiinni; voi olla, että sattuu jotain eikä enää oikeasti voikaan palata. Mutta en mäkään tästä pohdinnasta huolimatta kahlaa ns. varmuuden vuoksi jokaista mestaa läpikotaisin (eihän mikään aika maailmassa edes riittäisi siihen), ja sitten voikin käydä näin kuten nyt kävi. 🙂 Ehkä palataan joku päivä! Albacete oli ihan kiva kaupunki ja tosiaan lyhyen matkan päässä tuolta, joten siinäkin mielessä ihan mielellään voisin lähteä uudestaan. Harvoin jää kaivelemaan mikään, mutta ne luolat nyt kyllä jäivät! 😀
minulta on jäänyt näkemättä: Nizzassa kuulin olevan kukkulalla vesiputous, Sisiliassa jäi näkemättä Kummisedässäkin vilahtanut kylä, Roomasta en ole nähnyt Pantheonia vaikka muita tunnetuimpia nähtävyyksiä kyllä, Lontoosta jäi useakin nähtävyys näkemättä
Mulle on käynyt useamman kerran niin, että olen vasta jälkeenpäin kuullut jostain jutusta X, joka olisi kiinnostanut. Olkoon nyt vaikka nähtävyys, ravintola, luontokohde tai mikä vain. Siinä sitä joskus miettii, että höh. 😀 Kummisedässä vilahtanut kylä voisi kiinnostaa!
On varmaan montakin paikkaa jänyt näkemättä, mutta onneksi kaikkialle pääsee uddestaan jos haluaa. 🙂
Ihanan näköinen kylä ja sen ympäristö.
Pääsee, jos pääsee. 🙂 Monesti ei kuitenkaan tule lähdettyä, sepä se onkin! Mä tykkään reissata uusiin paikkoihin, joten monesti ei tule palattua takaisin (poikkeuksia, kuten Berliini, on). 🙂 Mutta kaikella todennäköisyydellä Torreviejassa tulee käytyä monet kerrat, ja sieltä voi tosiaan suht iisisti käydä tuolla uudestaan, joten ehkä mä vielä näen ne luolat! 😀
Kaupunki täynnä historiaa. Ehdottomasti pitää joskus lähteä katsastamaan paikka! 😀
On tuo tosiaan hieno kylä, suosittelen. Pidempäänkin olisi viihtynyt, jos ei tosiaan olisi ollut niin pirun kylmä ja kova tuuli…
On jäänyt useinkin nähtävyyksiä näkemättä… Joskus syynä on ollut liian vähäinen aika, joskus mukamas liian kallis pääsymaksu ja milloin mitäkin. Mutta jos se harmittaa vielä pitkänkin ajan päästä, niin onpahan sitten syy palata paikkaan uudestaan 🙂
Alcalá del Júcar on tosiaankin hienon näköinen, kannattaa käväistä jos tuolla suunnilla joskus liikut. Noita rahan ja ajan vuoksi tehtyjä rajauksia on kyllä napsahtanut kohdalle, etenkin maailmanympärimatkalla. Olisimme Hemmon kanssa voineet reissata paljon pidempään ja paljon useampiin paikkoihin, jos olisi ollut enemmän rahaa ja enemmän aikaa. 😀 Aina ei voi voittaa. 😀
Onpas hienon näköinen paikka!
Vastaus kysymykseesin on kyllä, valitettavasti. Lähinnä sellaisia paikkoja, jotka ollaan jouduttu rajaamaan pois kun aika ja rahat ei olisi riittäneet. Esim Lakkadiivit ja Papua..snif
Joo, onhan noita sattunut, syystä tai toisesta, muitakin kuin tämä. Harvemmin jää kaivelemaan, mutta nyt vähän kyllä jäi! Sen verran erikoiselta kuulostavat ne luolat. Raha on ollut monestikin syynä siihen, että jotain ei ole tullut tehtyä, mutta ne harvemmin harmittavat. Joskus kun pääsymaksut ja vastaavat ovat niin poskettomia, että voi todeta, että ei mitenkään voi olla sen arvoista. 🙂
Espanjassa on niin plajon ihania pikkukyloä. Viime syksyn aikana tuli koluttua yli kymmenessä pikku kylässä, joista ennen en koskaan ollut kuullutkaan. Ja muutama paikka jäi ajan puutteen takia katsomatta ja kyllä, harmittaa mahdottomasti, mutta onpahan syy palata takaisin :).
Olen ihan samaa mieltä, Espanjassa on ihania pikkukyliä! Ne eivät myöskään lopu ihan heti kesken. Aina löytyy lisää koluttavaa.
Me kolutaan paikat kyllä aika kattavasti reissuilla, suunnitelmat on tehty yleensä aika tarkasti etukäteen, ettei vaan mitään upeaa jää näkemättä. Espanja on mun heikkous, niin ihana maa. <3 Todella kauniita kuvia sulla, niistä ei käy ilmi tuuli eikä vilpoinen ilma.
Pikkukylien ja spontaanien autoreissujen kohdalla voi olla vaikeaa löytää juuri mitään tietoa etukäteen, joten kaikkea ei voi suunnitella vaikka haluaisikin. Mä en edes halua, koska tykkään jättää mahdollisuuksia auki – ikinä ei tiedä, mitä kivaa tilee eteen, ja jos kaikki on suunniteltu, suunnitelmasta on ikävä poiketa. Nähtävyydet ja sen sellaiset usein jostain löytyvät, mutta eteen voi tulla myös paljon sellaista, mitä ei missään oppaissa mainita. 🙂
Espanja on tosiaan ihana. <3 Ja kiitos kuvakehuista! 🙂 Mun pystyssä törröttäväksi rastaksi muuttuneesta tukasta olisi tietty voinut napata kuvan tuulen voimaa demonstroimaan! 🙂
Onpa kivoja kuvia, karun kaunista!
Meillä on myös jäänyt monia paikkoja käymättä mitkä ehkä harmittaa jälkeenpäin, mutta jotenkin mennään niin fiiliksellä etten jaksa siinä hetkessä aina stressata että kaikki pitäisi nähdä. Ajan myötä oon tullut armollisemmaksi siinä ettei ihan kaikkia paikkoja tarvitse koluta vaan voi jättää aikaa tunnelmoimiselle mutta siinä on juuri se riski että sitten jää välistä joku paikka joka oikeasti jää harmittamaan.
Kiitos! Tykkäsin itsekin noista maisemista kovasti.
Mulla kanssa usein just tuollainen fiiliksellä reissataan -moodi, jolloin ei viitsi joka paikkaan juosta. Mutta välillä siitä sitten aiheutuu tällaisia ”kämmejä”. 😀 Tarkassa suunnittelussa on puolensa, mutta se jotenkin tappaa itseltä koko reissaamisen ilon. Aikatauluja ja tarkkaa ohjelmaa on usein arki täynnä, enkä kaipaa sellaista yhtään reissuilleni. Jonkin verran vielä menee (ja on tietty pakkokin, pitäähän lennoille jne. ehtiä :D), mutta pitää jäädä aikaa tutkiskeluun ja haahuiluun.
Tromssassa jäi kalliopiirrokset väliin muutama kesä sitten. No ehkemme kuitenkaan lähde uudelleen vain niitä varten, mutta jos muuten osutaan sille suunnalle, niin pitänee paikata!
Sehän siinä juuri on, että harvemmin tulee mentyä uudelleen samoihin paikkoihin. Tässä tapauksessa olisi kyllä suht helppoa palata tuonne. Muutenkin kun jo ennen Alcalá del Júcarissa käyntiä mietin, että myös Albacete oli viihtyisä paikka. Kyllä siellä voisi käydä uudelleen, eihän yhdessä illassa paljon ehtinyt kaupunkia katsella. Samalla voisi sitten poiketa tähän luolakyläänkin uudestaan. Jää nähtäväksi, tuleeko koskaan palattua.
Tuo on niin mainiota, siis se, että hetken kun ajaa, niin on jo seuraavassa kylässä.
Ne ovat niin yksinkertaisen syötävän suloisia. Kirkko keskellä kylää ja muutama talo.
Juuri näin, autoreissujen parhaita puolia, matkalla näkyvien maisemien ohella. Nuo monet Espanjan kylät ovat kyllä hämmentävän uinuvia. Joka kerta yllätyn hiljaisuudesta ja siitä, että mikään ei ole auki ja missään ei ole ketään. On ilmeisesti tullut useaan otteeseen liikuttua juuri siestan aikaan!
Kyllä näin käy lähes joka reissulla. Aikaa on aina rajoitetusti, aina ei välttämättä jaksa, tai ei ole kuullut koko paikasta. Tai miettii, että joku kohde ei kiinnosta, mutta myöhemmin kuulee muilta, miten hieno paikka se olisi ollut. Paras on yrittää ottaa selvää mahdollisimman paljon ennen matkaa, mutta ei sekään ole takuu ettei näin käy! Me ollaan paraikaa autoreissulla, ja ne on kyllä parhaita, ehdottomasti meidän lemppareita 🙂
Autoreissut ovat todellakin ihan parhaita! Mä en malttaisi millään odottaa kesää, silloin on pitkä autoreissu tiedossa Euroopassa. Ja jep, juuri noiden luettelemiesi syiden takia jää joskus jotain paikkoja näkemättä. Ehkä tyhmin fiilis tulee just noista kerroista, kun vasta jälkikäteen kuulee, miten hieno joku mesta olisi ollut. Siinä sitten miettii, että höh, miksen tuotakaan tiennyt. Mutta aina ei voi voittaa. 😀 Ja toisaalta ei sitä joka paikkaan millään kuitenkaan ehtisi, vaikka miten ottaisi selvää, ja varmasti tulisi myös pettymyksiä vastaan. Kaikki hehkutetut paikat kun eivät kuitenkaan oikeasti ole kovin kummoisia – ei, vaikka hehkuttajat olisivat tuttuja. Makuja kun on niin monia! Matkailu on aikamoista tasapainoilua ajan- ja rahankäytön suhteen.
Näyttääpä tosi kivalta ja mielenkiintoiselta paikalta 🙂
Vähän kohteesta ja käytettävästä ajasta riippuen jotain mielenkiintoista nähtävää voi jäädä välistä. Kun olin Irlannissa vaihdossa syyskuusta 2014 tammikuuhun 2015, minua harmitti etten ehtinyt käymään Aransaarilla Galwayn lähellä. Tämä onneksi korjautui jo viime maaliskuussa, ja hyvää ehdottomasti kannatti odottaa 🙂
No mutta sehän on hyvä, että tilanne tuli korjattua, kun se kerran jäi harmittamaan! Joskus ei vain saa aikaiseksi lähdettyä johonkin paikkaan, tai on liuta muita syitä, miksi se juttu vain jää toteuttamatta. Joskus ”moka” tulee paikattua myöhemmin, joskus ei.
Mulla on monessakin paikassa käynyt niin että on palannut kotiin ja tajunut "EIIII piti käydä sielläkin" – mutta olenkin niin hössöntössö että eipä ole mitään uutta meikäläisen planeetalla. Vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen niin oon niin go with a flow ettei suunnitelmatkaan aina auta tätä päätä… 😀
Onpas kauniin ja samalla karun näköinen paikka!
Haha, no näin on joskus käynyt itsellekin, että joku paikka on yksinkertaisesti unohtunut! Enemmän on ehkä kuitenkin niitä kertoja, kun on ollut vakaa aikomus käydä jossain, mutta on tullut juostua sinne tänne ja sitten ei enää vain ole intoa. Siis yksinkertaisesti ei enää ole jaksanut lähteä. Etenkin jossain temppeleiden kohdalla voi käydä näin. Kirkot jätän nykyään yleensä väliin ihan suosiolla, kun niihin olen jo aika pahasti kyllästynyt. Ovat monesti niin samanlaisia.
Mä aina vähän stressaan, että näänkö nyt varmasti kaiken.
Etelä-Korean Busanissa jäi yksi hmm..teos näkemättä, koska en tiennyt sen olemassaolosota. Harmi juttu, mutta ei voi mitään. Onneksi Busan oli sen verran kiva kaupunki, että haluan käydä siellä uudestaan.
Busan on kiva paikka, tuli käytyä syksyllä 2014. Muutenkin tykkäsin Etelä-Koreasta ihan hulluna (ja Japanista). Niille suunnille täytyy joskus palata!
Olipas tutun näköisiä maisemia! En juuri noissa linnoissa ja kylissä ole käynyt, mutta Andalusian pohjoisosissa oli hyvin saman näköistä. Olenko joskus katunut, että jotain jäi matkalla näkemättä? Hmm, ei kyllä tule muuta mieleen kuin ehkä Vatikaani Roomassa käydessämme. Olimme tuolloin hyvin nuoria, ja jotenkin ei edes muistunut mieleen Colosseumin jälkeen, että mitäs muuta nähtävää sitä olisi lähettyvillä. Vatikaani vain unohtui täysin 🙂 Tuolloin ei ollut puhelimissa nettejä, että olisi voinut kurkata nähtävyystarjonnan. Monet rakennukset olen reissuillani kurkannut vain ulkoapäin, koska en ole raaskinut maksaa sisälle, silloin on tullut joskus myöhemmin mieleen, olisiko pitänyt käydä sisällä. Mutta yleensä isot rakennukset ovat ulkoa hienompia, esim Sevillan katedraali. Kaikki katolliset kirkot ovat sisältä niin samannäköisiä, ja muutenkin tuntuu typerältä maksaa kirkosta, sillä "jumalan ovien" pitäisi olla kaikille avoinna. (kulkuritarinat.net)
Mä olen kyllä kirkoista ihan samaa mieltä, en jaksa yleensä mennä sisään ollenkaan. Ainakaan, jos se on maksullista. Pariisissa olisin kyllä halunnut käydä Notre Damessa, mutta sinne oli ihan tautiset jonot. Ei ihan niin paljoa kuitenkaan kiinnostanut, että olisi huvittanut jonottaa muutama tunti tms.
Tuo on aika hyvin, että Vatikaani unohtui. 😀 Mutta ei sitä nuorena välttämättä tuollaisia mieti (enkä tiedä tarvitseeko nyt välttämättä vanhempanakaan miettiä). Esimerkiksi itselle oli joskus teininä Lontoossa käydessä about tärkeintä nähdä Piccadilly Circus, vaikka ei siinä näin jälkikäteen ajateltuna ole yhtään mitään nähtävää (mun mielestä, jonkun toisen mielestä varmasti on). 🙂
Voi kyllä, melkein joka kerta mutta taitaa johtua aina enemmänkin ajan puutteesta 🙂 Viime reissulla harmitti kun emme olleet varanneet pidempää aikaa Koh Makin saarelle Thaimaassa mutta tietääpähän ensi kerralla minkälainen paikka on kyseessä. Noi maisemat ja rakennukset näyttävät ihanilta. Multa on jäänyt vielä kokonaan manner-Espanja kokematta ja sen valloituksen aloitan heti kun suinkin mahdollista! 🙂
On aina yhtä vaikeaa päättää jostain uudesta paikasta, että kauanko siellä haluaa viihtyä. Etukäteen on tosi hankala arvioida paikan viihtyisyyttä, kun ei ole kokemusta. Toisaalta nythän te voitte sitten joskus palata Mokille ja tiedätte, että sinne kannattaa varata aikaa!
Tykkäsin itse tosi paljon noista maisemista, missä tällä reissulla tuli ajeltua. Karua maisemaa kyllä, mutta jotenkin tosi hienoa.
Onhan niitä. Ensimmäisenä tulee kiipeämien Preikestolenin päälle Norjassa muutama vuosi sitten, parkkipaikalla asiaa mietittiin, ei kiivetty. No siihen oli syynsä miksi silloin että ei menty, mutta kaivelemaan jäi ja paljon. Nyt sitten heinäkuussa sinne, lennot on jo varattu 🙂
Tässä hieman siitä jopa postausta: http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/10/11/norjaan-patikoimaan-kuvien-perusteella/
On tuolla varmaan autostakin käsin ollut ihan mielettömät maisemat (kävin tsekkaamassa postauksesi, VAU!), mutta hinäkuussa sitten korjaatte tilanteen patikoinnin osalta!
Aika karun näköistä mutta hienoa! No, Kiinassa tuli loppuvaiheessa niitä temppeleitä skipattua kyllä ihan urakalla, menin mieluummin hostellille makoilemaan kuin kiertelemään vielä pari tuntia temppeleitä. Eikä ole kauheasti harmittanut jälkeenpäin! 😀
Haha, joo, siinä on rajansa, kuinka monta temppeliä yksi ihminen kestää kierrellä – tiedän tunteen! 😀
Kyllä, tuntuu kuin joka reissulta jäisi "jotain näkemättä". Mutta niinhän se onkin, ei kaikkea voi ehtiä – vaikka olisi maassa puoli vuotta. Kovin sitä haluaa aina kaiken näkeä ja kokea, mutta mahdottomuushan se on. Olen road trip-fani, joten tämä juttu osui ja uppoisi! 🙂
Kiva, että osui ja upposi! Road tripit ovat mulle niitä kaikkein mieluisimpia matkoja. Olen ihan samoilla fiiliksillä: tosi usein tuntuu, että jotain jää näkemättä. Ja niin varmaan jääkin, koska ei tosiaan kaikkialle mitenkään ehdi eikä tajua mennä. Ja sitten voi olla liuta muita syitä, kuten tällä kertaa meillä oli, minkä takia ei vain tule käytyä jossain. Joskus se jää harmittamaan, joskus ei.
Espanja <3! Niin kauniilta näyttää tuollakin. En nyt tähän hetkeen muista onko joku upea paikka jäänyt käymättä jollakin reissulla vahingossa. Tai takuulla on, mutta itse ajattelen niin, ettei kaikkialle kuitenkaan ehdi niin ei ole jäänyt mikään harmittamaan. Jos jokin juttu jääkin tekemättä tai paikka näkemättä, niin tokihan sitä voi aina palata 🙂
Kaunista tuolla tosiaan on! Ja ihan totta, kaikkialle ei ole mahdollista ehtiä. Aika harvoin on jäänyt muakaan mikään paikka harmittamaan, mutta tämä vähän nyt jäi. 🙂 Ensi kerralla sitten, jos seuraava kerta siis tulee joskus. 🙂
Espanja yllättää kauneudellaan jotenkin ihan joka kerta <3
Monesti kyllä! <3
joo, kannattaa mennä kun kohdalle sattuu jotain mielenkiintoista, muuten jää harmitamaan ihan takuuvarmasti 🙂 voi mikä Espanja-ikävä näistä postauksista tuleekaan – oma seuraava reissu on onneksi jo suunnitteilla <3
Ehkä näin. 🙂 No, ei läheskään aina ole jäänyt harmittamaan, riippuu tosi paljon paikasta. Joidenkin ylihinnoiteltujen ja pitkän jonottamisen vaativien nähtävyyksien jättäminen väliin ei ole jälkikäteen harmittanut yhtään. Joidenkin muiden juttujen sitten joo. 🙂 Hyvä, että onnistuin nostattamaan Espanja-ikävää! 😀
Harvoin on mikään skipattu juttu jäänyt harmittamaan – paitsi yksi. Oltiin Kambodzassa kiertämässä temppeleitä, ja samaisen matkan varrella oli perhospuutarha missä oli nähtävillä tuhansia eri perhosia ja koko perhosen kehityskaari eri vaiheineen. Halusimme nähdä paikan itse, mutta myös ennen kaikkea näyttää sen 4v. tyttärelle sivistysmielessä.
Lippuluukulla kysyttiin hintaa, ja vastaus oli suuri järkytys. Lippu olisi maksanut 4 USD/hlö. Mitä törkeää riistoa, ei jääty katselemaan moista!
Jälkeenpäin on useemmankin kerran mietityttänyt, että alhaisten kustannusten maissa ja jokaista penniä venyttäessä sitä tulee helposti sokeaksi sille, miten pienistä sumista siellä onkaan kysymys :/
Haha, aika paha! Tuo on just sellainen ilmiö, mikä voi iskeä alhaisten kustannusten maissa. Joku suomalaisittain naurettavan halpa juttu voi alkaa tuntua sikamaiselta riistohinnoittelulta, kun on ehtinyt tottua paikalliseen hintatasoon. 😀 Tuollaista punnitsemista oli kyllä paljon maailmanympärireissulla!
Upean näköinen paikka. Ei oo kyllä jäänyt yksikään paikka harmittamaan, että olisi jäänyt näkemättä. Ja pitäähän sitä olla vielä paikkoja siellä to do-listalla.
Ilman muuta pitää olla paikkoja to do -listalla! Niistä tosin ei taida muutenkaan olla mitenkään pula… 😀
Joka reissulla sitä tahtoisi nähdä aina enemmän ja enemmän. Aina on kuitenkin lähdetty pois tyytyväisinä siihen, mitä jo kerettiin kokemaan. Vaikka aina oltaisiin oltu valmiita jäämään pidemmäksikin aikaa!
Jaan fiiliksen: olisin aina valmis jäämään pidemmäksikin aikaa reissuun. Ja joo, suoranaisia pettymyksiä sen suhteen, että olisin nähnyt liian vähän, ei ole tullut. Joka paikkaan ei voi ehtiä, joten aina voi olla tyytyväinen siihen, mitä on ehtinyt kokea. Loput sitten seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee).
Road tripit on kyllä mahtavia. Mä olen kierrellyt vähän siellä ja täällä, mutta en kyllä tuolla : ) Toi oli kiva neuvo, että on tollanen sivu, mista voi tsuumailla valmiita ajoreittejä ehdolla.
Mäkin olen kierrellyt vähän siellä sun täällä, ja aina löytyisi sata muutakin kohdetta, joihin olisi kiva päästä road tripille. On se vain niin mahtavaa puuhaa!
On varmasti jäänyt näkemättä paljonkin, mutta olen aina ajtellut, että toisella kertaa sitten ja ettei yhdellä reissulla kuitenkaan ehdi nähdä kaikkea vaan aina on jollain tavoin valikoitava missä liikutaan. Ja joskus reissussa ollessa on vaan jotenkin sellainen "vauhtisokeus" ettei välttämättä just sillä hetkellä tajua, että hei tuo olisi näkemisen arvoinen juttu. Kun on kuitenkin niin monta asiaa joista on hurmaantunut. 😀
Vauhtisokeus onkin hyvä termi tähän yhteyteen. 😀 Ihan totta, että kaikkea ei voi kuitenkaan nähdä (eikä varmaan kannatakaan), mutta joskus voi tosiaan vasta jälkikäteen tajuta, että joku paikka/juttu olisi ollut tosi kiinnostava. Sellaistahan se on.
Tuollaista mokaa ei tule heti mieleen ja oikeastaan kaikkialle pääsee takaisin. Sitä tekee reissussa juuri sen, mikä sillä hetkellä oikealta tuntuu. Kaikkea ei voi tai ei kerkeä tehdä, ja joskus valinnat ovat vääriä. Nuo luolat kyllä vaikuttavat kiinnostavilta, joten ehkä teidän on pakko palata.
Monesti se onkin enemmän siitä kiinni, tuleeko enää sitten kuitenkaan lähdettyä takaisin jonnekin, missä jo tuli käytyä. 🙂 Tuonne voisin palata juurikin niiden luolien takia! Muutenkin toki kaunis ja kiinnostava paikka.
Siis vitsi, mun harmittavasti skipattu paikka on vähän samaa sarjaa, eli jostain Keski-Portugalista löytyvä kylä, jossa on valtavia siirtolohkareita joiden kylkiä seininä käyttäen talot on rakennettu! Olisiko sielläkin ollut vielä noita luola-asumuksiakin. Vitsi että olisi ollut kivaa käydä niitä ohikulkumatkalla tutkimassa, mutta kun en tiennyt niistä ajoissa niin ohi meni, eikä mieskään tullut infonneeksi asiasta. 😀 Mutta pääseehän sinne joskus takaisinkin. Granadassa on kuulemma myös noita luolataloja.
Onpa muuten jännän näköinen tuo kuvien joenuomarotko!
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Portugali on jälleen yksi maa, joka on vielä käymättä, mutta kovasti olen sinne(kin) hinkuamassa. Ja joo, olen kuullut, että noita luolajuttuja on monissa muissakin paikoissa, mutta en vielä toistaiseksi ole käynyt yhdessäkään. Täytyykin pitää Granada mielessä myös tuota ajatellen, kiitos vinkistä!