Ajatuksia Ateenasta

Artikkelikuva - Monastirákin aukio, Ateena

Jos seuraat blogia Instagramissa, saatoit huomata, että olimme Hemmon kanssa vastikään pitkän viikonlopun vietossa Ateenassa. Kaupunki oli molemmille uusi tuttavuus, ja haaveilin sinne matkustamisesta alkuvuoden reissusuunnitelmapostauksessa. Onneksi matka järjestyi, sillä se oli ihana arjen katkaisija työntäyteisessä syksyssä! Ateenasta jäi mieleen nähtävyyksien ja kulinarististen kokemusten ohella muutakin, ja sitä muuta ajattelin pyöritellä tässä postauksessa. Kaupunki osasi nimittäin vähän yllättää.

Edellisestä reissusta Kreikkaan oli vierähtänyt jo 13 vuotta, joten oli jo aikakin palata maahan. Muistot kaukaiselta Kreetan-aurinkolomalta ovat jo tehokkaasti haalistuneet, mutta silti voin turvallisesti todeta Ateenan olevan ihan eri maata kuin Kreetan saaren. Toki matkaajia on Ateenassakin – ja paljon onkin – mutta tunnelma suurkaupungissa on ihan erilainen kuin rantalomakohteessa. Vuodet ja talouskriisit ovat kuitenkin varmasti tehneet temppujaan myös Kreetalla, joten tämän enempää vertailua en lähde vuosien takaisiin mielikuviin pohjautuen tekemään.

Kokosin ensikertalaisen fiiliksiä ja huomioita näin heti reissun jälkeen. Lue myös matkavinkkipostaukseni Ateenasta!

Punottujen tuotteiden myymälä Ateenan keskustassa
Hotellimme takana kaupat levittäytyivät päiväsaikaan kaduille.

Ensivibat: roskia kadut täynnä ja all male panel

Saavuimme Ateenaan iltalennolla, joka oli myöhässä. Olimme suunnitelleet menevämme lentokentältä keskustaan junalla, mutta junat ja metrot olivatkin vuorokauden mittaisessa lakossa, mistä ilmoitettiin pienellä printillä lipunmyyntiautomaattien luona. Automaatit olivat lakosta huolimatta auki, joten jotkut ostivat lippuja, koska eivät tajunneet lukea automaatissa kiinni olevaa lappua. Raahustimme juna-asemalta takaisin kentälle, ja vilkaistuamme jäätävän pitkää taksijonoa hyppäsimme bussiin. Kuski kaahasi, mutta matka keskustaan kesti silti yli tunnin yhdellä vaihdolla. Olimme keskustassa yhdentoista aikaan illalla.

Jäätyämme bussista päätimme kävellä parin kilometrin matkan pysäkiltä hotellille. En ole erityisen pelokas, mutta Ateenan yössä totesin, että yksin en olisi välttämättä halunnut kävellä. Kaduilla makaili kodittomia ja vähän joka kulmassa maleksi jokseenkin epämääräisen näköistä porukkaa. Vain muutama rupuinen kioski oli auki, kaikki muut liikkeet näyttivät konkurssin tappamilta. Kiinnitin huomiota siihen, että kaikki kaduilla notkujat olivat miehiä. Varsinainen all male panel! Roskisautot kiersivät keräämässä kaduille heiteltyjä repsottavia jätesäkkejä ja haju oli sen mukainen. Minne hemmetin lääväkaupunkiin oikein olemme tulleet? Minne kaikki naiset on piilotettu, hellan ja nyrkin väliinkö?

Sanotaan, että matka Ateenaan on matka länsimaisen kulttuurin ja demokratian lähteille. Kaduilla maleksivia miesryhmiä katsoessa demokratia tai länsimainen kulttuuri eivät kumpikaan nousseet ihan ensimmäisinä mieleen, kun puolet väestöstä loisti poissaolollaan.

Onneksi tiesin kokemuksesta, että uudessa kaupungissa yöllä saadusta ensivaikutelmasta ei välttämättä kannata vetää suuria johtopäätöksiä. Arvelin, että aamun valjettua Ateena näyttää paljon mukavammalta. Oikeassa olin. Jo hotellin kakkoskerroksen aamiaishuoneesta tarkasteltuna kujat hotellin takana olivat päivänvalossa varsin viehättäviä putiikkeineen. Luulot oli kuitenkin otettu pois ja Ateenan rähjäinen ja kaksijakoinen olemus paljastettu heti kättelyssä. Toisaalta se on historiallisesti Euroopan merkittävimpiä paikkoja, toisaalta vahvasti kiinni tässä päivässä kaikkine ongelmineen.

Realistinen katunäkymä Ateenassa: hieman roskaiset tiet, mopoja siellä täällä.
Tällaiseltakin Ateenassa näyttää kaiken sliipatun somesisällön lisäksi.
Monastirakin aukio näköalabaarista käsin
Monastirákin aukio on Ateenan tunnetuimpia.

Ateenan kadut ovat täynnä kaksipyöräisiä

Kuulin ennen reissua paljon kommentteja ja huhuja Ateenan liikenteestä. Moni siellä kävelijänä liikkunut tuntui olevan sitä mieltä, että Ateenan liikenne on aivan karmea hässäkkä. Odotin mielenkiinnolla, millaista paikan päällä on minun näkökulmastani.

Nyt Ateenassa käytyäni olen sitä mieltä, että liikenne ei ole kävelijälle mitenkään erityisen hurjaa, jos sitä ajattelee eri puolilla Aasiaa matkustelleen näkökulmasta. Jos ajattelee vain Euroopan mittakaavassa, niin sitten liikenne näyttäytyy vähän erilaisessa valossa. Ateenassa silmiinpistävää ensikertalaiselle on kaksipyöräisten määrä liikenteessä – niitä todellakin riittää melkein aasialaiseen tyyliin saakka. Veikkaan, että juuri tämä prätkien ja mopojen määrä on syynä siihen, että liikenne vaikuttaa monista sekavalta.

Muutama mopo kadulla
Tähän kuvaan ei tietysti sattunut kuin pari kaksipyöräistä, mutta paikoin niitä oli ruuhkaksi asti.
Graffiteja ja töhryjä Ateenan kaduilla
Ateenassa on helppo bongata graffiteja (ja töhryjä).

Kun pamautimme Ateenassa ensimmäisenä aamuna hotellimme uumenista vilkkaalle kadulle, kadunvarret olivat täynnä prätkiä ja mopoja ja liikenne puuroutui niistä. Äänimaailma, kaduilla leijaileva liikenteen käry ja kadulle levittäytyvät kadunvarsimyymälät toivat yllättäen, mutta elävästi, mieleen Kaakkois-Aasian. Sanoinkin yllättyneenä aivan ensimmäisenä Hemmolle, että täällähän vyöryvät päälle jonkinlaiset Aasia-vibat. Ateena on myös monin paikoin hiukan samalla tavoin rähjäinen kuin monet aasialaiskaupungit, mikä vain korosti tätä ensifiilistä. No, tietenkään Aasiassa emme olleet, mutta onpa Balkanillakin selvästi omat tietynlaiset itävibansa.

Ateenan liikenteessä pärjää joka tapauksessa kävelijän näkökulmasta hyvin, toisin kuin ensikertalainen välttämättä vaikkapa Hanoissa. Ateenassa on aivan normaaliin tapaan liikennevaloja ja suojateitä, ja tien yli pääsee niiden kohdalta melko sujuvasti. Liikenne on paikoin vilkasta, mutta ei mitään erityisen hurjaa. Luonnollisesti liikenteessä on oltava koko ajan varuillaan ja silmät auki, kuten missä tahansa vilkkaassa suurkaupungissa. Kun ajatellaan kävelyn sijaan autoilua, niin en kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä juuri Ateenaan harjoittelemaan, jos vilkkaassa liikenteessä ajaminen ei ole valmiiksi tuttua.

20191026-Unelmatrippi-Ateena-134224
Tykkäsimme Ateenassa erityisesti kujista, joilla myytiin kaikkea kiehtovaa vanhaa tavaraa.
Me Akropoliin kukkulalla
Tässä olemme Akropoliin kukkulalla, mistä näkee hyvin Ateenan suuruuden. Kaupunki levittäytyy pitkälle joka suuntaan.
Kebabia lautasella
Balkanin meininkiä lautasella!

Kaupunkikuva on monin paikoin rähjäinen

Ateenan rähjäisyys ja sotkuisuus yllättivät, sillä jostain syystä kuvittelin Ateenan olevan keskusta-alueella enemmän Rooman kaltainen klassisen kaunis ja tyylikäs kaupunki, mutta mitä vielä. Kauniita koristeellisia vanhoja rakennuksia toki löytyy, mutta ne ovat monesti aivan hirveässä kunnossa ja niiden välissä on mitä ankeampia aivan eri tyylisuunnan mukaisia laatikkotaloja. En liioittele paljoa jos sanon, että Ateenan keskustan sivukujilla jopa rähjäisyydestään tunnettu Lissabon tuntuu suorastaan siistiltä ja hyvin pidetyltä Ateenaan verrattuna.

Minähän olen rähjäisyyden ystävä, joten Ateenan paikoin nukkavieru ulkoasu ei ollut sinänsä miinus, mutta yllätys se kyllä oli. En ollut etukäteen ajatellut, että monet Ateenan kauniit talot ovat niin heikossa hapessa ja vähän kaikki rehottaa muutenkin miten sattuu. Toki myös siistejä katuja on paljon eli rähjäisyys ei ole kokonaisvaltaista.

Keskustassa on onneksi tehty ja tehdään paljon remonttia ja restaurointia, joten jo parin vuoden päästä monet kadut voivat olla aivan eri näköisiä kuin meidän matkamme aikaan. Vaikka pidän tietynlaisesta rähjäisyydestä, Ateenan ytimelle ei olisi haitaksi paikoin vähän siistiytyä ihan sen takia, että heikkoon kuntoon päässeitä vanhoja kauniita rakennuksia saataisiin pelastettua.

Huonoon kuntoon päässyt vanha talo Ateenan keskustassa
Tällaisia huonoon kuntoon päässeitä rakennuksia näkyy Ateenassa siellä täällä.
Siistiksi sliipattu katu Ateenassa
Toisaalta monin paikoin katuja ja rakennuksia on kunnostettu.

***

Olimme Ateenassa neljä yötä ja vietimme tuon ajan Pireukseen tekemäämme päiväretkeä lukuun ottamatta keskustan turistialueiden tuntumassa, mistä meidän oli helppo liikkua. Neljä yötä oli juuri sopivasti tärkeimmille nähtävyyksille ja kaupungin fiilistelylle, mutta tietenkin paljon jäi myös näkemättä. Vaikka Ateenassa ei kävisi yhdessäkään nähtävyydessä, kaupunki tuntuu nähtävyydeltä jo itsessään, sillä se on tunnelmaltaan ja meiningiltään niin erilainen kuin tämä pohjoinen kotimaamme. Kreikkalaisista kirjaimista lähtien moni asia tuntuu muuta Eurooppaa ajatellen hieman eksoottiselta. Ollaanhan Balkanilla.

Kreikan naapurimaat ovat Albania, Pohjois-Makedonia, Bulgaria ja Turkki – ja monta kertaa matkan aikana ajatukset vetivätkin kovasti Albaniaan, missä kävimme pari vuotta sitten. Yli kymmenen vuoden takaiselta Kreetan-matkalta minulle ei jäänyt mitään muistikuvia balkanilaisesta menosta, vaan Kreikasta jäi sen reissun pohjalta samanlainen mielikuva kuin varmasti monille jää vaikkapa Espanjasta Aurinkorannikon perusteella. Siinä ei ole mitään väärää, mutta matka Ateenaan toi silti Kreikka-mielikuviin ihan toisenlaista syvyyttä. Sitä tältä reissulta toivoinkin.

20191026-Unelmatrippi-Ateena-140542
Parthenonin temppeli oli vierailumme aikaan rakennustelineiden ympäröimä.

Kaikessa vastakohtaisuudessaan Ateena on kiehtova: siellä vanha kohtaa uuden ja ruma kauniin. Ateena ei ole sliipattu, mikä on osa sen viehätystä ja joidenkin tapauksessa ehkä inhotusta, sillä Ateena ei kaikille iske. Minä kyllä tykkäsin. Kaupunki on lisäksi niin kätevä matkakohde (3,5 tunnin lento eikä ollenkaan aikaeroa Suomeen), että palaan joskus mielelläni fiilistelemään kaupungin tunnelmaa.

Oletko käynyt Ateenassa? Millaisia fiiliksiä sinulle jäi kaupungista?


Lue myös: 

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

4 vastausta artikkeliin “Ajatuksia Ateenasta”

  1. Olen tykännyt ja mennyt sightsee bussilla Piraeuksen satamasta akropolin luo. Näin uusia/hyväkuntoisia taloja, en nähnyt niin paljoa rähjätaloja kun vaikkapa Genovassa ja Barcelonassa. Luulinkin että tuolla olisi hyväkuntoisia taloja, tosin graffitit ja rähjäisyys on yleistä lähes kaikissa etelän kohteissa. Costa Blancalla ja Italian saarilla usein sähköjohdot roikkuu talojen ulkoseinissä. Luin muuten Karkkipäivä blogista myös juttua ateenasta ja sinne oli listattu eri alueita

    1. Noita sähköjohtoja roikkui paikoin Ateenassakin, mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa kuin vaikka Thaimaassa on tapana. Jotkut talot ja kadut oli tosiaan Ateenassa kunnostettu upeasti, osa vanhoista (epäilemättä ennen tosi hienoista) taloista taas oli ihan murenemassa ja suunnilleen romahtamisen partaalla. Tykkäsin kyllä Ateenasta ja menisin tosiaan mieluusti joskus uudestaankin tutustumaan lisää!

  2. ateenassa oli keväällä kun kävin risteilyn muodossa vuosia sitten niin paljon appelsiinipuita, ne oli hienoja. Toi vähän mieleeni messinan Sisiliassa, jossa myös kasvaa runsaasti appelsiinipuita kaduilla. Joistain parvekkeilta näytti lähes ylettävän ottamaan appelsiineja. Sellainen voisi myös olla kiva lomavaihtoehto kiertomatka kaupungista lautalla saarille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *