Upea Kesäpalatsi

Vierailu Kesäpalatsiin oli Kiinan muurin lisäksi yksi Kiinassa viettämämme ajan kohokohdista. Siellä vehreyden keskellä tuntui, että Pekingissä voi kuin voikin hengittää. Vierailumme osui viileään päivään ja jouduin vetäisemään tällä matkalla toista kertaa farkut jalkaan ja pukemaan päälle pitkähihaisen paidan, ja silti oli kylmä. Viileys ei vähentänyt puistoalueen kauneutta. Kesäpalatsissa oli ihana maleksia rauhassa ilman tönivien kiinalaisten tuupinnan kohteeksi joutumista ja ihailla upeita rakennuksia.

20140930_161805-m

DSC_1687-m

DSC_1708-m

Kesäpalatsi on keisarinna Cixin 1800-luvun lopulla rakennuttama puutarha-alue ja keisarillinen lomanviettopaikka, josta tuli 1920-luvun jälkeen tavallisten kansalaisten suosittu vierailukohde ja kesäaikaan kaupunkilaisten piknikpaikka. Alue on vajaan 300 hehtaarin kokoinen ja siitä noin kaksi kolmasosaa on vettä. Alue on todella kaunis. Piknikin ja ihan vain ympäriinsä kävelyn ja huokailun lisäksi siellä on mahdollisuus käydä veneajelulla järvellä.

DSC_0039-m

DSC_0012-m

DSC_0037-m

Palatsiin on kolme sisäänkäyntiä, joista meidän näkökulmastamme oli helpoiten saavutettavissa pohjoinen portti eli Beigongmen (metro: Beigongmen). Me kiersimme palatsialueella Tour Beijingin vinkkaaman reitin, jota voimme suositella muillekin. Reitti kulkee seuraavasti Beigongmenin sisäänkäynniltä: Suzhou Street – Marble Boat – Longevity Hill – Long Corridor – the former court area – East Palace Gate. Paikkojen nimet ovat tässä englanniksi, koska eipä siellä puutarhassa paljon suomea puhuta tai ole suomenkielisiä opaslehtisiä tarjolla. Meihin tekivät Kesäpalatsin alueella vaikutuksen erityisesti Suzhou Street, Garden of Harmonious Interests ja Marbel Boat.

DSC_1684-m

DSC_1702-m

DSC_1732-m

Kesäpalatsin sisäänpääsy vaihtelee sesongin mukaan. Nyt huippusesongin aikaan aikuisen lippu maksoi 30 juania eli noin 3,80 euroa, mikä on suorastaan pilkkahinta niin upeasta paikasta. Tarjolla on myös lippuja, jotka sisältävät pääsymaksun muutamaan maksulliseen Kesäpalatsin alueen sisällä oleviin rakennuksiin, mutta liput niihin voi ostaa myös rakennusten ovilta niin halutessaan. Alueella vierailuun kannattaa varata minimissään kolme tuntia, mieluiten puolikas päivä tai enemmän.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Pekingistä etelään ja kypsyminen Kiinaan

Koimme Pekingissä ja Kiinassa ylipäätään joitakin hienoja elämyksiä, kuten vierailun Kiinan muurille ja Kesäpalatsiin. Nautimme pääosin myös kokeilemistamme ruuista. Valitettavasti moni asia Kiinassa kuitenkin tökki ja pahasti, ja tästä johtuen teimme äkkinäisen muutoksen suunnitelmissa.

20141001_102504-m
En tiedä mitä tämä naposteltava oli, mutta hyvältä se maistui.

Sensuuri häiritsee ja netti toimii surkeasti

Verkon jatkuva (mahdollisesti tahallinen VPN-yhteyksien käytön estämiseksi järjestetty) pätkiminen otti Kiinassa kupoliin melko rankasti heti alusta lähtien. Googlen palveluista toimii Kiinassa vain osa, joten emme esimerkiksi päässeet Driveen, jossa meillä on tallennettuna matkaa varten kaikenlaista dataa ja suunnitelmia. Hakukoneena oli käytettävä jotakin muuta kuin Googlea (enemmänkin tottumuskysymys kuin ongelma, vaikkakin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy saada itse valita käyttämänsä palvelut) ja esimerkiksi Bloggeriin ei ollut asiaa.

Kuten aiemmin totesin, myös hupihommat häiriintyivät, kun Facebook ei toiminut ja myös Instagram suljettiin Manner-Kiinassa juuri vierailumme aikana Hongkongin mielenosoitusten takia. Seurasimme Hongkongin tilanteen kehittymistä Manner-Kiinasta käsin mielenkiinnolla, sillä olimme menossa seuraavaksi Honkkareihin– mikäli tilanne ei siis olisi kehittynyt niin pahaksi, että suunnitelmaa olisi muutettava. Esimerkiksi hongkongilaisen South China Morning Postin sivuille pääsy oli Kiinassa estetty ja suomalainen media raportoi tilanteesta meidän näkökulmastamme liian harvakseltaan ja liian yleisluontoisesti. Esimerkiksi brittiläisen Guardianin kautta tilanteen seuranta kuitenkin onnistui.

Saasteet ja siisteystaso kaipaavat petrausta

Saasteet olivat sensuurin ja surkean verkon lisäksi kolmas Kiinassa meitä rassannut asia. Jo muutaman päivän jälkeen saasteesta sakea ilma alkoi suorastaan kuvottaa ja myös huolestuttaa. Yleisfiilis oli muutenkin jokseenkin nihkeä jo alusta lähtien, kun listimme torakoita hotellihuoneessamme Pekingissä.

DSC_0057-m
Saasteesta harmaa horisontti Xi’anissa

Kiinalaisten käytöstavat tai pikemminkin niiden puute (näin länsimaisesta näkökulmasta) eivät myöskään parantaneet käsitystämme maasta. Törkeä töniminen ja tuuppiminen, röyhkeääkin röyhkeämpi etuilu, kaduille klimppiminen ja äänekäs räkiminen sekä vastaantulijoiden naamaa päin yskiminen jäivät päällimmäisinä mieleen kiinalaisten käyttäytymisestä.

Siisteystasosta ei voi edes puhua samassa lauseessa sellaisten maiden kanssa, joissa siivoojat oikeasti tekevätkin jotakin eivätkä vain istu perseellään – anteeksi vain. Tokikaan ei voi yleistää, että kaikki kiinalaiset käyttäytyisivät sikaillen eikä missään olisi siistiä (kiinalaisessa pikajunassa oli!), mutta kohtasimme joka tapauksessa negatiivisia asioita sen verran paljon ja usein, että se vaikutti kielteisesti viihtyvyyteemme Kiinassa.

DSC_0064-m
Polkupyöriä Xi’anin kaupunginmuurilla

Kypsyminen ja lopulta luovuttaminen

Jatkoimme Pekingistä junalla Xi’aniin. Siellä ulkoilimme jälleen saasteista välittämättä kaupungilla ja kiersimme kävellen esimerkiksi Xi’anin noin 13 kilometriä pitkän kaupunginmuurin. Kaupungissa oli mukavasti markkinameininkiä, sillä olimme siellä Kiinan kansallispäivän yhteydessä olevien vapaapäivien aikaan.

Terrakotta-armeijaa emme päässeet katsomaan, sillä busseissa ei yksinkertaisesti ollut tilaa tai jos olisikin ollut, se olisi selvinnyt vasta tuntien jonottamisen jälkeen. Noin stadionillinen vapaapäiviään viettäviä kiinalaisia jonotti terrakotta-armeijalle meneviin autoihin. Hemmo on käynyt katsomassa savisotilaita aiemmalla Kiinan-vierailullaan, joten tämä pieni takaisku koski vain minua. Selvinnen elämässä eteenpäin ilman terrakotta-armeijan näkemistäkin.

20141002_172503-m
Kauppakujalla Xi’anissa

DSC_0081-m
Xi’anin kaupunginmuurilla lenkkeilemässä

Xi’anista matkamme jatkui Zhengzhouhun, tuohon sähkömopojen luvattuun kaupunkiin. Vietnamissa käyneet tietävät, että siellä mopoja on kaikkialla. Sielläkin, missä niitä ei uskoisi olevan. Zhengzhoussa oli tismalleen sama meininki, mutta kiinalaiseen tapaan kaikki mopot olivat sähkömopoja eli äänettömästi vierelle joka suunnasta solahtavia säikyttelijöitä. Liikenne oli nähtävyys itsessään tällaisille naiiveille valkonaamoille, joiden kotimaassa on tapana noudattaa liikennesääntöjä. Yllättävän hyvin mopojen joukossa kuitenkin tottuu etenemään: rohkeasti ja varmasti vain tien yli tasaista vauhtia, mopot kyllä väistävät (enimmäkseen).

Zhengzhoussa käytimme aikaa rentoutumiseen hotellilla, joka oli tällä kertaa astetta parempi ja silti naurettavan edullinen. Yritimme jonkin aikaa karistaa Kiinan aiheuttamaa ärsytystä asenteistamme siinä kuitenkaan onnistumatta. Totesimme, että meistä ei ole Kiinassa lomailijoiksi ja muutimme Kiinan osalta valmiiksi laadittuja suunnitelmiamme. Ostoskoriin pajahtivat lennot Zhengzhousta Hongkongiin ja hotellivaraus Kowloonin vilkkaalta alueelta. Fiilis parani sen sileän tien. Rahallista tappiota suunnitelmien muutoksesta ei juuri tullut, sillä saimme peruttua Shanghain-hotellimme yhden yön veloituksella ja Huangshanin-hotellista peruutusmaksua ei mennyt lainkaan. Matkalippuja näiden etappien välille emme olleet vielä hankkineet.

P.S. Olemme tällä hetkellä Vietnamissa ja männä päivänä juttelimme muutaman manchesterilaisen matkaajan kanssa Kiina-kokemuksista. Oli suorastaan lohduttavaa kuulla, että he olivat kypsyneet Manner-Kiinassa aivan samoihin asioihin kuin mekin ja muuttaneet suunnitelmiaan lennossa. Heillä oli ollut jopa valmiiksi hankittuina multiple entry -viisumit, joiden käytöstä he rahallisista tappioista huolimatta luopuivat Kiinaan kyllästyttyään ja siirtyivät muihin maihin. Kaikkialla ei voi viihtyä, se tuli huomattua.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Päivä Pekingissä

Aloitimme Pekingissä aamut katsomalla päivän saastetilanteen. Kiinan muurilla käytyämme halusimme viettää päivän Pekingissä kierrellen. Päästölukema oli noussut yön aikana korkeammalle kuin edellisenä päivänä ja oli nyt 164 eli epäterveellinen. Huomasimme tuona päivänä, että jo 164:n tienoilla ilman saasteisuuden voi huomata nahoissaan: ulkona oleskellessa kurkkuun ja keuhkoihin saattaa kutitella ikävästi.

20140929_140754-m

Tästä huolimatta ilma näytti tuona päivänä silmämääräisesti melko hyvältä. Joinakin muina päivinä Kiinassa oleskelumme aikana lukemat olivat tasoa korkeammalla eli tasolla erittäin epäterveellinen, ja silloin sumu alkoi jo peittää kaiken alleen niin, että auton kyydistä ei meinannut nähdä tien toisella puolella olevia rakennuksia. Näkyä katsellessa kävi mielessä, että missään muualla ei voi olla näin karmean saasteista. Kiinan kaupungit eivät kuitenkaan edes ole maailman saastuneimpia, vaan kärkeä pitävät suuret kaupungit Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissä (CNN: artikkeli toukokuulta 2014).

Alle 50:n jäävää lukemaa pidetään terveydelle vaarattomana tai lähes vaarattomana, yli 300:n ylittävää puolestaan erittäin vaarallisena. Lukemat voivat Kiinassa nousta hyvin esimerkiksi seitsemäänsataan, joten parempaa ulkoilupäivää oli turha jäädä odottelemaan ja tehdä muutenkaan asiasta sen suurempaa numeroa, olimmehan Kiinassa vain lyhyellä vierailulla. Voi vain todeta, että onneksi Suomessa raitista ilmaa riittää. Kiinnostuneet voivat tutkia monien eri kaupunkien saastetilannetta täällä.

Päivän saastelukeman todettuamme kävimme kokeilemassa hotellin aamiaista, koska se oli niin edullinen. Aamiainen osoittautui muuten ihan hyväksi, mutta se oli kokonaisuudessaan kylmää: kahvi oli jäähtynyttä, tee oli jäähtynyttä, paistettu riisi oli jäähtynyttä… Paahtoleivän sai sentään lämpimäksi paahtimessa. Nälkä lähtee vähän ankeammallakin ruualla, joten pistelimme pöperöt jokseenkin tyytyväisinä nassuun ja lähdimme kylille.

DSC_1659-m

DSC_1667-m

DSC_1670-m

Kävelimme ensin katsomaan hutongeja eli vanhoja kortteleita Kielletyn kaupungin koillispuolella. Siellä oli pääkadulla aikamoinen markkinameininki ja aivan tavallisia, jopa länsimaisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilkaisimme kuitenkin yhdellä sivukujalla sisäpihalle, ja siellä näkyi paikallisten ankealta vaikuttavia asumuksia. Hutongeihin pääsee halutessaan kiertelemään maksua vastaan riksan kyydissä ja paljon mainostettiin myös mahdollisuutta päästä vierailulle paikallisten koteihin.

Me jatkoimme hutongeilta metrolla Yonghegong-asemalle, jossa sijaitsee Lama-temppeli (tunnetaan myös nimellä Yonghegong-temppeli). Tämä buddhalaistemppeli ja -luostari mainitaan useissa turistioppaissa yhtenä Pekingin tärkeistä nähtävyyksistä. Osuimme paikalle munkkien uskonnollisen rituaalin aikaan, joten pääsimme kuulemaan ja näkemään vilahduksen meille vieraan uskonnon harjoittamisesta. Katselimme jonkin aikaa meininkejä temppelillä ja haistelimme suitsukkeiden tuoksua. Temppelialueilla tuntee aina olevansa kaukana kotoa.

20140929_141440-m

20140929_142506-m

Temppeliltä etenimme metrolla Yonganli-asemalle, jossa sijaitsevat Silkkimarkkinat. Ennen Silkkimarkkinat oli perinteinen, eläväinen katumarkkina-alue kojuineen. Hemmo vieraili alueella reilut kymmenen vuotta sitten ja se oli silloin täynnä katumarkkinoille tyypillistä hässäkkää, vilinää ja sähellystä. Vuonna 2005 katumarkkinoiden tilalle rakennettiin lasitalo, johon markkinat siirrettiin. Silkkimarkkinat on nykyisin oikeastaan tavallisen ostoskeskuksen oloinen paikka, jossa ei sinänsä ole sen kummempaa nähtävää, mutta ostoksia siellä toki voi tehdä. Markkinoiden nimestä huolimatta siellä myydään kaikenlaista vaatetta ja asustetta, ei pelkästään silkkituotteita.

Silkkimarkkinoilta palasimme Wangfujing-asemalle, joka oli melko lähellä hotelliamme. Olimme aiemmin käyttäneet Tiananmen east -asemaa, mutta päätimme testata toista reittiä liikkumiseen. Se kannatti. Wangfujing- metroasemalta noustaan suoraan suureen ja merkkiliikkeistä päätellen rahakkaille tarkoitettuun ostoskeskukseen. Vilkaisimme nopeasti ympärillemme ostarilla ja painuimme etsimään oikeaa suuntaa hotellille.

Ulkona oli siistin näköistä bisnes- ja ostoskeskustaa – hyvin erilaista kuin muutamien korttelien päässä hotellimme luona oli. Aivan ostoskeskusten ja merkkiliikkeiden puristuksissa oli pieniä kujia, joilta paljastui laaja markkina-alue. Siellä myytiin esimerkiksi grillitikussa käristettyjä skorpioneja ja merihevosia ja tietenkin vaikka mitä tavaraa. Hässäkkää kuhiseva kaupustelualue oli mielenkiintoinen löytö keskellä muuten melko sliipattua asemanseutua. Markkinoilla kohtasimme koomisen tilanteen, kun meitä vastaan tullut mies ei tyytynyt tuijottamaan valkoisia turisteja vaan pysähtyi ja intoutui pullistelemaan hauiksiaan Hemmolle. Näitä only in China -kokemuksia Hemmolle on kertynyt runsaasti jo aiemmilla Kiina-visiiteillä, joten minulle tässä oli suurempi yllätysmomentti. Saimme tilanteesta hyvät naurut.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail