Tokio: ihmisvilinää ja elektroniikkahoukutuksia

Toisena Tokion-aamuna flunssa alkoi ottaa meistä molemmista otetta (sitähän juuri kaivattiinkin), mutta lähdimme tukalasta olosta huolimatta kaupungille katselemaan lisää kauniita rakennuksia. Kävimme pyörimässä keisarillisen palatsin edustalla olevalla jättimäisellä aukiolla ja ihastelimme särmästi leikattua nurmikkoa, jolle ei sopinut mennä tepastelemaan.

Keisarillinen palatsi Keisarillinen palatsi Keisarillinen palatsi Keisarillinen palatsi

Shibuyan kaupunginosassa osuimme täysin vahingossa kuuluisaan Shibuyan risteykseen, jossa suojatiet halkovat katua ristiin rastiin ja valojen vaihtuessa valtavat väkimassat harhailevat risteyksen yli jokaisesta suunnasta. Vastaavia ristikkäisiä suojateitä on Tokiossa muuallakin, joten tämä risteys ei tehnyt meihin minkäänlaista vaikutusta, vaikka yksi maailman vilkkaimmista paikoista onkin.

Shibuya Crossing

Shibuyasta löytyy myös rauhallisempaa ympäristöä. Suuntasimme katujen vilinästä Meiji-temppelille, joka sijaitsee suuren metsäalueen keskellä. Temppelille kävellessä metsästä kantautui todella voimakas sirkkojen siritys, jota pysähdyimme oikein kuuntelemaan keskelle kävelytietä. Massiivisella temppelialueella oli jonkin verran väkeä, mutta mistään ihmisvilinästä ei voida puhua. Paikka on vaikuttava, joten suosittelen Tokioon matkaavia harkitsemaan siellä käymistä.

Meiji-temppelin alueella

Kävimme Tokiossa ihailemassa myös Tokyo Toweria iltavalaistuksessa ja ihmettelemässä ihmisvilinää Roppongin kaupunginosassa, joka on kaiketi parhaiten tunnettu vilkkaasta yöelämästään, mutta myös rikkaiden asuttamasta Roppongi Hills -alueestaan. Söimme lisää sushia, mutta tällä kertaa vieläkin edullisemmin hakemalla sushit kaupasta mukaan hotellille. Hotelli-illallisemme yhteydessä tuli maistettua myös pikkupullo sakea, ja tätä makuelämystä voisi ehkä kuvailla sanalla kotiviinimäinen.

Noutosushit

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, olimme päättäneet käydä Tokiossa Akihabaran kaupunginosassa hipelöimässä elektroniikkaa. Näin myös teimme, ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme Akiban ostoskeskuksesta mukanamme vain tasan ne tavarat, joita menimme sinne ostamaan – ei siis yhtäkään heräteostosta. Voin kertoa, että jokunen minuutti kyllä kului hyllyjen välissä ostaako vai eikö ostaa -tuntemuksissa kärvistellen.

Akihabarassa ostoksilla

Ensimmäiset päivät Tokiossa kuluivat kuin siivillä. Olinkin jo kolmantena iltana aivan varma, että olemme olleet perillä jo pidempään. Tässä rutiineista vapaassa elämässä on selkeästi vaarana, että sisäinen kalenteri alkaa heittää pahemman kerran ja vielä jonain päivänä myöhästymme varatuilta lennoilta tai muuta vastaavaa.

Tätä kirjoittaessani olemme jo siirtyneet Tokiosta toisiin maisemiin. Päällimmäinen fiilis Tokion-visiitistä on, että jättimäisestä metropolista ei todellakaan ehdi saada otetta viiden päivän aikana. Mutta niin suuri kuin Tokio onkin, se on myös selkeä. Siellä on helppo liikkua ja löytää kaikki tarvitsemansa. Samalla löytää yleensä myös jotain yllättävää, kuten kauniin puutemppelin pilvenpiirtäjien keskellä. Erityisesti elektroniikan ostospaikkana kaupunki on varmasti vailla vertaansa.

Tänne palaan joskus takaisin, se on varma.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Tokio: temppeleitä, näköaloja, baareja

Saavuttuamme Japaniin kärsimme kovasta univajeesta ja koomasimme loppupäivän hotellilla. Kunnon yöunien jälkeen olo alkoi molemmilla normalisoitua, joten seuraavana aamuna pääsimme kunnolla liikkeelle. Suuntasimme ensimmäiseksi hotellin läheiseen kauppaan hakemaan pienen rasiallisen sushia, jonka nautimme tyylikkäästi ostoskadun varrella seisoskellen. Nam, tyylistä viis!

Hotellimme lähellä Asakusan kaupunginosassa sijaitsee Tokion vanhin temppeli Sensō-ji. Samalla pyhien rakennusten alueella sijaitsee myös Asakusan temppeli. Herkullisen vatsantäytteen jälkeen olikin vuorossa näiden hengellisten pytinkien ihastelua. Rakennukset ovat todella kauniita, emmekä olleet ainoita turisteja niitä katselemassa. Varsinaista tungosta alueella ei silti ollut. Temppelien lähettyvillä on myös ostoskujia, joiden kiertely jäi budjettisyistä meiltä vähän vähemmälle. Yksi jääkaappimagneetti täytyi kuitenkin kokoelmaan hankkia.

Asakusan temppelillä Vesiaihe temppelillä Asakusan temppelillä

Perinteisen arkkitehtuurin ihastelun jälkeen päätimme lähteä katselemaan kaupungin maisemia yläilmoista. Tokyo Metropolitan Government Buildingin 45. kerroksesta pääsee ihailemaan Tokiota erittäin korkealta ja täysin ilmaiseksi. Näköalapaikalla ei ollut minkäänlaista tungosta saati jonoa, joten tämä jos mikä on hyvä tärppi Tokioon matkaavalle. Observatorion sivuilla on lisää tietoa muun muassa aukioloajoista.

Tokio Metropolitan Government Building Tokio Metropolitan Government Building Tokio Metropolitan Government Building

Aamulla puokkiin nauttimamme sushiannos ei tainnuttanut sushinhimoa, joten temppeliseikkailun ja näköalojen katselun jälkeen ajelimme junalla Shinjukuun ja etsimme sushiravintolan. Valikoimme ystävällisen työntekijän avulla listalta erilaisia maistiaisia, ja oli kyllä herkkua! Kahden hengen sushit irtosivat alle 11 eurolla (1500 jeniä), eli ei mitään järkyttävän kallista touhua moisten herkkujen napostelu.

Sushia Shinjukussa

Hairahduimme Shinjukussa elektroniikkakauppoihin hipelöimään kameran lisätarvikkeita ja ostimmekin jotain pientä. Arvatenkin elektroniikkakauppoja Tokiossa riittää, ja ne ovat tietenkin hirveitä miinoja tällaisille tekniikkaintoilijoille, joiden budjetti ei sallisi hankintojen tekemistä. Aiomme riskeistä huolimatta käydä vierailumme aikana elektroniikkaliikkeistään tunnetussa Akihabaran kaupunginosassa. Aloin jo ensimmäisenä päivänä muodostaa mielessäni ostoslistaa seuraavaa Tokion-matkaa varten…

Kiertelimme Shinjukussa myös Golden Gai -baarikorttelissa, mutta kello oli sen verran vähän, että kaikki minikapakat olivat vielä kiinni. Golden Gai on matalista, vanhoista ja pientäkin pienemmistä rakennuksista koostuva kapakkakortteli. Se on pala vanhaa Tokiota pilvenpiirtäjien keskellä. Lisätään vielä, että rähjäinen sellainen.

Golden Gai Tokion valomerta Shinjukun valoja

Kävimme oluella Shinjukun vilkkaammalla alueella, mutta se osoittautui suhteellisen kalliiksi näin budjettimatkalaisen näkökulmasta (noin kolmen desin lasillinen maksoi 600 jeniä eli 4,35 euroa), joten emme viitsineet köyhdyttää lompakkoa yksiä lasillisia enempää. Pimeän tultua tyydyimme sen sijaan ihastelemaan kaupungin valoloistoa Shinjukun kaduilla kierrellen. Pilvenpiirtäjät iltavalaistuksessa olivat juuri niin komeita kuin olin ajatellutkin – tämähän oli ensimmäinen kerta, kun niitä pääsin ihastelemaan.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Ensitunnelmat rtw-matkalta ja huomioita Tokiosta

Lennot Helsingistä Amsterdamin ja Hongkongin kautta Tokioon olivat jokseenkin puuduttavat, sillä matka kesti 24 tuntia. Perillä Hanedan lentokentällä olimme aivan puhki ja pihalla kuin lumiukot, joten jouduimme kysymään useampaan otteeseen apua päästäksemme matkustamaan junalla hotellille. Asemalta hotellille suunnistaessamme katselin kaduilla ympärilleni ja totesin, että aika samanlaiselta näyttää kuin Euroopassa, paitsi että oikeastaan mitään kylttejä ei ole kirjoitettu latinalaisin aakkosin. Minulle tämä on ensimmäinen kerta Japanissa, joten kaikki on uutta, mutta Hemmo on käynyt maassa kahdesti aiemminkin työn vuoksi.

Japanilaista teetä hostellihuoneessa

Majoituspaikkamme Asakusan kaupunginosassa on Asakusa Ryokan Toukaisou Hotel, jonka löysin netistä blogeja selaamalla. Huoneemme on länsimaisittain hieman koominen. Ahdasta on: vessaan mennessä yli 160-senttinen länkkäri joutuu jättämään oven raolleen, sillä se ei yksinkertaisesti mahdu kiinni, ja kylppärissä on japanilaistyylinen miniamme, jota Suomessa varmaan kutsuttaisiin kokonsa vuoksi lähinnä lavuaariksi. Huoneen lattia on päällystetty oljesta valmistetulla tatami-matolla ja vuoteena on futon-patja. Hotelli on melko nuhjuinen, mutta kuitenkin siisti ja palvelu on ystävällistä. Mikä tärkeintä, täällä pääsee dataamaan eli netti toimii!

Asakusan kujilla

Pudotimme heti saavuttuamme laukut hotellille ja lähdimme väsymyksestä huolimatta siltä istumalta kauppaan. Ostimme kuppinuudeleita, sillä aivotoiminnan väsymystaso ei sallinut sen monimutkaisempaa ruuan valitsemisen prosessia.

Ruokaostoksilla käynti ulkomailla on aina viihdyttävää. On kiva tutkiskella hyllyjä ja ihmetellä paikallisia tuotteita. Japanissa ihmettelyyn on reippaasti enemmän aihetta kuin vaikkapa Euroopassa, koska japania osaamattoman on monesti mahdotonta päätellä pakettien sisällöstä yhtään mitään ulkokuoren perusteella.

Kauppareissuilla olen huomannut, että Tokiossa myydään todella paljon valmiita yhden hengen ruoka-annoksia. Ei siis tehtaalta tulevia eineksiä, vaan pieniin muovirasioihin pakattua tuoretta ruokaa, kuten sushia ja salaatti- ja nuudeliannoksia. Muidenkaan tuotteiden pakkaukset eivät ole mitään XXL-kokoa. Japani todella on sinkkujen maa. Toinen huomioni kiinnittänyt elintarvikkeisiin liittyvä asia ovat kaduilla olevat juoma-automaatit. Niitä on joka paikassa. Janoissaan ei siis tarvitse kulkea. Hanavesi on Japanissa juotavaa, joten usein näkee myös vesiautomaatteja.

Patsas Asakusassa

Metrolla kulkeminen on Tokiossa sikäli helppoa, että metrossa kyltit on kirjoitettu myös meikäläisillä kirjaimilla. Hieman haasteita voi tuottaa monien eri junayhtiöiden olemassaolo, mutta ainakin me olemme ensimmäisen matkan jälkeen onnistuneet hankkimaan automaateista oikeanlaiset liput ilman sen suurempaa sakkailua. Paikalliset ajelevat myös paljon pyörällä, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Monilla näkyy olevan pikkuruinen taitettavissa oleva polkupyörä, jonka satula on luonnollisesti paikalliseen tyyliin laskettu niin alas kuin sen vain saa. Pyörällä kruisaillaan sitten jalkakäytävillä letkeästi kiemurrellen ja kävelijöitä väistellen. Vauhti ei päätä huimaa.

Odotin, että Tokiossa olisi järkyttävät määrät porukkaa joka paikassa ja kaikki etenisivät kaduilla kiireissään hurjaa vauhtia. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan kävelytahti on yllättävän leppoisa. Tungostakaan ei metron ruuhka-aikoja lukuun ottamatta ole näkynyt. Toki väkeä on täällä paljon, mutta jokaiselle tuntuu löytyvän hyvin omaa tilaa kävellä ja ihmetellä omaan tahtiin.

Perinteisiä asuja Asakusan kujilla

Vieläkään ei tunnu siltä, että täällä sitä nyt ollaan, matkalla maailman ympäri. Ilmeisesti lähdimme Suomesta niin rytäkällä, että hitaat aivot eivät ole ehtineet vielä sopeutua ajatukseen. Fiilikset ovat joka tapauksessa loistavat ja olemme tutkiskelleet Tokiota mielenkiinnolla. Niistä kokemuksista lisää ensi kerralla!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail