Kioto: punaisten porttien temppeli ja mausteiden kaipuu

Ei päivää Kiotossa ilman temppeliä, joten Gionin kaupunginosassa viettämämme päivän jälkeen uhmasimme sateiselta näyttävää säätä ja suuntasimme kaupungin laidalle katsomaan Fushimi-Inari-temppeliä. Se tunnetaan punaisten porttien alla kulkevista kävelyreiteistään ja ne myös erottavat alueen muista Kioton temppelialueista omalaatuisuudellaan. Alue on melko laaja, joten kaikista muista turreista huolimatta saimme välillä olla temppelikäytävällä hetken kahdestaan. Erikoisuudessaan Fushimi-Inari -temppeli on vierailun arvoinen.

20140917-Unelmatrippi-Fushimi-Inari-DSC_1209 20140917-Unelmatrippi-Fushimi-Inari-DSC_1217

Saimme taivaalta muutamia pisaroita niskaamme alueelle kävellessämme, mutta sade ei kauaa kestänyt. Sää muuttui pian takaisin hiostavan kosteaksi.

Hikisen temppelikatselmuksen jälkeen menimme syömään paikalliseen ravintolaan nuudeliannokset. Oma annokseni oli aikamoinen pohjanoteeraus, paitsi jos kokin tavoitteena oli mahdollisimman mauton ruoka. Myönnän, että en ole ihan vielä sopeutunut japanilaiseen ruokavalioon, joka tuntuu sushia lukuun ottamatta koostuvan ei-minkään makuisista ruuista. (Eikä siinä sushissakaan nyt kauheasti mausteita yleensä ole.) Olemme ehkä käyneet täysin väärissä paikoissa ja/tai tilanneet vääränlaisia annoksia. Tai sitten japanilainen ruoka vain tyypillisesti on niin mietoa, että meidän kummankaan mielestä se ei maistu juuri miltään. Japania paremmin tuntevat osaavat ehkä kommentoida, onko Japanissa missään mitään makua?

20140917-Unelmatrippi-Japanilaista-ruokaa-20140911_134737
Näyttää minusta ihan maistuvalta. Ei ollut.

Keskipäivän nuudelipettymyksen jälkeen sorruimme länkkäriruuan himoon ja kävimme syömässä japanilaisen Mos Burger -ketjun paikassa hampurilaiset, ranskalaisia ja mustekalarenkaita. Ne upposivat hyvin, etenkin aikaisemmin päivällä syötyihin nuudeleihin verrattuna. Perinteeksi muodostuneeseen tapaan haimme myös kaupasta ruokaa ja juotavaa hotellille iltaa varten.

Kaikissa Japanissa tähän mennessä käyttämissämme hotelli- ja hostellihuoneissa on ollut mahdollisuus saada kiehuvan kuumaa vettä joko omasta keittimestä tai respasta hakemalla ja monesti käytettävissä on myös mikro. Olemme siis saaneet tehtyä jonkinlaista mättöä itsekin, eikä aina ole ollut pakko syödä ravintoloissa. Tämä on oiva tapa säästää rahaa, joten olemme testailleet monenlaisia lähikaupan tuotteita hotellilla.

Hotellilla paneuduimme jälleen matkajärjestelyihin ja varasimme majoitukset Narasta ja Osakasta. Meidän piti alun perin käydä Narassa vain päiväretkellä Kiotosta käsin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Osakassa ei ollut haluamallemme viikonlopulle juuri lainkaan vapaita huoneita ja ne, joihin olisi päässyt, olivat aivan törkeän hintaisia lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Varasimme näin ollen yhdeksi yöksi huoneen love hotelista Narasta ja otimme Osakasta huoneen vasta sen jälkeiseksi ajaksi.

Päätimme myös, että menemme Osakasta suoraan Fukuokaan emmekä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen käy Kobessa lainkaan. Hotellivarausten lisäksi yritimme tehdä verkossa varausta bussilipuista Osakasta Fukuokaan, mutta varaus ei lukuisista yrityksistä huolimatta millään suostunut menemään läpi. Välillä on näemmä vähän vastusta näissä varaushommissa, mutta onneksi kaikki tuppaa aina järjestymään jollain tavalla.

Kioton-vierailumme aikana kävimme vielä Nishiki-ruokamarkkinoilla, jotka olivat kätevästi kävelymatkan päässä keskustahotelliltamme. Ostimme markkinoilta jellymakeisia, jotka oli pakattu kaksinkertaiseen muoviin. Sisempi muovi oli ilmeisesti tarkoitus syödä, sillä ei sitä saanut poiskaan ja suuhun se vain suli. Popsimme namit näin ollen muoveineen päivineen (sisempi pakkausmateriaali oli varmaankin siis jotakin muuta kuin muovia, vaikka se erehdyttävästi muovia muistutti). Hemmo maisteli markkinoilla nälkäänsä myös tikkarin päähän törkätyn mustekalan, joka oli täytetty viiriäisenmunalla. Se oli kuulemma erittäin hyvää. Kävimme pyörimässä yhdessä markkinoiden lukuisista teekaupoista ja siellä meille tarjottiin todella herkullista teetä, mutta jätimme arvokkaat teepakkaukset siitä huolimatta hyllyyn.

20140917-Unelmatrippi-Japanilaisia-karkkeja-20140912_134041

Matkantekoon liittyvien varausten lisäksi reissussa on käytettävä aikaa pyykinpesuun, sillä tunnetusti reissussa rähjääntyy. Viimeisenä päivänä Kiotossa kävimme uudelleen jo aiemmin tutuksi tulleessa erinomaisessa kolikkopesulassa hotellin lähellä. Koneellinen pyykkiä puhtaaksi ja kuivaksi samalla laitteella vain 50 minuutissa – kyllä Japani on hieno maa! Saisikohan vastaavan laitteen ostettua jostakin kotiin Suomessa?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kioto: Gionin “geishat”

Japanin entisessä pääkaupungissa Kiotossa on tuhansia temppeleita ja pyhättöjä sekä 17 Unescon maailmanperintökohdetta. Kuten viimeksi kirjoitin, mekin aloitimme Kioton-vierailumme temppelisulkeisilla, jotka jatkuivat aika pitkälti koko Kiotossa olomme ajan.

Vaikka temppelikimaran jälkeisenä päivänä menimme Gionin kaupunginosaan aikomuksenamme vain kierrellä ja nauttia perinteikkäästä ilmapiiristä ja vanhoista, perinteisistä puurakennuksista, emme välttyneet sinäkään päivänä temppeleiltä aivan täysin. Joka nurkalla kun tuntui olevan jokin upea vanha pyhättö, jota oli kiva käydä vilkaisemassa edes vähän.

20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1096 20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1141 20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1166

Gion on tunnettu vanhojen puurakennusten lisäksi hyvänä paikkana nähdä maikoja (geisha-harjoittelijoita) ja geishoja. Me näimme kaduilla kuitenkin vain kymmeniä pukuleikkiä harjoittavia turisteja. Kiotossa on useita paikkoja, joista voi vuokrata päivä geishana -kokemuksen, joten perinteikkäitä asuja vilisi turistien suosimassa Gionissa ja muuallakin Kiotossa tämän tästä. Ennen illan hämärtymistä kävimme tunnetulla ja perinteikkäällä Shinbashi dori -kadulla katselemassa vanhoja puutaloja ja yritimme bongata aitoja maikoja, mutta eipä näkynyt.

20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1130 20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1172

20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1122

Minä himoitsin Gionin kapeilla kujilla seikkaillessamme suunnilleen jokaisen pikkuputiikin kippoja, kuppeja ja muuta pientä ihanaa. En ostanut mitään, sillä kynnys hankinnoille on tällä matkalla melkoisen korkea – ostaminen ylipäätään maksaa rahaa (ja raha-asiat ovat budjettimatkalla jatkuvan tarkkailun alla), ja mikä vielä pahempaa, hankinnat täytyisi joko kantaa mukana seuraavat noin kahdeksan kuukautta tai lähettää Suomeen. Peruskivan matkamuiston vuoksi nähty vaiva olisi turhan suuri, joten tässä tulee harkittua todella tarkkaan jokaista ostosta.

20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1134 20140915-Unelmatrippi-Kioto-DSC_1146

Sekä Hemmo että minä pidimme Gionia viehättävänä alueena, mutta täytyy sanoa, että siellä oli aivan liikaa turisteja. Monessa muussa paikassa Kiotossa oli huomattavasti väljempää seikkailla. Gionissa kannatti kuitenkin ehdottomasti käydä, sillä alueella oli omanlaisensa leima, vanhoja rakennuksia ja paljon kivoja yksityiskohtia ihmeteltäväksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Temppelikimara Kiotossa

Matka Kawaguchikosta Kiotoon sujui hujauksessa Shinkansen-luotijunan tasaisessa kyydissä. Nukuin taas onnellisesti melkein koko matkan. Kiotossa onnistuimme säätämään itsemme metrokyydillä hotellille ilman sakkailua, eli hyvin löytyi oikeanlainen lippu automaatista myös Kiotossa.

Hotellimme oli tällä kertaa ihan oikea hotelli ja vieläpä keskustassa, sillä löysimme verkosta edullisen tarjouksen Hearton Hotel Kyotossa yöpymisestä. Kävimme illalla kävelyllä hotellin lähistön kapeilla kujilla. Kioto vaikutti rauhalliselta ottaen huomioon, että olimme ihan ytimessä. Jo iltakävelyn aikana bongasimme Kioton-vierailumme ensimmäisen temppelin, joita oli tuloillaan vielä aika monta lisää vierailumme aikana.

Lähdimme seuraavana päivänä liikkeelle hyvissä ajoin. Hankimme ensimmäiseksi päivän bussiliput (500 jeniä eli noin 3,60 euroa), mikä oli loistava sijoitus. Kioton bussiverkosto on kattava, kun taas kaupungin metro on puolestaan melko suppea. Pelkkä bussilippu riittää keskeisten nähtävyyksien kiertelyyn mainiosti. Kiotossa busseihin mennään sisään takaovesta ja lippu ostetaan, näytetään tai leimataan vasta bussista poistuessa. Bussista poistutaan etuovesta.

Nijon

Suuntasimme ensimmäiseksi Nijōn linnaan (sisäänpääsy 600 jeniä, noin 4,40 euroa), joka oli todella komea. Linnan erikoisuutena on vikisevää ääntä pitävä lattia, joka on tarinan mukaan asennettu paljastamaan tunkeilijat.

Oli upea, aurinkoinen sää, ja ilma lämpeni aamupäivällä hyvää vauhtia. Hiki lensi jo siinä vaiheessa, kun lähdimme linnasta. Karautimme Nijōlta bussin kyydissä Kinkakuji-temppelille eli Kultaiselle paviljongille (sisäänpääsy 400 jeniä, noin 2,90 euroa). Aurinkoinen sää takasi, että paviljongin kultainen pinta kiilteli auringossa ja temppeli todella erottui taustastaan. Sekä Nijōn linnassa että Kultaisella paviljongilla on kaunista puutarhaa, jota myös kelpaa ihastella.

20140913-Unelmatrippi-Kinkakuji-20140909_111507 20140913-Unelmatrippi-Kinkakuji-DSC_0957

Saimme olla Nijōn linnassa kohtalaisen rauhassa, koska menimme sinne verrattain aikaisin aamupäivällä. Huomasimme ihmismäärän kasvavan tasaista tahtia ja kun lähdimme pois puolenpäivän aikaan, linnassa alkoi olla jo enemmänkin porukkaa. Kultaisella paviljongilla olimme näin ollen juuri ryysiksen aikaan, kun menimme sinne suoraan Nijōn linnalta keskipäivällä. Tästä huolimatta kokemus ei ollut ahdistava, vaan kyllä siellä vielä sopi aivan mainiosti kävelemään ja kuvailemaan. Kiotossa kannattaa mielestämme ehdottomasti käydä näissä molemmissa kohteissa, niin kauniita ne ovat.

Kultainen paviljonki

20140913-Unelmatrippi-Kinkakuji-DSC_1010

Jatkoimme Kinkakujilta edelleen bussilla Ryoanji-temppelille (sisäänpääsy 500 jeniä, noin 3,60 euroa), jossa on pieni, mutta paljon mainostettu kivipuutarha. Ryoanji oli ehkä turhin paikka päivän aikana kiertämistämme paikoista, vaikka temppelin (tavallinen) puutarha olikin iso ja temppeli alueineen sinällään ihan kaunis. Meille jäi vain sellainen olo, että Ryoanji ei ollut niin hieno kuin muut paikat, joissa vierailimme. On tietysti mahdollista, että meillä oli vain tässä kohtaa päivää niin kova nälkä, että emme enää jaksaneet keskittyä.

20140913-Unelmatrippi-Ryoanji-DSC_1031 20140913-Unelmatrippi-Ryoanji-DSC_1035

Sekä Nijōn linnassa että muun muassa Ryoanjin temppelillä tuli ottaa kengät pois sisätiloihin mennessä. Muutenkin Japanissa on tapana, että kengät riisutaan sisätiloissa. Esimerkiksi hostellissa, jossa yövyimme Kawaguchikossa, kengät jätettiin heti ulko-ovella eteiseen. Hostellin yleisissäkin tiloissa liikuttiin siis joko sukkasillaan tai talon tarjoamissa lainatohveleissa. Myös Kiotossa käyttämässämme kolikkopesulassa oli kenkäkielto ja mahdollisuus lainata yhteiskäyttöisiä tohveleita.

Nälissämme etsimme ruokapaikkaa Ryoanjin temppelin läheltä, mutta siinä ei ollut mitään sopivaa tyrkyllä. Näin ollen jatkoimme bussilla Ninnaji-temppelin edustalle, josta lähdimme etsimään murua rinnan alle ennen temppeliin tutustumista. Ravintolaa etsiessämme meitä vastaan käveli nainen ruokalista kädessään ja kysyi, kiinnostaisiko meitä syödä kotitekoista currya. Nainen suorastaan hämmästyi, kun lähdimme innoissamme hänen matkaansa sen enempiä kyselemättä. Hän johdatti meidät kadulla pari metriä eteenpäin pikkuiseen ja sympaattiseen Family Kitchen -ravintolaan. Naisen päivän annokseksi mainostamat munakoisocurryt olivat herkullisia, joten tulipahan ihan tuurilla syötyä loistava lounas.

20140913-Unelmatrippi-Ninnaji-20140909_143142 20140913-Unelmatrippi-Ninnaji-DSC_1061 20140913-Unelmatrippi-Ninnaji-DSC_1071

Ruuan jälkeen jaksoimme talsia Ninnaji-temppelillä, joka on yksi Kiotossa sijaitsevista Unescon maailmanperintökohteista. Päätimme säästää emmekä maksaneet sisäänpääsymaksua, vaan tyydyimme katselemaan temppelialuetta vain sen ilmaisissa osissa, joita niitäkin riitti.

Jatkoimme vielä Ninnajiltä bussilla Arashiyaman kaupunginosaan, jossa meidän oli tarkoitus mennä katsomaan sekä risuja että ruusuja turistien arvosteluissa saanutta bambumetsää ja apinoita Iwatayama Parkiin. Bambumetsän läpi kulkevan tien kävimme kävelemässä, mutta apinoiden katselu jäi toiseen kertaan. Alkoi jo melkein hämärtää ja olimme aivan hikisiä ja puhki päivän kävelystä. Arashiyaman alueella on myös ilmeisesti useampi temppeli, mutta niihinkään emme enää lähteneet kiertelemään, mitä nyt yhden pihalla kävimme hieman vilkuilemassa.

20140913-Unelmatrippi-Bambumetsa-20140909_174454

Kun kävimme vielä päivän päätteeksi ostoksilla parissa eri kaupassa ja pesulassa pesemässä koneellisen pyykkiä, päivän suoritus oli todellakin valmis ja oli aika painua suihkun kautta unten maille.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail