Unelmatripin alku

Tarkalleen vuosi sitten kahdeksan kuukauden matka maailman ympäri oli vasta edessä. Laskeuduimme Hemmon kanssa Hanedan lentokentälle Tokioon tiistaina 2. syyskuuta. Vuorokauden yhtämittaisen matkustamisen jälkeen olimme aivan nupit jäässä emmekä tajunneet oikein mistään mitään.

Tokyo Metropolitan Government BuildingLähtöä oli edeltänyt semisti kaoottinen fiilis, kun saimme viime tipassa kotimme vuokralle ja kaikki tavarat piti pakata sen takia varastoon. Tietysti myös rinkat piti pakata, evakoitua sijaisasuntoon viimeiseksi yöksi ja yrittää kaiken säätämisen keskellä tajuta, että tulisimme Suomeen seuraavan kerran vasta toukokuussa 2015. Saimme onneksi järjestelyt hoidettua niin, että kaikki oli valmista ajoissa eikä mikään jäänyt kaihertamaan. Viimeisenä iltana ennen lähtöä tosin viilasin vielä rinkan sisältöä, sillä tavaraa tuntui olevan liikaa.

Tokiokollaasi 1
Illallinen hostellilla Tokiossa, Hemmon rinkka Suomessa ennen lähtöä, baarikatu Tokiossa ja toinen illallinen hostellilla Tokiossa

Suomesta lähtiessämme en tuntenut haikeutta, päinvastoin. Unelmatrippimme oli alkamassa. Oli helppo lähteä. Kutkuttavasta vapauden fiiliksestä huolimatta olo oli myös outo, kun odotimme Vantaalla aamun pimeydessä bussia, joka veisi meidät lentokentälle. Tämä matka oli jotakin muuta kuin perinteinen muutaman viikon lomareissu. Jollain tasolla sen tajusi, jollain tasolla taas ei.

Japanikollaasi 3
Juoma-automaatti Tokiossa temppelin pihalla, hostellin “olohuone” Kawaguchikossa, Fuji ja Tokion metrokartta

Japani oli minulle kokonaan uusi maa, ja olikin todella hauskaa aloittaa matka täysin uudesta kohteesta ja aivan erilaisesta kulttuurista. Ihan aluksi meillä molemmilla oli vielä perilläkin epätodellinen olo (Oliko matka muka oikeasti nyt alkanut?), mutta Japanin totaalisen erilaisuuden ansiosta reissun alkaminen konkretisoitui nopeasti. Kirjoitin heti alkumatkasta tunnelmista näin:

Ensimmäiset päivät Tokiossa kuluivat kuin siivillä. Olinkin jo kolmantena iltana aivan varma, että olemme olleet perillä jo pidempään. Tässä rutiineista vapaassa elämässä on selkeästi vaarana, että sisäinen kalenteri alkaa heittää pahemman kerran ja vielä jonain päivänä myöhästymme varatuilta lennoilta tai muuta vastaavaa.

Siinä olin oikeassa, että sisäinen kalenteri alkoi todellakin heittää hyvin nopeasti, kun viikonloput eivät olleet rytmittämässä elämää. Tästä huolimatta emme myöhästyneet varatulta lennolta tai mistään muualtakaan koko matkan aikana. Hurraa!

Tokio Asakusa Tokio Asakusa Tokio AsakusaVietimme Japanissa 18 päivää. Maa teki jokseenkin lähtemättömän vaikutuksen, ja haluan ehdottomasti palata sinne takaisin. Yleisemmin näin lähtöpäivää ja alkumatkaa muistellessa voin vain todeta, että en ole koskaan tehnyt mitään niin hienoa kuin reissannut maailman ympäri. Tuntuu hassulta, että lähdöstä on vuosi.

Millainen on sinun reissu-unelmasi tai oletko jo kenties toteuttanut sen?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kuukausi reissua takana

Ensimmäinen kuukausi maailmanympärimatkasta tuli täyteen viikko sitten. Otetaanpa näin ollen tähän väliin katsaus kuluneeseen kuukauteen ja palaillaan seuraavissa postauksissa ajassa taaksepäin Etelä-Koreaan ja Kiinaan. Mitä jäi käteen ensimmäiseltä kuukaudelta?

Pääsin ensimmäistä kertaa Japaniin. Tuomio: teknisesti edistynyt maa, jossa kaikki toimii, kaikkea on saatavilla, ihmiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä ja joka paikassa on äärimmäisen siistiä. Paljon hienoja  nähtävyyksiä. Ruoka on melko mautonta, mutta muuten Japanista on vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. (Hemmo yhtyy tuomioon, vaikka hänelle tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta Japanissa.) Ainakin Tokioon olisi mukava jonain päivänä palata ostoslistan kanssa.

20140915_173539-m

Etelä-Korea oli meille molemmille kokonaan uusi matkakohde. Etukäteen meillä ei juuri ollut mielikuvia maasta, mitä nyt olimme suurella mielenkiinnolla lukeneet loistavaa Jalalla Koreasti -blogia ja saaneet sitä kautta jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä ehkä oli odotettavissa. Otimme Korean mukaan matkakohteiden listalle, koska kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä aiemmin ja se osui mukavasti reitin varrelle.

Tuomio: Etelä-Korea on aivan mahtava maa! Hyvää ruokaa, hienoa luontoa, kaikki toimii ja kaikkea löytyy. Kallistakaan ei ole. Etelä-Koreassa ei ole aivan yhtä siistiä kuin Japanissa (missään ei ole niin siistiä kuin Japanissa!), mutta moni muu asia on melko samankaltaista maiden välillä näin täysin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna.

Olisimme viihtyneet mieluusti Koreassa ja etenkin Busanissa pidempään, mutta olimme tehneet Kiinaan matkajärjestelyt valmiiksi, joten aikataulun muuttaminen olisi ollut hölmöä. Seuraavalla kerralla vedetään sitten kaksin käsin herkullista korealaista grilliruokaa ja muita herkkuja ja käydään tekemässä muutama vaellusretki!

20140920_150100-m

Sain nähdä Kiinan muurin. Hemmo oli käynyt muurilla kerran aikaisemmin työmatkan yhteydessä, mutta vierailimme nyt Mutianyu-osiolla, joka oli Hemmon mielestä parempi kuin se, jossa hän aikanaan kävi. (Paikan nimestä ei ole Hemmolla enää hajuakaan.) Terrakotta-armeija jäi meiltä väliin kiinalaisten juhlapäivien takia, mutta ei voi mitään.

Kiinassa parasta oli muurin näkeminen, ruoka ja hotellien hintaansa nähden hyvä taso Pekingin-hotellia lukuun ottamatta. Huonoja puolia löytyykin sitten sen verran, että minulla ei ole kiinnostusta lähteä Manner-Kiinaan matkailemaan toista kertaa. Pahimpana niistä sensuuri, jonka tuloksista pääsin “nauttimaan” elämäni ensimmäistä kertaa. Arvostan sananvapautta tämän matkan jälkeen vielä aiempaakin enemmän, vaikka omalla kohdallani kyseinen perusoikeus nautti jo valmiiksi mitä korkeinta arvostusta.

Palaan Kiinaan liittyviin kokemuksiin tarkemmin muissa postauksissa. Tuomio: hyvä, että tuli käytyä, mutta huomattavasti parempiakin lomamatkakohteita löytyy.

20140928_101353-m

Entä mitä muuta ensimmäiseen reissukuukauteen kuului? Tässä muutamia lukuja ensimmäiseltä kuukaudelta:

  • 2 sairastettua flunssaa
  • 2 lentomatkaa (joista toisessa 2 välilaskua)
  • 1 laivamatka
  • 2 kaupungin vaihtoa bussilla
  • 4 kaupungin vaihtoa junalla
  • 7 hotellihuoneessa tapettua torakkaa
  • päiväbudjetti keskimäärin 56,15 euroa/lätty (sisältää kaikki kulut, kuten syömisen, hankinnat, majoitukset ja liikkumiset, mutta ei maiden välisiä siirtymisiä)

Olemme tottuneet rinkan raahaamiseen, ja tavaroiden kasaaminen lähtökuntoon kestää enää vain hetken. Tavaroiden järjestys rinkoissa on jokseenkin vakiintunut, joten kaikki löytyy paljon helpommin kuin alkumatkasta. Kunnon rusketusta edes Hemmo ei ole vielä saanut kehitettyä, mutta hieman väriä on tarttunut tässä vaiheessa jopa minun kalmankalpeaan hipiääni. Ensimmäisen kuukauden jälkeen matkamme on vaiheessa, jossa normaalilla lomamatkalla viimeistään olisi palattava takaisin kotimaahan työn ääreen vuosilomapäivien loputtua. Hah, tälläpä kertaa ei tarvitse!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kasvosuojien ja sateenvarjojen maa: kootut huomiot Japanista

Vietimme Japanissa vajaat kolme viikkoa. Kuten aina matkaillessa, Japanissa tuli kiinnitettyä huomiota kaikenlaisiin pieniin ja vähän isompiinkin asioihin, joissa oli jotakin erikoista tuttuun suomalaiseen verrattuna. Postaukseen kirjatut huomiot ovat omalta osaltani osastoa ensivaikutelma ja Hemmon osalta osastoa olikohan täällä tällaista viimeksi, joten liian vakavasti näitä osittain yleistäviä havaintoja ei varmaankaan kannata ottaa. Muun muassa seuraavanlaisena Japani kuitenkin meille näyttäytyi.

Vessajuttuja Japanista

Aloitetaan vessajutuilla. Oletin etukäteen, että ei Japanista sentään joka paikasta löydy monenlaisia sähköisiä toimintoja sisältäviä wc-istuimia, mutta olin täysin väärässä. Koko aikana näimme vain yhdessä paikassa niin sanotun normaalin wc:n. Kaikki muut olivat japanilaista high-tech-osastoa. Saakohan niitä ostettua Suomesta..? Meille kelpaisi!

Yleisten vessojen kopeissa on usein koomisen näköinen istuin lasta varten. Eli sillä aikaa, kun aikuinen toimittaa asiaansa pöntöllä istuen, lapsi voi tapittaa aikuista silmiin istuen samassa kopissa omassa pienessä istuimessaan.

20140909_164807-m

Tokion yleisissä vessoissa ei ole käsikuivaimia (paperiset käsipyyhkeet olisivat varmasti kauhistus roskia hylkivässä Japanissa, joten niitä ei todellakaan ole saatavilla). Niinpä kekseliäät tokiolaiset ovat ratkaisseet asian kantamalla mukanaan pikkuista käsipyyhettä, joka tempaistaan aina tarvittaessa esiin jostain taskun pohjalta tai käsilaukusta. Pieniä pyyhkeitä myydään todella monissa paikoissa. Ostimme itsekin sellaisen. Kiotossa ja Osakassa yleisistä vessoista löytyy käsikuivaimet, joten tätä pyyhe-erikoisuutta ei niissä kaupungeissa samassa mittakaavassa ole. Käsikuivaimet eivät ole mitään lehmän henkäyksen tuottavia turhakkeita, vaan niillä saa oikeasti kädet kuiviksi.

20140907_143047-m

Siisteys maailmanluokkaa

Japanissa ei ole roskia. Tarkemmin sanottuna roskat löytyvät ihmisten taskuista. Yleisiä roskiksia ei ole käytännössä lainkaan (paitsi Osakassa), mutta roskia ei silti ole kaduilla missään. Ihmiset yksinkertaisesti kantavat roskia mukanaan niin kauan, että löytävät niille oikean paikan. Monesti siis kotiin asti. Tämä kulttuuri Suomeen heti, kiitos! Pulloroskiksia sen sijaan löytyy juoma-automaattien läheisyydestä ja joskus muualtakin.

20140919_174744-m

Huomioita juomista

Juoma-automaatit – niitä on kaikkialla. Temppeleiden pihoilla, jokaisessa kadunkulmassa. Kylmää juotavaa on saatavilla luotettavasti toimivista automaateista muutaman askeleen välein jokaiseen kellonaikaan. Kaupassa kylmäkaapiksi luulemasi kaappi saattaakin Japanissa olla täynnä kuumaa teetä ja kahvia – kannattaa kokeilla pullojen kylkiä! Me huomasimme kuumat pullot vasta Osakassa eli melkein parin viikon Japanissa oleskelun jälkeen. Jääkahvi on Japanissa suosittua, joten pelkästä coffee-merkinnästä (jos sellainen nyt sattuisi löytymään) ei voi päätellä, onko juoma kylmää vai kuumaa.

20140918_115613-m

Kanssaihmisten huomioiminen ja päivänvarjot

Tokion metrossa ei ryysitä ja juosta. Ihmiset muodostavat joskus jopa särmän jonon merkitylle paikalle junaa odottaessaan ja astuvat siitä sisään sujuvassa järjestyksessä. Metrossa on normaalia nukkua niin kauan, kunnes oma asema on kohdalla. Jos uni ei tule, tokiolainen räpeltää kännykkäänsä. Metrossa ei jutella, ainakaan kovaan ääneen.

Flunssainen japanilainen verhoaa naamataulunsa kasvosuojaan – tai on itse terve ja yrittää kasvosuojalla välttyä sairastumasta toisten kantamiin tauteihin. Tai ei ole ehtinyt meikata aamulla ja on laittanut siksi kasvonsa piiloon suojan alle. Syitä voi olla monia, mutta fakta on, että kasvosuojia käytetään Japanissa yleisesti. (Kasvosuojien käytöstä Japanissa on totta kai tehty tutkimusta. Kiinnostuneet voivat lukaista esimerkiksi tämän tutkimuksen.) Kasvosuojien lisäksi katunäkymässä kiinnittää taatusti huomiota itse teihin, joiden pinnassa on yleensä kirkkaankeltaisella värillä tehtyjä koho-opasteita. Japanissa kaikkiin teihin ja rakennusten sisätilojen lattioihin on asennettu kohokuvioidut opasteet näkövammaisten liikkumista helpottamaan. Hieno juttu!

20140909_211849-m

Japanilaiset eivät kävele päin punaisia. Liikennevalokäyttäytyminen on siis aika suomalaista. Kovin suomalaista sen sijaan ei ole tuntemattomien tervehtiminen kadulla. Saimme monia tervehdyksiä kaiken ikäisiltä täysin tuntemattomilta japanilaisilta (hämmentävää). Japanilaiset myös pysähtyvät helposti tarjoamaan apuaan, jos turisti seisoskelee kadulla huuli ymmyrkäisenä (ihanaa).

Tokiossa ihmisten suosiossa ovat läpinäkyvät sateenvarjot, joita myydään joka paikassa. Erityisesti Kiotossa sateenvarjot sen sijaan ovat kauniita kuin karkit ja naiset käyttävät niitä päivänvarjoina. Upea sateenvarjo olisikin oiva matkamuisto Japanista.

Millaisiin asioihin sinun huomiosi on kiinnittynyt vieraissa maissa?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail