Markkinameininkiä Kwang Jangilla

Helle ja aurinko olivat palanneet Souliin, kun lähdimme Gyeongbokgungiin tiirailemaan ulkopuolelta Gyeongbokgung-palatsia. Ulkopuolelta siksi, että olimme saaneet jo palatsi- ja temppelikiintiöön riittävästi osumia maksaaksemme sisään jälleen yhteen sen sortin nähtävyyteen, ja koska palatsiin oli menossa noin tuhat muuta turistia. Lähellä sijaitsevaan The National Folk Museum of Koreaan oli ilmainen sisäänpääsy ja vähemmän tunkua, joten sen kävimme kiertämässä. Museossa pääsi näkemään esimerkiksi eri aikakausien korealaiseen tyyliin sisustettuja huoneita ja paljon erilaisia vaatteita ja esineitä, kuten työkaluja.

DSC_1504-m

DSC_1522-m

Museokäynnin jälkeen lähdimme katselemaan markkinahumua Kwang Jang Marketille. Matkalla ihastuin pienen liikkeen edustalla metalliseen kirjanmerkkiin, joka lähti kassan kautta kotiin yhdessä kivan jääkaappimagneetin kanssa. Katukojusta ostimme kanavartaita. Tajusin edellisestä viisastuneena pyytää tällä kertaa itselleni not spicy -version.

Toisesta kojusta käteen tarttui uppopaistettu leivonnainen, jonka oletimme sisältävän nuudeleita, koska niitä oli esillä kojun luona. Nuudeleilla täytettyihin leipiin totuimme jo Japanissa. Pullan täyte osoittautui kuitenkin kaneli-sokerimössöksi eli se maistui korvapuustilta. Nam, mikä mukava yllätys!

20140925_144609-m

Kwang Jang Market on valtava katettu alue tai oikeammin rakennus, jossa on myytävänä vaatetta, kankaita, kelloja, kalaa, lihaa, kosmetiikkaa, ruokaa erilaisista kojuista ja ties sun mitä muuta. Vaate- ja ruokatiskit vaihtelevat rinnakkain sulassa sovussa. Varmaan haisevat hyvältä ne kalatiskin vierestä ostetut kangaspakat…

Hemmo halusi maistaa levälettuseksi olettamaamme sapuskaa, jota monet näyttivät pupeltavan, joten ostimme pienen sellaisen yhdestä kojusta. Se oli kuulemma vähän kuin thaimaalainen fish cake, mutta levä ei ehkä ollutkaan levää vaan mahdollisesti sipulia, mene ja tiedä. Hemmon mielestä läpyskä oli hyvää, minä en maistanut. Päivän uppopaistettujen eväiden kiintiö tuli omalta osaltani täyteen ”korvapuustin” myötä.

20140925_145146-m

Lähdimme markettialueelta metrolla Jamsil-asemalle toiselle puolelle jokea. Tarkoitus oli mennä Lotte World -tavarataloon, jossa Hard Rock Cafen sivuston mukaan oli avautumassa lokakuussa Hard Rock Cafe. Arvelimme, että se saattaisi olla jo auki, kuten Helsingissäkin oli jo kauan ennen virallisia avajaisia. Kahvilaa ei kuitenkaan löytynyt.

Paikan päällä seikkailimme jonkin aikaa Lotte Mart -tavaratalossa, Lotte Castle -tavaratalossa ja tuijottelimme tien toiselta puolelta valtavaa, ilmeisesti vielä kiinni olevaa Lotte Mall -tavaratalokompleksia, jossa oli järjetön pilvenpiirtäjä korkeimpana tornina. Lotte-rakennuksiin kuuluu lisäksi Lotte-hotelli, ulkohuvipuisto ja maailman suurin sisähuvipuisto. Kompleksi sisältää myös esimerkiksi Korean suurimman luisteluradan. Kyllä Vesa Keskisen kyläkauppa kalpenee noiden rinnalla! Vuonna 1989 perustetussa Lotte World -kompleksissa vierailee vuosittain noin 8 miljoonaa turistia.

Ilta kului hotellilla asioiden selvittelyssä ja tavaroita pakkaillessa. Seuraavana päivänä oli tiedossa lähtö Kiinaan. Koreasta jäi fiilis, että tänne on palattava jonain päivänä takaisin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Upeassa sotamuseossa ja turreilemassa Itaewonilla

Heräsimme sateiseen aamuun ja menimme kattoterassille katsomaan pyykkiemme kohtaloa. Joku ystävällinen henkilö oli onneksi siirtänyt kuivumassa olleet pyykkimme pienen katoksen alle. Himmailimme jonkin aikaa hotellilla netissä surffaillen, kunnes saimme itsemme liikkeelle. Sadepäivinä museot ovat oivaa ajanvietettä, joten päätimme lähteä The War Memorial of Korea -museoon.

Ennen museoon menoa päädyimme kuitenkin pieneen kahvilaan juomaan latet ja syömään bagelit. Tai tarkoitus oli tilata kaksi bagelia ja ihmettelimmekin paikan päällä annoskoon pienuutta, mutta illalla huomasimme hotellilla kuitista, että olimme tilanneet sittenkin henkilökunnan mielestä vain yhden bagelin. Ilmankos siitä ei meinannut riittää kahdelle…

Päivän ruokakokeiluihin kuuluivat myös Hemmon katukojusta ostamat kolme jonkinlaisella vohveliraudalla paistettua leivonnaista, jotka olivat muotin ansiosta kalan muotoisia. Niissä oli sisällä jotakin paputahnaa. ”Eivät nämä maistu oikein miltään”, oli Hemmon tuomio. Sen sijaan saman päivän iltana Sinchonin metroasemalta ostamamme pienet, pehmoiset keksit olivat todella hyviä. Olimme ihastuneet niiden tuoksuun jo edellisenä päivänä asemalla, joten päätimme maistella niitä iltapalaksi. Keksien sisältä paljastui jonkinlainen kreemitäyte, joka oli herkkua.

20140924_132656-m

20140924_141654-m

The War Memorial of Korea on erittäin suuri ja mielenkiintoinen paikka, jota suosittelemme lämpimästi kaikille Soulissa vieraileville. Museo on yksi parhaista museoista, ellei paras, jossa olemme koskaan käyneet. Jaettavan informaation ja näyttelyesineiden määrä on valtava. Museoon voi astua tietämättä mitään Korean (sota)historiasta ja tulla ulos todella paljon viisaampana. Kaiken muun hyvän lisäksi museo on kokonaan ilmainen!

Pihalla on pitkät rivit lentokoneita, tankkeja ja jopa sotalaiva. Sisällä on kolmen suuren Korean war -huoneen lisäksi paljon muutakin, mutta emme ehtineet noiden kolmen huoneen lisäksi kiertää muita näyttelyhuoneita niin tarkasti, vaikka meillä meni museossa neljä tuntia aikaa.

Museossa on mahdollista katsoa useita erilaisia 4G-näytöksiä, joista kävimme yhdessä. Katsomamme näytös kertoi Korean sodan hetkistä talvella 1950, jolloin Kiinasta vyöryi joukkoja Pohjois-Korean avuksi ja taistelut tapahtuivat kovassa pakkasessa. Näytöshuoneessa oli kylmä ja siellä satoi ”lunta”. Museossa on 4G-esitysten lisäksi tarjolla paljon videoita ja ääntä. Monissa huoneissa lähti käyntiin näytös, kun huoneeseen astui. Museo on meidän mielestämme äärimmäisen hyvin toteutettu ja menisimme sinne mielellämme uudestaan.

20140924_133919-m

20140924_134757-m

20140924_135726-m

20140924_135312-m

Ajelimme museon jälkeen Samgakjin asemalta metrolla Itaewon-asemalle, joka on tunnettu turistialueena. Itaewonilla on paljon eri puolilta maailmaa tyylinsä ammentavia ravintoloita ja baareja – ja paljon länkkäreitä. Pienemmillä kaduilla oli korealaisia ravintoloita, joissa myös näkyi istuvan runsaasti länsimaisia turisteja. Kiertelimme vaatekojujen ja ravintoloiden vilskeessä muutaman tunnin.

Kieltämättä Itaewonin leveällä pääkadulla olevien baarien hyvät olutvalikoimat houkuttelivat, mutta hinnat eivät olleet aivan budjettimatkaajaystävällisiä, joten emme vastanneet vehnäoluen kutsuun. Sen sijaan haimme kaupasta hotellille naurettavan halvalla sojupullon (paikallinen kansanjuoma), jonka nautimme samalla kun surffailimme netissä.

20140924_195429-m

Mietimme Itaewonissa pyöriessämme, että Koreaan olisi mukava tulla joskus uudestaan vaikka pidemmäksikin aikaa. Meillä oli hauskaa Busanissa ja Soul vaikutti kivalta ja monipuoliselta kaupungilta. Herkullinen paikallinen ruoka antoi lisäpontta myönteiselle mielikuvallemme Etelä-Koreasta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Arkiaskareita, reippailua ja markkinatohinaa Soulissa

Junamatka Busanista Souliin kesti pari tuntia. Iltapäivällä perille saavuttuamme säädimme Seoul Stationilta metrolla Sinchon-pysäkille, josta oli lyhyt kävelymatka varaamaamme guesthouseen. DH Sinchon Guesthouse oli piilotettu hyvin: kadulta lähtivät jyrkät raput epäilyttävälle sivukujalle, jolla uusi guesthouse sijaitsi vanhojen rämärakennusten puristuksessa.

Hemmo katsoi onneksi etukäteen majapaikan lähettämän videon ja muut ohjeet perille pääsemiseksi, joten meillä ei ollut mitään ongelmia löytää paikkaa. Huoneemme oli kolmannessa kerroksessa eikä guesthousessa ollut hissiä. Tulipahan taas hikoiltua rinkkoja raahatessa. Ulkona oli nihkeänkostea ilma ja 27 lämmintä, kun tulimme Souliin. Huoneessa oli onneksi tehokas ilmastointi. Huone oli muutenkin kiva, sillä se oli moderni ja kaikin puolin siisti. Ahdasta toki oli, mutta se ei tullut yllätyksenä.

Guesthousen katolla oli yhteinen keittiötila ja kattoterassi sekä komero, jossa oli vieraiden vapaasti käytettävissä oleva pyykinpesukone. Kokkailimme yhteiskeittiössä kaupasta hakemiamme kuppinuudeleita ja pistimme pyykit koneeseen pyörimään. Pesuohjelma tuli jälleen valittua aivan sokkona, sillä koneessa ei tälläkään kertaa ollut mitään symboleja tai muita apuja koreaa taitamattomille länsimaalaisille (ja neuvoja emme yksinkertaisesti viitsineet vaivautua kysymään – tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sitä rataa). Pyykit selvisivät tälläkin kertaa koitoksesta vahingoittumattomina.

20140922_155442-m

Aamiainen kuului huoneen hintaan ensimmäistä kertaa tällä matkalla, joten seuraavana aamuna menimme yhteiskeittiöön valmiin aamiaisen toivossa. Kuvittelimme, että hostellilla olisi jonkinlainen aamiaistarjoilu valmiina, mutta homma toimikin täysin itsepalveluna. Sehän sopi. Aamiaiseen kuului paahtoleipää, kahvia, teetä, mehua ja kananmunia. Joinakin päivinä tarjolla oli myös keittoa. Paahtoleivälle oli tarjolla vain hilloa, ei lainkaan voita. Hemmo paistoi meille kananmunia ja saimme uuden päivän käyntiin.

DSC_1452-m

Suuntasimme Namsan Parkiin reippailemaan. Ahkeroimme rappusia ja ylämäkeä pitkin ylös N Seoul Towerin luokse ihailemaan maisemia. Säästövimmassamme emme ostaneet lippuja itse torniin. Ei jäänyt harmittamaan, sillä maisemat olivat hienot jo tasanteelta. Takaisin alas käveltyämme etsimme Namsangol Hanok Villagen. Se on nähtävyys, joka koostuu viidestä perinteistä korealaista tyyliä edustavasta rakennuksesta vuosilta 1392–1910. Rakennukset on tuotu paikalle eri puolilta Soulia. Valitettavasti Hanok Village oli kiinni, kuten aina tiistaisin, mitä emme tienneet etukäteen. Netistähän sen olisi nähnyt, mutta seurailimme vain karttaa. Saimme kuitenkin kurkisteltu aidan yli sen verran, että näimme osan rakennuksista.

DSC_1447-m

DSC_1474-m

DSC_1479-m

Kyläkeikan jälkeen kävimme syömässä jossakin sattumanvaraisessa ravintolassa, jonka bongasimme tien varresta matkalla metroasemalle. Otin savulohisalaatin ja Hemmo porsaan kotletin, joka oli ryyditetty todella tulisella kastikkeella. Kumpikaan tilaamistamme annoksista ei ollut mitään makuhermoja kutkuttelevaa herkkua. Mitä tästä opimme? (Tai mitä meidän olisi pitänyt oppia tästä ja aika monesta muustakin vastaavasta hairahduksesta…) Kannattaa aina tilata paikallista ruokaa, eli tässä tapauksessa aasialaista, ei koskaan länsimaisia annoksia.

20140923_160741-m

20140923_161421-m

Päivä oli todella kuuma, joten lähdimme hostellille virkistäytymään iltaa varten. Pimeän laskeuduttua kävelimme yhden pysäkinvälin Ewha Womans Universitylle ja seikkailimme siellä ruoka- ja vaatekojujen seassa. Hostellin sijainti oli sikäli loistava, että tämä eläväinen alue oli kävelymatkan päässä. Alueella on tavallaan kävelykatu, jossa saa harhailla vaaterekkien ja huumaavien tuoksujen keskellä. Tavallaan kävelykatu sen vuoksi, että autoja ajaa kadulla satunnaisesti kävelijöiden joukossa yhdellä kaistalla. Ostimme ensimmäisenä vastaan tulleesta katukojusta kaksi kanavarrasta, jotka olivat niin järkyttävän tulisia, että Hemmo joutui syömään molemmat. Tulipahan opittua, että Koreassa tuliseksi mainostettu ruoka todella tarkoittaa tulista! Liian chilin nujertamana jouduin syömään jälleen illalliseksi kaupan kuppinuudeleita. Aina ei voi voittaa, edes Koreassa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail