10 matkakuvaa

Valokuvia on kertynyt ja kertyy matkoilta ainakin meitsillä aivan järkyttäviä määriä. Niistä suurinta osaa ei koskaan näy täällä blogissa, vaikka ne olisivat kivojakin kuvia – ne eivät esimerkiksi ole sopineet mihinkään postaukseen luontevasti tai sitten koko blogia ei ollut, kun kuvat otettiin. Tähän tilanteeseen sopii kuin nenä päähän Journey Diary -blogin jo aikoja sitten liikkeelle laittama 10 matkakuvaa -haaste. Haasteessa valitaan 10 omaa silmää miellyttävää, kuhunkin teemaan sopivaa kuvaa. Minä valitsin jokaiseen kohtaan kuvan, joka on otettu jollain muulla matkalla kuin maailmanympärireissulla ihan vain siksi, että pääsisin leijumaan nostalgisissa tunnelmissa ja jakamaan teillekin muistoja myös aiemmilta matkoilta.

Tässä otoksia matkan jos toisenkin varrelta!

Haasteen ohjeet ovat postauksen lopussa.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Kuva lentokoneen siivestäAlppien yllä oli kirkasta paluumatkalla Espanjasta Suomeen. Kävimme joululomalla 2012 Hemmon kanssa Barcelonassa sekä Alicanten tuntumassa sijaitsevassa Torreviejassa.

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Paras vahingossa onnistunut otosYritin ottaa Berliinissä Charlottenburgin linnasta kuvaa, kun kuvassa näkyvä turrebussi pajahti eteen. Kuvasta tuli loppujen lopuksi kiva. Bussi ja koristeellinen linna eivät mitenkään sovi yhteen, joten kuvassa on sellainen vanha maailma kohtaa uuden -fiilis. Kuva on huhtikuulta 2012.

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Kuva, joka saa hyvälle tuulelleHyvän matkaseuran kanssa on hauskaa – kuten esimerkiksi tätä kuvaa räpsäistessä Pariisissa Montmartren kukkulalla, Sacré Coeurin basilikan edustalla. Kuva on heinäkuulta 2013. Teimme silloin poikkeuksellisesti kesälomareissun Euroopassa junalla. Tuo matka oli myös ensimmäinen rinkkareissumme.

4. Luontokuva

LuontokuvaKirsikankukkia (?) Berliinin Botanischer Gartenissa toukokuussa 2013.

5. Kuva yläilmoista

Kuva yläilmoistaJouduimme odottamaan muistaakseni muutaman tunnin ennen kuin pääsimme omalla vuorollamme Berliinin tv-torniin. Tulipahan käytyä! Kuvan omituinen DDR-väri johtuu tv-tornin sävytetyistä laseista. Kuva on heinäkuulta 2010.

6. Postikorttimaisema

PostikorttimaisemaPostikorttimaisemia löytyy arkistoista vaikka muille jakaa, mutta tämä paikka Comojärven rannalla Italiassa tuli heti mieleeni, kun muistelin vanhoja reissuja. Italiassa on niin kaunista! Kuva on heinäkuulta 2010, kun olimme asuntoautoreissulla Euroopassa.

7. Kuva matkaseurasta

Kuva matkaseurastaMatkaseura on ja pysyy – kuvassa Hemmo Eltzin linnassa Saksassa. Kuva on kesäkuulta 2010.

8. Fiilistelykuva palmun alla

Fiilistelykuva palmun allaTällä Khao Lakin rannalla Thaimaassa fiilistelimme toden teolla sitä, että saimme kylmään talveen pienen breikin lämmössä. Tepastelimme tunteja valkoisella hiekalla palmujen katveessa. Kuva on tammikuulta 2013.

9. Hyvää huomenta -kuva

Hyvää huomenta -kuvaKarhunkierroksella lämmittelimme nuotion äärellä hyisen ja sateisen, laavussa nukutun yön jälkeen. Kuva on juhannukselta 2014.

10. Lempikaupunkini

LempikaupunkiniLempikaupunkini titteli on pysynyt järkkymättä Berliinillä jo vuosikausia. Kuvassa on Kurfürstendammilla sijaitseva Keisari Vilhelmin muistokirkko, Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche. Kuva on kesäkuulta 2014, kun olimme perinteeksi muodostuneeseen tapaan helatorstain tienoilla Berliinissä pidennetyn viikonlopun.

Millaisia kuvamuistoja sinun arkistoistasi löytyy?

Ohjeet haasteeseen:
1.  Haasteeseen saa tarttua kuka vain, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Journey Diary -matkablogin (linkki 10 matkakuvaa -postaukseen).
2. Linkitä vastauksesi Journey Diaryn postauksen kommenttikenttään, jotta hän saa koottua haastepostaukset yhteen linkiksi/vinkiksi.
3. Halutessasi voit haastaa useamman bloggaajan.
4. Haasteeseen saa (ja pitää) osallistua aivan vapaasti, ei tarvitse jäädä odottelemaan haastetta.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Maailmanympärimatkan reitti – onnistuu se näinkin!

Minulta ja Hemmolta on kysytty useaan otteeseen maailmanympärimatkamme reitistä. Miksi ja miten päätimme mennä juuri sinne minne päätimme? Olimmeko varanneet lennot etukäteen? Koska aiheesta kysytään niin usein, päätin kirjoittaa siitä vielä oman postauksensa. Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä.

KarttapalloOlen kertonut esimerkiksi maailmanympärimatkan kokonaisbudjettia käsittelevässä postauksessa lyhyesti reittisuunnittelustamme. Sovimme oikeastaan samantien kun ylipäätään päätimme lähteä maailmanympärimatkalle, että emme varaa valmista lentopakettia matkaa varten. Emme halunneet lyödä jo ennen Suomesta lähtöä lukkoon sitä, minne haluamme mennä emmekä etenkään sitä, milloin aikoisimme olla missäkin. Halusimme, että voisimme muuttaa reittiä, jos jossain olisi vaikkapa tylsää, tulisi luonnonmullistuksia tai levottomuuksia, tai yksinkertaisesti saisimme matkan varrella uusia ideoita.

Rokotuksia varten piti kuitenkin tietää edes suunnilleen, mihin maailmankolkkiin matka tulisi meidät viemään – tai ainakin olla itse kartalla siitä, mitä rokotuksia meillä oli, ja mihin maihin ne riittäisivät. Meillä oli lähtiessämme löyhä reittisuunnitelma. Se kulki Aasiasta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, Tyynenmeren saarille, Etelä-Amerikkaan, Väli-Amerikkaan ja lopuksi Jenkkien kautta kotiin.

Vaikka matkustaminen on tänä päivänä ennennäkemättömän helppoa, joihinkin paikkoihin on ihan vain välimatkojen tai matkaan vaadittavan ajan takia helpompi mennä vuosilomien puitteissa kuin toisiin. Tämän yritimme pitää matkakohteita valitessamme edes jotenkuten mielessä. Se auttoi valintojen tekemisessä. Jätimme pois sellaisia kohteita, joihin matkustaminen onnistuisi suhteellisen helposti muutenkin ja joihin tulisi todennäköisesti muutenkin lähdettyä. Esimerkiksi safari Afrikassa oli tällainen. Kyllä kohteiksi silti käytännön syistä (yleensä matka-ajasta ja/tai lentovaihtoehdoista johtuen) päätyi näitä niin sanotusti helposti saavutettavia paikkoja, kuten nyt vaikka Bangkok ja Hongkong.

Listasimme muutamia paikkoja, jotka haluaisimme ehdottomasti maailmanympärimatkalla nähdä, ja pidimme ne kirkkaina mielessä. Näitä paikkoja olivat ainakin Kiinan muuri, Angkorin temppelit Kambodzassa, Great Ocean Road Australiassa, Uuden-Seelannin eteläsaari, vähintään yksi Tyynenmeren paratiisisaari, Machu Picchu Perussa ja Iguassun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla. Japani oli listalla ihan vain maana, ja sieltä aloitimme reissumme pienen kiertomatkan muodossa. Näiden pääjuttujen ympärille rakentui sitten muu reitti. Matkan varrella kiinnostavia ja houkuttavia juttuja tulee kyllä eteen, oli suunnitelmaa tai ei.

Aasia ja Australia

Suunnittelimme seuraavia etappeja sitä mukaa kun matkamme eteni, mutta aivan alkumatkan suunnitelman jouduimme tekemään jo Suomessa. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että halusimme käydä Kiinassa. Kiinan-viisumia varten piti olla valmis suunnitelma varauksineen. Tuo Kiinan-osuus jäi kuitenkin lopulta hieman aiottua lyhyemmäksi, kun kyllästyimme muun muassa saasteisiin, sensuuriin ja kiinalaisten käytöstapoihin ja lähdimme aiottua aikaisemmin pois maasta. Tämänkin käänteen huomioiden oli hyvä, että meillä ei ollut sen enempää valmiita varauksia tehtyinä. Kun matkustustyyli tuppaa olemaan ”sinne minne nenä näyttää ja mikä minäkin päivänä sattuu nappaamaan”, niin tiukkojen suunnitelmien tekeminen pitkälle ajanjaksolle ei välttämättä ole ihan paras idea.

Lähdimme matkaan syyskuussa. Laskimme, että joulukuun tienoilla meidän olisi oltava Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, jotta meille jäisi vielä aikaa Etelä-Amerikkaan. Kaavailimme, että voisimme käydä Aasian-osuudella Malesiassa ja Indonesiassa, mutta molemmat karsiutuivat suunnitelmista ajanpuutteen ja priorisoinnin takia.

Great Ocean RoadMeinasimme alun perin olla Australiassa pari viikkoa ja liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Thaimaassa Koh Phanganin saarella elpyessämme pohdimme seuraavia liikkeitämme ja totesimme, että Indonesiaan ja Malesiaan voisimme mennä jollain toisellakin reissulla (ja näin varmasti tulemme myös tekemään). Australiaan sen sijaan tuskin päätyisimme tulevaisuudessa yhtä todennäköisesti, joten tästä kerrasta kannattaisi ottaa irti enemmän. Pähkäily Koh Phanganilla johti ideaan kunnon road tripistä Australiassa. Tämä idea oli yksi reissun parhaista. Australian itärannikkoa ja Great Ocean Roadia huristellessa vierähti kuukausi ja matkaa tuli taitettua reilut 4000 kilometriä. Upeaa rantaviivaa ja eksoottisia eläimiä tuli nähtyä yllin kyllin.

Alkumatkan Aasiasta Australiaan -reittimme kulki näin:
Japani 18,5 päivää
Etelä-Korea 7 päivää
Kiina (ml. Hongkong) 16 päivää
Vietnam 13 päivää
Kambodza 8 päivää
Thaimaa 19 päivää
Singapore 5 päivää
Australia 33 päivää

Uusi-Seelanti ja Tyynimeri

Australian jälkeen kiertelimme kuukauden Uudessa-Seelannissa enimmäkseen vuokra-autolla. Kiertomatka Uudessa-Seelannissa oli yksi ensimmäisistä maailmanympärimatkamme todo-listan jutuista, koska ajattelimme maailmanympärimatkan olevan melkeinpä ainutlaatuinen tilaisuus moisen toteuttamiseen. Toki Uuteen-Seelantiin voisi lähteä neljän viikon lomalle muutenkin, mutta se maailmankolkan läntti on kuitenkin niin järkyttävän kaukana Suomesta, että moni muu paikka saattaisi lomasuunnitelmia tehdessä viedä voiton helppoudellaan. Uusi-Seelanti on niin upea paikka, että olisimme helposti viihtyneet siellä vielä pidemmänkin ajan, mutta ehdimme kuukaudessakin paljon.

Tyynellämerellä haaveilimme alun perin käyvämme parilla saarella, esimerkiksi Tongalla ja Samoalla. Riippumatto keskellä ei mitään houkutti. Tämä ei täysin toteutunut. Yksi reissun isoista ylläreistä lävähti päin pläsiä, kun olimme nousemassa Sydneyssä lentokoneeseen lentääksemme Uuteen-Seelantiin. Lähtöselvityksessä lentoyhtiön työntekijä ilmoitti, että emme saa nousta Aucklandiin menevään koneeseen, jos meillä ei ole lentolippuja pois Uudesta-Seelannista (kerroin episodista tässä postauksessa). Ups! Tämä Uuden-Seelannin maahantulosääntö oli jäänyt meiltä huomioimatta. Niinpä meidän piti siltä istumalta lentokentällä päättää, minne menisimme Uuden-Seelannin jälkeen ja ostaa liput.

Tyynenmeren saarten kiertely oli jo aiemmin googlailun perusteella vaikuttanut hankalalta järjestää Uudesta-Seelannista käsin niin, että emme joutuisi lentämään saarireissun jälkeen takaisin Uuteen-Seelantiin tai Australiaan. Ostimme pakkoraossa lentoliput Christchurchista Cookinsaarten Rarotongalle melko heppoisin tiedoin. Ennen oston tekemistä tsekkasimme vain, että pääsisimme jatkamaan Rarotongalta matkaa suoraan eteenpäin eli Amerikkoja kohti. Emme halunneet lentää takaisin joko Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, ja monen muun saaren kohdalla se olisi ollut ainoa vaihtoehto – siksi siis Rarotonga. Rauhallinen ja syrjäinen saari osoittautui lopulta ihan hyväksi paikaksi, vaikka se ei olekaan lopulta kovin eksoottinen (eikä siellä ollut riippumattoja). Viikon todellisen island timessa relaamisen jälkeen olimme joka tapauksessa hyvässä iskussa Amerikkoja varten.

Pohjois- ja Etelä-Amerikka

Rarotongalta lensimme Los Angelesiin, mikä oli siis myös ainoa vaihtoehto (johon meillä oli varaa). Uuden-Seelannin maahantulosäännösten takia päädyimme näin vierailemaan Losissa, mikä ei ollut missään vaiheessa ollut suunnitelmissamme. Viikko Losissa oli kuitenkin aivan mahtava, ja Kalifornia vetää taatusti puoleensa vielä uudemmankin kerran. Ne auringonlaskut! Pakko myös todeta, että länsimainen meininki kaikkine mukavuuksineen tuntui kivalta kahden enimmäkseen autossa vietetyn kuukauden ja Rarotongan nettipimennon jälkeen.

Etelä- ja Väli-Amerikan suhteen meillä oli Suomesta lähtiessä kaksi ehdotonta tavoitetta: nähdä Iguassun putoukset ja Machu Picchu. Muita pyörittelemiämme paikkoja olivat suola-aavikko Salar de Uyuni, La Paz ja Titicacajärvi Boliviassa, Mendoza ja Buenos Aires Argentiinassa, Chilen pääkaupunki Santiago de Chile, jokin rantakohde Costa Ricassa ja esimerkiksi Tulum Meksikossa. Osa näistä karsittiin pois.

Iguassun putouksetLosista oli helpoin lentää Costa Ricaan, joten menimme sinne ensin. Costa Ricaa googlaillessamme tajusimme, että maassa ei kannattaisi tyytyä vain yhteen rantakohteeseen, sillä maa on erittäin monipuolinen. Päätimme tehdä Costa Ricassa parin viikon kiertomatkan. Se kannatti: esimerkiksi Tortugueron kansallispuistossa vierailemisen muistamme varmasti ikuisesti.

Päätökset johtavat toisiin. Koska emme halunneet palata Costa Ricassa takaisin maan ankeaan pääkaupunkiin San Joséen maasta poistumista varten, päätimme järjestää itsemme Costa Ricasta Panaman puolelle ja jatkaa matkaa sieltä. Lentohinnoilla oli tässä painava osuus: googlasimme, että Panamasta matka kohti etelää irtoaisi edes jotenkin siedettävään hintaan. Etelä-Amerikan reissukohteita punnitessamme alkuperäisistä haaveista karsiutui kokonaan Chile, sillä sinne ja sieltä pois oli uskomattoman kallista lentää ihan mistä tahansa. Järkevin vaihtoehto oli lentää Panamasta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Siinä oli jälleen paikka, jonne tuskin tulisi lähdettyä millään muulla matkalla, joten näimme tilaisuutemme tulleen.

Ennen Montevideoon lentämistä olimme toki tutkineet, mitkä olivat mahdollisuutemme sieltä eteenpäin. Lauttamatka Buenos Airesiin kuulosti mukavalta, sillä lentoja oli kertynyt jo ihan tarpeeksi. Niin pääsimme Argentiinan pääkaupunkiin, joka oli haavelistallamme. Käsittämättömän upeilla Iguassun putouksilla vieraileminen järjestyi Buenos Airesista käsin bussilla. Viineistään tunnettu Mendoza karsiutui pois, kun totesimme tarvitsevamme paikoillaanoloa. Buenos Airesissa oli hyvää ruokaa ja kivoja majapaikkoja, joten päätimme elpyä siellä pari viikkoa.

Machu PicchuBuenos Airesista lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan. Perussa vierailimme Machu Picchussa, kuten olimme jo Suomessa päättäneet. Boliviasta luovuimme, jotta meidän ei tarvitsisi kiirehtiä. Machu Picchussa korkeasta ilmanalasta aiheutui minulle aivan järkyttävä päänsärky, eikä olo ollut muutenkaan paras mahdollinen. Huokaisin siksi helpotuksesta, että olimme karsineet Salar de Uyunin suola-aavikon pois listalta – se kun sijaitsee yli 3,6 kilometrin korkeudessa. Aavikko jäi silti vähän kaivelemaan, joten voipi olla, että sinne täytyy vielä joskus lähteä. Jää nähtäväksi!

Machu Picchun jälkeen palasimme takaisin Limaan, josta saimme edulliset lennot Yhdysvaltoihin Fort Lauderdaleen. Florida ei ollut sekään kohdelistallamme vielä Suomessa: alun perin olimme ajatelleet käyvämme Jenkeissä vain sen verran, että lentäisimme Nykistä Suomeen. Tämä oli kusahtanut jo Losin kohdalla, ja kusahti toistamiseen tässä vaiheessa. Halpojen lentojen ansiosta päädyimme lyömään pari kärpästä samalla iskulla: Fort Lauderdale sijaitsee Miamin kupeessa, joten samalla pääsimme näkemään Miamia ja tekemään retken Key Westiin.

Floridan jälkeen lensimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti New Yorkiin. Sinne varasimme kaksi viikkoa aikaa, mikä oli jälleen kerran poikkeus alkuperäisestä ideastamme: budjettisyistä olimme suunnitelleet viettävämme Nykissä vain viitisen päivää. New York oli kuitenkin viimeinen kohteemme, ja olimme jo Losissa todenneet viihtyvämme Jenkeissä tosi hyvin. Kerrankos sitä! No, New Yorkiin tulee luultavasti joskus palattua, sillä kaksi viikkoa ei riittänyt kaiken kiinnostavan näkemiseen.

Australian jälkeen matkamme kulki siis tällaista reittiä:
Uusi-Seelanti 33 päivää
Cookinsaaret 9 päivää
USA (Kalifornia) 8 päivää
Costa Rica 12,5 päivää
Panama 7,5 päivää
Uruguay 5,5 päivää
Argentiina 21 päivää
Peru 9 päivää
USA (Florida ja New York) 23 päivää

Miten meni omasta mielestä?

Sellainen reitti”suunnitelma” meillä. Moni tekisi varmasti toisin, mutta pointti onkin, että tämä semisti epäsuunnitelmallinen tyyli sopi meille loistavasti. Suunnitelmien tekeminen matkan varrella antoi meille vapauden tehdä äkkinäisiäkin käänteitä, ja sellaisella vapaudella olemme aina tykänneet reissata. Emme ole esimerkiksi Euroopassa kesälomilla tekemiämme road trippejä varten varanneet koskaan majoituksia tai muuta etukäteen, ainoastaan meno- ja paluuliput. Maailmanympärimatkalla ostimme paluuliput vasta matkan varrella, kun eteen tuli hyvä diili.

Matka maailman ympäri ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen yhteinen reissumme. Ei siis ollut tarvetta yrittää ahtaa kaikkia matkahaaveita samaan reissuun (mikä ei tietenkään edes onnistuisi!) ja suunnitella reissua niin sanotusti puhki etukäteen, jotta siitä tulisi varmasti täydellinen. Siitä tuli täydellinen ilmankin – juuri meidän näköisemme matka. Kahdeksan kuukauden reissu oli täynnä valintoja, ja on hienoa voida todeta, että mikään tekemämme valinta ei näin jälkikäteen kaduta.

Millainen olisi sinun maailmanympärimatkasi? Suunnittelisitko kaiken kotona valmiiksi ennen lähtöä vai nostaisitko kytkintä enempi takki auki?

Tarkan matkakohdelistauksen näet blogin sivulta maailmanympärimatkan reitti.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Unelmatripin alku

Tarkalleen vuosi sitten kahdeksan kuukauden matka maailman ympäri oli vasta edessä. Laskeuduimme Hemmon kanssa Hanedan lentokentälle Tokioon tiistaina 2. syyskuuta. Vuorokauden yhtämittaisen matkustamisen jälkeen olimme aivan nupit jäässä emmekä tajunneet oikein mistään mitään.

Tokyo Metropolitan Government BuildingLähtöä oli edeltänyt semisti kaoottinen fiilis, kun saimme viime tipassa kotimme vuokralle ja kaikki tavarat piti pakata sen takia varastoon. Tietysti myös rinkat piti pakata, evakoitua sijaisasuntoon viimeiseksi yöksi ja yrittää kaiken säätämisen keskellä tajuta, että tulisimme Suomeen seuraavan kerran vasta toukokuussa 2015. Saimme onneksi järjestelyt hoidettua niin, että kaikki oli valmista ajoissa eikä mikään jäänyt kaihertamaan. Viimeisenä iltana ennen lähtöä tosin viilasin vielä rinkan sisältöä, sillä tavaraa tuntui olevan liikaa.

Tokiokollaasi 1
Illallinen hostellilla Tokiossa, Hemmon rinkka Suomessa ennen lähtöä, baarikatu Tokiossa ja toinen illallinen hostellilla Tokiossa

Suomesta lähtiessämme en tuntenut haikeutta, päinvastoin. Unelmatrippimme oli alkamassa. Oli helppo lähteä. Kutkuttavasta vapauden fiiliksestä huolimatta olo oli myös outo, kun odotimme Vantaalla aamun pimeydessä bussia, joka veisi meidät lentokentälle. Tämä matka oli jotakin muuta kuin perinteinen muutaman viikon lomareissu. Jollain tasolla sen tajusi, jollain tasolla taas ei.

Japanikollaasi 3
Juoma-automaatti Tokiossa temppelin pihalla, hostellin “olohuone” Kawaguchikossa, Fuji ja Tokion metrokartta

Japani oli minulle kokonaan uusi maa, ja olikin todella hauskaa aloittaa matka täysin uudesta kohteesta ja aivan erilaisesta kulttuurista. Ihan aluksi meillä molemmilla oli vielä perilläkin epätodellinen olo (Oliko matka muka oikeasti nyt alkanut?), mutta Japanin totaalisen erilaisuuden ansiosta reissun alkaminen konkretisoitui nopeasti. Kirjoitin heti alkumatkasta tunnelmista näin:

Ensimmäiset päivät Tokiossa kuluivat kuin siivillä. Olinkin jo kolmantena iltana aivan varma, että olemme olleet perillä jo pidempään. Tässä rutiineista vapaassa elämässä on selkeästi vaarana, että sisäinen kalenteri alkaa heittää pahemman kerran ja vielä jonain päivänä myöhästymme varatuilta lennoilta tai muuta vastaavaa.

Siinä olin oikeassa, että sisäinen kalenteri alkoi todellakin heittää hyvin nopeasti, kun viikonloput eivät olleet rytmittämässä elämää. Tästä huolimatta emme myöhästyneet varatulta lennolta tai mistään muualtakaan koko matkan aikana. Hurraa!

Tokio Asakusa Tokio Asakusa Tokio AsakusaVietimme Japanissa 18 päivää. Maa teki jokseenkin lähtemättömän vaikutuksen, ja haluan ehdottomasti palata sinne takaisin. Yleisemmin näin lähtöpäivää ja alkumatkaa muistellessa voin vain todeta, että en ole koskaan tehnyt mitään niin hienoa kuin reissannut maailman ympäri. Tuntuu hassulta, että lähdöstä on vuosi.

Millainen on sinun reissu-unelmasi tai oletko jo kenties toteuttanut sen?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail