Aareschlucht – vaikuttava kanjonireitti Sveitsissä

Artikkelikuva - Jenni Aaren kanjonissa

Aareschlucht on Sveitsissä Meiringenin lähellä sijaitseva kanjoni, jonka läpi pääsee kulkemaan erittäin helppokulkuista kävelyreittiä pitkin. Helppo ei kuitenkaan Aareschluchtin kohdalla tarkoita tylsää tai tasapaksua. Tätä nähtävyyttä ei kannata jättää väliin, jos matkailee lähistöllä!

Pistämme auton parkkiin Aaren kanjonin itäiselle sisäänkäynnille, ostamme tiskiltä sisäänpääsyliput (noin 10 euroa per naama, kesäkuu 2022) ja suuntaamme kävelyreitille. Sää on harmaa ja kello on jo yli neljä. Päivä on kulunut pitkälle, kun olemme kurvailleet Sveitsin vuoristoisilla maisemareiteillä. Laskeskelemme, että ehdimme kuitenkin juuri sopivasti kävellä rotkon läpi ennen kuin se suljetaan illaksi ja yöksi. Matkan arvioitu kesto on noin 45 minuuttia ja käveltävää on 1,4 kilometriä.

Näkymä Aareschluchtin leveässä kohdassa
Hemmo Aareschluchtin itäisen sisäänkäynnin rappusissa
Kiviseinämää ja kävelyreittiä Aaren kanjonissa
Aareschluchtin korkeat seinämät

Olen lukenut etukäteen, että Aareschlucht soveltuu helppokulkuisuutensa vuoksi lähes kenelle tahansa. Tästä olen jostain syystä tehnyt päätelmän, että kanjoni ei välttämättä ole kovin ihmeellinen verrattuna moniin muihin vastaaviin (mutta hieman vaikeakulkuisempiin) paikkoihin, joissa olemme viime vuosina vierailleet.

Alkumatka kyllä hieman vahvistaa tätä ajatusta: reitti kulkee avarassa rotkossa tasaisia puulankkuja pitkin alaspäin eikä ympärillä ole kanjonin massiivisia seinämiä lukuun ottamatta mitään kovin ihmeellistä, vaikka näkymät ovatkin toki komeat. Luulen, että koko 1,4 kilometrin matka on melko samannäköistä – ihan hienoa kyllä, mutta ei yllätyksellistä. Pian on kuitenkin luvassa vaihtelua ja ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi.

Hemmo Aareschluchtissa

Helppo, mutta ei silti tylsä Aareschlucht

Rotko alkaa kaventua ja vastaan tulee seinämään koverrettuja ”katoksia” sekä pimeitä, pieniä tunneleita. Seinämiltä tippuu vettä. Veden kohina alhaalla rotkossa on kapeissa kohdissa huumaava, kun ääni saa voimaa ympärillä kohoavista seinämistä.

Mitä kapeammaksi rotko menee, sitä kosteampaa ja hämärämpää on. Kävelyreitti mutkittelee edessä niin, että näkyvyyttä ei riitä kovin pitkälle. On hauska arvailla, mitä seuraavan kulmauksen takaa paljastuu. On myös hauska ajatella, että Aareschluchtin kanjonireitti avattiin yleisölle jo vuonna 1888 eli minkään viimeisimmän villityksen äärellä ei täällä kävellessä olla!

Näkymä ylös kohti taivasta Aareschluchtissa
Hemmo hiidenkirnujen luona Aareschluchtissa
Kaksi ihmistä pienellä tunnelilla Aareschluchtissa

Hämärissä tai pimeissä kohdissa, kuten tunneleissa, kävelyä avittavat himmeät valaisimet, joten otsalamppua ei tarvita. Leveimmissä kohdissa maisema puolestaan aukeaa avarana. Vieressä kohoavat parhaimmillaan yli 180-metriset pystysuorat kiviseinämät, joiden yläosaan nähdäkseen saa paikoin väännellä niskojaan ihan kunnolla.

Matkan varrella näkyy välillä suuria hiidenkirnuja ja muita jään kovertamia kohtia sekä kapeita vesiputouksia. Rotkon pohjalla virtaa tietysti Aarejoki. Se on nyt harmaanvihreä, mutta jos netistä löytyviin kuviin voi luottaa, joki on joskus kauniin turkoosi.

Seinämiltä valuvaa vettä kapeassa kohdassa
Hemmo Aareschluchtissa kapeassa kohdassa
Aareschluchtin kapeimpia kohtia
Hemmo lähestymässä Aareschluchtin länsipäätä

Lopulta olemme kapeimmassa kohdassa, joka on vain noin metrin levyinen. Siinä on aikamoinen ero reitin itäiseen päähän, jossa leveyttä on suurimmillaan 40 metriä. Kaikkein kapeimman kohdan pystyy kiertämään kävelemällä tunneleita pitkin sen sijaan, että kulkee seinämään kiinnitettyjä tasanteita pitkin. Me jatkamme tasanteilla ja ahtaudumme kamerareppuinemme läpi kapeimmasta kulmauksesta. Sen jälkeen reitti levenee taas hieman, kunnes saavumme läntiselle sisäänkäynnille.

Katson kelloa ja totean, että meillä meni matkaan aika tarkalleen arvioitu kävelyaika 45 minuuttia. Rotkon länsipäästä palaamme paikallisjunalla takaisin automme luokse itäiselle sisäänkäynnille.

Käytännön asioita Aareschluchtista

Aareschlucht todella sopii helppokulkuisuutensa vuoksi lähes kaikille, ja kaikille kynnelle kykeneville sitä myös suosittelen. Rotkoreitti on vaikuttavan näköinen ja monipuolinen. Läntinen osuus soveltuu rotkon puoliväliin asti kuljettavaksi myös tavallisella pyörätuolilla tai pienten rattaiden kanssa, joten kannattaa tarpeen mukaan käyttää läntistä sisäänkäyntiä.

Aaren kanjonin kävelyreitti ei todellakaan vaadi kovaa kuntoa, sillä matka on enimmäkseen täysin tasaista kuljettavaa. Itäpäässä on jonkin verran matalia rappusia, mutta jos aloittaa reitin itäisen sisäänkäynnin kautta, niin nekin raput saa kulkea alaspäin.

Tunneli Aareschluchtissa
Aareschluchtin kapeaa kohtaa

Vaikka reitti on kävelymielessä helppo, pari muuta näkökulmaa ehkä kannattaa huomioida ennen vierailua. Ensinnäkään reitti ei varmaankaan ole paras kohde ahtaista paikoista ahdistuville. Kapeissa kohdissa rotkon seinämät kaartuvat todella lähelle niin sivuilta kuin yläpuolelta ja matkalla on tosiaan myös lukuisia tunneliosuuksia. Toisekseen kävelykorkeus voi tuottaa haasteita, jos pelkää kovasti korkeita paikkoja, sillä kävelytasanteet ovat useiden metrien korkeudella.

Omasta mielestäni Aaren kanjonin reitillä ei ollut mitään vähääkään kuumottavaa vaan se oli todella helppo – mutta samalla erittäin hieno. Kanjoni on myös loistava jaloittelupaikka Sveitsin legendaarisia vuoristoteitä ajellessa: Aareschlucht sijaitsee Sustensolan ja Grimselsolan ”kulmauksessa”. Rotko on auki huhtikuun alkupuolelta lokakuun loppuun joka säällä. Tarkista ajantasaiset hinnat, aukioloajat ja muut vierailuun vaikuttavat tiedot rotkon omilta sivuilta.

Onko Aaren kanjoni sinulle tuttu?

Vierailimme Aaren kanjonissa, kun olimme kuukauden mittaisella autolomalla Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

4 vastausta artikkeliin “Aareschlucht – vaikuttava kanjonireitti Sveitsissä”

  1. Täysin tuntematon kohde minulle. Tunnustan itsekin saman, että yleensä teen päätelmän, että paikka ei ole kovin vaikuttava, jos sitä ”mainostetaan” kovin helppokulkuiseksi. Usein tämä tosin kyllä mielestäni myös pätee, mutta onneksi ei aina.

    1. Päätelmä oli tosiaan melko höhlä eikä perustunut mihinkään järkevään ajatuskulkuun. Nimittäin käänteisesti ajatellen vaikeakulkuisuus ei omasta mielestäni todellakaan takaa, että paikka olisi jotenkin hieno. Sehän voi olla silloin vaikka joku jäätävä läpipääsemätön ryteikkö, jossa ei todellakaan ole mitään näkemisen arvoista. 😀 Mutta jostain syystä silti ajattelin, että helppous tarkoittaisi, että koko kanjoni on tasapaksun näköistä tallusteltavaa, mutta ei se nyt ”ihan” niin ollutkaan. 😀 Tallustelu oli kyllä helppoa, mutta ympäristö ei ollut missään nimessä tylsä.

  2. Tosi hienolta näyttävä paikka! Otan vinkin talteen, jos sattuisimme joskus liikkumaan tuolla päin, sillä kuulostaa loistavasti perheellemme sopivalta kohteelta. Maisemat muistuttavat vähän Slovenian rotkoja, kävelysillat Caminito del Reyta ja tunnelit Madeiran reittejä, mutta jokainen luontokohde on aina omanlaisensa elämys. Sveitsiin(kin) olisi mukava tutustua joskus entistä paremmin.

    1. Joo, tämä paikka sopii hyvin myös lapsille. Tunnelit saattavat ehkä pienimpiä jännittää, mutta eivät ne hirveän pitkiä ole ja niissä on valot. Nämä rotkoreitit ovat tosiaan kaikki omanlaisiaan, vaikka voisi kuvitella, että ne eivät eroa toisistaan kovin paljoa. Kun käy muutamassa, niin huomaa, että eroja kyllä löytyy. Me olemme viime vuosina kunnostautuneet tällaisten reittien kiertelyssä ja nyt on takana jo todella monta. Kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa, joten kiertelemme näitä taatusti jatkossakin. 🙂 Caminito on kyllä edelleen kärkikastissa upeimpien joukossa. Se on niin vaikuttava paikka jo korkeutensa vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.