10 matkailufaktaa minusta

Artikkelikuva 10 matkailufaktaa minusta

Mietiskelin aikani kuluksi kaikenlaisia matkajuttuja ja muistoista inspiroituneena päätin koota kymmenen kohdan listan satunnaisia matkailufaktoja minusta itsestäni. Samalla tämä postaus toimii blogihaasteena, jonka laitan tässä ja nyt itse liikkeelle. Lopussa on ohjeet osallistumiseen.

1. Lensin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä

Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa 16-vuotiaana, kun lähdin kielikurssille kaverini kanssa. Ensimmäinen lentoni oli Helsingistä Pariisiin, mistä matka jatkui bussilla Iso-Britannian Brightoniin. Tätä matkaa ennen olin kuitenkin käynyt jo yli kymmenessä maassa muilla keinoin kuin lentäen. Emme käyneet koskaan perheeni kanssa lentäen etelänlomilla, kun olin lapsi ja nuori. Matkailimme kyllä paljonkin, mutta autolla.

20201226-Unelmatrippi-Pariisi2013-DSC4063
Ensimmäisellä kerralla vuonna 1999 Pariisi ei sykähdyttänyt. Vuonna 2013 tykkäsin.

2. Kasvoin itärajalla, mutta olen käynyt Venäjällä vain kerran

Olen kasvanut aikuiseksi Itä-Suomessa vain viiden kilometrin päässä Venäjän rajalta, mutta toistaiseksi olen käynyt Venäjällä vain kerran. Se oli vuonna 2011, kun matkustimme Hemmon kanssa Allegrolla Pietariin pitkäksi viikonlopuksi. Kävisin ihan mielelläni maassa uudestaan.

3. En käy pakettimatkoilla, koska tykkään hoitaa järjestelyt itse

Olen tehnyt elämäni aikana kuusi pakettimatkaa, ja viimeksi olen ollut pakettimatkalla vuonna 2013. Mitä enemmän olen matkustanut, sitä enemmän olen tykännyt järjestää asiat itse. Asioiden selvittely ja tutkiminen ovat nykyään itselleni iso osa matkailun viehätystä. Haluan päättää aikataulut ja vierailtavat kaupungit ja muut kohteet ihan itse ja olen hyvä ottamaan asioista selvää, joten järjestelyjen hoitaminen ei ole mikään rasite – päinvastoin! Tästä syystä en näe enää syytä lähteä pakettimatkalle.

Aikanaan oli toisin ja pidin pakettimatkoja helppona ratkaisuna (mitä ne toki ovatkin). Nykyään ajattelen, että voisin ostaa pakettimatkan, jos kyse olisi reissusta, joka olisi suorastaan mahdoton tai erittäin vaikea tai kallis toteuttaa itse.

20201226-Unelmatrippi-Pietari2011-CIMG4719
Vuonna 2011 Pietarin-matkalla tuli käveltyä tavalliseen tapaan paljon ulkona. Kuvassa on Verikirkko.

4. En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla

En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla ja se vähän jopa nolottaa. Useamman kerran olemme Hemmon kanssa suunnitelleet sinne matkustamista, mutta aikeet ovat aina tyssänneet aikataulujen hankaluuteen, budjettiin tai mihin ikinä. Ehkä ensi kesänä?

5. Olin ensimmäistä kertaa yksin matkalla yli 30-vuotiaana

Matkustin ensimmäisen kerran yksin ulkomaille vuonna 2017 eli yli 30-vuotiaana. Kohteena oli Espanja ja lähdin matkalle yksin, koska sain yllättäen ylimääräisiä vapaapäiviä. Käytin matkalla aikaa paitsi Espanjasta nauttimiseen, myös opiskeluun, sillä maisteriopintoni olivat tuolloin vielä kesken. Reissu oli ihan kiva, mutta kaipasin matkalla tuttua keskusteluseuraa. Tykkään reissata muiden kanssa ennemmin kuin yksin.

20201226-Unelmatrippi-Alicante2014-DSC0620
Kävin sooloreissullani vuonna 2017 päiväretkellä Alicantessa.

6. Haluan nähdä mahdollisimman paljon uusia maita

Olen käynyt tähän mennessä 54 maassa ja toivon, että uusia kiehtovia maita kertyy vielä paljon lisää. Itse asiassa olen viime vuosina miettinyt, että olisi hienoa käydä sadassa maassa. Kartta käymistäni maista löytyy omalta karttasivultaan.

7. Afrikka on minulla vielä kokonaan korkkaamatta

En ole koskaan käynyt Afrikassa. Haluaisin kyllä – erityisesti safarimatka on ollut pitkään haaveenani.

8. Olen joutunut turvautumaan matkoilla lääkärin apuun useita kertoja

En ole matkoillani onneksi sairastanut hirveästi, mutta onhan sitä kaikenlaista silti sattunut. Olen muun muassa joutunut saksalaiseen sairaalaan tiputukseen, käynyt sitkeän huimauksen takia varjoainekuvauksessa Perussa, paikkauttanut irti lohjenneen etuhampaani Australian Brisbanessa ja joutunut hakemaan lääkäriasemalta antibiootteja tulehdukseen ainakin Espanjassa ja Ranskassa. Onneksi mitään näitä vakavampia sairaala- tai lääkärikäyntejä ei ole osunut kohdalle – ja onneksi on aina ollut matkavakuutus.

20201226-Unelmatrippi-Como2010-249
Ihastuin automatkailuun jo lapsena. Tässä olemme Hemmon kanssa laina-autolla reissussa Italian Comojärvellä vuonna 2010.

9. Matkustaisin mielelläni myös työn merkeissä

Olen ollut työmatkalla ulkomailla neljästi koko työurani aikana. Ottaisin kuitenkin mielelläni työn, joka vaatii jonkin verran matkustamista – sellaista ei vain ole osunut kohdalle. Pidän vaihtelusta ja kansainvälisessä ympäristössä toimimisesta, ja olen nauttinut jokaisesta työmatkasta paljon, vaikka ne ovatkin aina myös jossain määrin rankkoja.

10. En käytä matkoillani taksia juuri koskaan

Tykkään liikkua matkoillani kävellen tai julkisilla ja käytän taksia äärimmäisen harvoin. Minusta on kiinnostavaa tutkailla arkista ympäristöä ja ihmisiä, ja se onnistuu vähän heikosti taksin kyydistä. Kävellen tai julkisten kulkupelien kyydissä näkee tavallista elämää, paikallisia tapoja ja ylipäätään muitakin ihmisiä kuin omia matkaseuralaisia tai kuljettajan. Nämä liikkumistavat ovat myös edullisempia ja niissä on vaikeampi tulla huijatuksi kuin taksissa.

20170423-Unelmatrippi-Madrid-nakoalapaikat-DSC0666
Yksi harvoista työmatkoistani suuntautui Madridiin.

***

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja!

Minä haastan mukaan seuraavat blogit: Joko mennään, Kerran poistuin kotoa, Kohteena maailma, London and beyond, Nattura ja Merjan matkassa.


Lue myös:

Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:

28 vastausta artikkeliin “10 matkailufaktaa minusta”

  1. Tämä olikin varsin hauska!

    Aika harvoin matkoilla tule tosiaan käytettyä taksia, mutta ”juuri koskaan” ei kyllä omalla kohdallani pitäisi varmaankaan paikkaansa muutoin kuin Euroopan osalta ja sielläkin lentokenttäkuljetukset tulee välillä kuljettua taksilla. Tai no, eipä taksia tile käytettyä Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen osalta, mutta noissa New Yorkia lukuun ottamatta on tullut liikuttua autolla toistaiseksi ja tulee kyllä jatkossakin. Taksia on tullut käytettyä muualla erityisesti turvallisuussyistä ja Aasiassa se helpottaa elämää usein huomattavasti.

    1. Teidäthän mun olisi tietenkin pitänyt haastaa tähän! Mutta hei, tarttukaa nyt toki haasteeseen!

      Taksia on kieltämättä joskus pakko käyttää. Julkisia kun ei aina yksinkertaisesti ole tai kävellen matkat ovat aivan liian pitkiä. Eikä siinä mitään, näin vain joskus on. Me tsekkaamme kävelymahdollisuudet ja julkisen liikenteen ja vasta sitten, jos ei oikeasti näytä mahdolliselta tai järkevältä liikkua julkisilla (eli niitä ei oikeasti ole tai vaihtojen kanssa matka kestäisi ihan tajuttomasti), käytämme mekin taksia. Olemme tottuneet tekemään näin, ja käveltyä tulee reissuilla yleensä tosi paljon. Joku 5 km ei ole matka eikä mikään kävellen (paitsi jos on rinkat kannettavana). Julkisilla olemme liikkuneet paljon niin Euroopassa kuin Aasiassa, ja myös mm. Losissa, missä se ei olevinaan mitenkään onnistu, mutta ihan hyvin päästiin kulkemaan eikä myöskään pelottanut. Voi olla, että olisi pitänyt. 🙂 Grabiä on tullut käytettyä Aasiassa muutaman kerran ja se on kyllä kätevä palvelu silloin, kun tarvetta ilmenee.

      Tietysti matkustelemme myös paljon omalla autolla Euroopassa ja silloin ei tarvitse sinänsä miettiä, millä liikkuisi. Mutta kyllä me silloinkin saatamme hyvin jättää auton leirintäalueelle ja lähteä julkisilla tai kävellen viettämään iltaa kaupunkiin.

  2. Tämä oli kiva idea! Pitää pistää muistiin ja toteuttaa omassa blogissa sopivalla hetkellä, eli kun oon saanut faktat mietittyä. 🙂

    Tosi kiva, että ootte matkaillut perheen kanssa ulkomailla autolla! Tuo on sellainen asia, jonka toivon voivani tarjota omille lapsilleni sitten joskus tulevaisuudessa. Mulla on muuten juuri päinvastaisesti tuo lentoasia – oon lentänyt ekan kerran varmaan alle kouluikäisenä (hatarat muistikuvat, saattaa olla myös ekaluokkalaisena) mutta ulkomailla käynyt vasta 13-vuotiaana. Lensin pari kertaa siskon kanssa kahdestaan Turusta Rovaniemelle, kun vanhempien kesäloma ei ollut vielä alkanut mutta mummolaan oli päästävä. Enemmän muistoja onkin sitten niistä lukemattomista kerroista, kun tuo väli on taitettu autolla koko perheen kesken. 😀

    1. Kiva, että tykkäsit! Jään odottamaan sun postausta! 😃

      Ilmeisesti lapsiperheille automatkailu on usein ihan horroria, tai siis näin moni kertoo. Omilla vanhemmillani ei taida kuitenkaan mitään hirveitä traumoja onneksi noilta lasten kanssa tehdyiltä reissuilta olla. Itselläni on tosi kivoja muistoja noilta matkoilta, vaikka olinkin tosi nuori.

      Mä myös muistan, että mua jännitti aika paljon ensimmäinen kerta lentokoneessa silloin teininä. Muille se tuntui olevan niin tuttua puuhaa, että piti itsekin yrittää feikata, että ei tässä mitään. 😅

  3. Kiitos haasteesta, otan sen vastaan jossain sopivassa kohdassa, kunhan olen laittanut faktat järjestykseen 🙂 Sulle on kyllä tapahtunut reissuilla kaikenlaista viitaten tuohon lääkärikohtaan. Itse olen sen suhteen säilynyt aika vähällä, mutta reissukavereille on sattunut senkin edestä. Viime vuosina on alkanut kiinnostamaan myös eräänlainen maabongaus ja olisi hienoa saada joskus 100 maata kasaan. Tähän asti tavoitteena on ollut saada joka vuosi ainakin yksi uusi maa listalle. Se tahti ei ihan riitä tuohon 100 maan tavoitteeseen. Hyvää uutta vuotta, tuokoon se kivoja reissuja tullessaan!

    1. Hienoa! Jään odottamaan postaustasi. 😀

      Joo, onhan sitä muutamia lääkärireissuja tosiaan tarvittu, mutta onneksi ei tuon vakavampia. Toivottavasti ei satu jatkossakaan mitään pahempaa.

      Olen viime vuosina ajatellut, että haluaisin päästä vähintään kolmeen uuteen maahan vuodessa (koska lukema vaikutti suht realistiselta ) ja yrittänyt tätä vähän taktikoidakin, mutta ei se ole oikein sujunut. Vuosi 2020 nyt oli tietysti varsinainen pohjanoteeraus uusien maiden suhteen, mutta muutenkin vaatii jo vähän miettimistä saada edes kolme uutta maata täyteen joka vuosi. Maita toki riittää, mutta en halua matkustaa jonnekin pariksi päiväksi ihan vain siksi, että olisin käynyt siinä maassa – minulle pitää ehdottomasti olla joku muukin syy lähteä reissuun tai vähintään maan pitäisi olla sopivasti matkan varrella, jotta siellä voisi piipahtaa ajatuksella ”kun nyt jo tässä lähellä muutenkin ollaan”. Mutta jospa tänä vuonna pääsisi vaikka Islantiin, joka vuodelta 2020 peruuntui. Toinen mahdollinen aika helppo maa tälle vuodelle voisi olla San Marino. Jos siis oletetaan, että Euroopassa pääsisi matkustelemaan huoletta 2021 aikana. Eli tosiaan: hyvää uutta vuotta ja toivotaan, että kivoja reissuja tulee!

  4. Kun vihdoin sain kaivettua itseni pois tuolta kirjoittamattomuuden syövereistä, voisin samalla ryhdistäytyä myös kommentoinnin suhteen! Kiitos haastamisesta, tämä oli hauska haaste ja tarpeeksi kevyt tapa elvyttää bloggausrutiinia.

    Tosiaan sain monesta sun postauksen kohdasta inspiraatiota omaan postaukseeni. Olisin voinut periaatteessa vielä kopioida tuon En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla -kohdan, mutta en sitten enää kehdannut. 😀 Mutta ollaan tosiaan sen suhteen samiksia. Reissu Ahvenanmaalle oli suunnitteilla viime kesälle, mutta sitten tuli korona ja loput arvaatkin. Pitää varmasti yrittää tänä vuonna uudestaan, jos vain mahdollista. Haluaisin eritoten päästä käymään Kastelholman linnassa, niin voisin sitten sanoa käyneeni kaikissa Suomen linnoissa. Mutta muutenkin Ahvenanmaa toki kiinnostaa paljon!

    1. Kiva, että lähdit tähän mukaan! Kävinkin jo lukemassa ja kommentoimassa sun blogiin. Aika monta yhtymäkohtaa löytyi! 🙂

      Mullakin Ahvenanmaa on ollut suunnitteilla useamman kerran, mutta aina siihen on tullut joku änäkäinen, joka on torpannut matkan. Ehkä vihdoin ensi kesänä…

  5. Itsellekin ensimmäinen lento sekä ulkomaanmatka oli juurikin teini-iässä koettu kielikurssi. Sen jälkeen matkustaminen on vienyt mennessään ja maailmaa on tullut omatoimisesti koluttua useiden vuosien ajan. Tuo 54 maata on jo aikamoinen saavutus!

    1. Aika samanlainen tarina siis sinullakin! 🙂

      Maiden suhteen minulla on vähän sellainen nälkä kasvaa syödessä -tilanne. Totta kai minusta on upeaa, että olen päässyt kokemaan jo niin paljon. Toivon silti, että maita kertyisi vielä paljon lisää, sillä maailmassa on niin paljon kaikkea upeaa koettavaa. 🙂

  6. Tämä haaste vaikutti varsin hauskalta heti alusta asti. Aiheesta kirjoittaminen vain tuntui todella työläältä. En kuitenkaan luovuttanut. Minun faktalistani löytyy täältä: https://jasittenmatkaan.fi/muut/10-matkailufaktaa-minusta/

    Minunkin ensimmäinen lentoni ulkomaille tapahtui juuri Pariisiin. Ihan ensimmäinen lento tuo ei minulle kuitenkaan ollut, sillä olin ehtinyt lentää kotimaassa kerran pienlentokoneen kyydissä ja pari ihan reittipätkää DC-9 -koneella. Näiden aikaan olin ehkä kymmenen ikäinen tai jotain sinne päin. En voi sanoa, että olisi jäänyt kamalasti muistikuvia. Paitsi että siinä pienlentokoneessa vähän pelotti. Ahvenanmaalla en ole käynyt, enkä Venäjällä edes sitä yhtä kertaa. Jälkimmäisen suhteen on suunnitelmia kuitenkin jo tehty.

    1. Mahtavaa, ettet luovuttanut!

      Minua pelottaa pienlentokoneissa edelleen. Ne ovat karmeita, kun ne tutisevat ja meluavat ihan eri tavalla kuin isot koneet. Lennän silti pienilläkin koneilla, jos tarve on.

      Kiva kuulla, etten ole sentään ihan ainoa, joka ei ole käynyt Ahvenanmaalla. Ehkä pitää tosissaan ottaa Ahvenanmaa tämän vuoden tavoitteeksi, kun ei tässä välttämättä juuri sen kauemmas vielä pääse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *