Minulta ja Hemmolta on kysytty useaan otteeseen maailmanympärimatkamme reitistä. Miksi ja miten päätimme mennä juuri sinne minne päätimme? Olimmeko varanneet lennot etukäteen? Koska aiheesta kysytään niin usein, päätin kirjoittaa siitä vielä oman postauksensa. Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä.
Maailmanympärimatkan reitin suunnittelu
Olen kertonut esimerkiksi maailmanympärimatkan kokonaisbudjettia käsittelevässä postauksessa lyhyesti reittisuunnittelustamme. Sovimme oikeastaan saman tien, kun ylipäätään päätimme lähteä maailmanympärimatkalle, että emme varaa valmista lentopakettia matkaa varten. Emme halunneet lyödä jo ennen Suomesta lähtöä lukkoon sitä, minne haluamme mennä emmekä etenkään sitä, milloin aikoisimme olla missäkin.
Halusimme, että voisimme muuttaa reittiä, jos jossain olisi vaikkapa tylsää, tulisi luonnonmullistuksia tai levottomuuksia, tai yksinkertaisesti saisimme matkan varrella uusia ideoita. Meillä oli varattuna matkalle aikaa kahdeksan kuukautta, joten ajan puolesta joustovaraa oli.
Rokotuksia varten piti kuitenkin tietää edes suunnilleen, mihin maailmankolkkiin matka tulisi meidät viemään – tai ainakin olla itse kartalla siitä, mitä rokotuksia meillä oli, ja mihin maihin ne riittäisivät. Meillä oli lähtiessämme löyhä reittisuunnitelma. Se kulki Aasiasta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, Tyynenmeren saarille, Etelä-Amerikkaan, Väli-Amerikkaan ja lopuksi USA:n kautta kotiin.
Vaikka matkustaminen on tänä päivänä ennennäkemättömän helppoa, joihinkin paikkoihin on ihan vain välimatkojen tai matkaan vaadittavan ajan takia helpompi mennä vuosilomien puitteissa kuin toisiin. Tämän yritimme pitää matkakohteita valitessamme edes jotenkuten mielessä. Se auttoi valintojen tekemisessä.
Jätimme pois sellaisia kohteita, joihin matkustaminen onnistuisi suhteellisen helposti muutenkin ja joihin tulisi todennäköisesti muutenkin lähdettyä. Esimerkiksi safari Afrikassa oli tällainen. Kyllä kohteiksi silti käytännön syistä (yleensä matka-ajasta ja/tai lentovaihtoehdoista johtuen) päätyi näitä niin sanotusti helposti saavutettavia paikkoja, kuten nyt vaikka Bangkok ja Hongkong.
Listasimme muutamia paikkoja, jotka haluaisimme ehdottomasti maailmanympärimatkalla nähdä, ja pidimme ne kirkkaina mielessä. Näitä paikkoja olivat ainakin Kiinan muuri, Angkorin temppelit Kambodzassa, Great Ocean Road Australiassa, Uuden-Seelannin Eteläsaari, vähintään yksi Tyynenmeren paratiisisaari, Machu Picchu Perussa ja Iguassun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla. Japani oli listalla ihan vain maana, ja sieltä aloitimme reissumme pienen kiertomatkan muodossa. Näiden pääjuttujen ympärille rakentui sitten muu reitti. Matkan varrella kiinnostavia ja houkuttavia juttuja tulee kyllä eteen, oli suunnitelmaa tai ei.
Aasia ja Australia
Suunnittelimme seuraavia etappeja sitä mukaa kun matkamme eteni, mutta aivan alkumatkan suunnitelman jouduimme tekemään jo Suomessa. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että halusimme käydä Kiinassa. Kiinan-viisumia varten piti olla valmis suunnitelma varauksineen. Kiinan-osuus jäi kuitenkin lopulta hieman aiottua lyhyemmäksi, kun kyllästyimme muun muassa saasteisiin, sensuuriin ja kiinalaisten käytöstapoihin ja lähdimme aiottua aikaisemmin pois maasta.
Tämänkin käänteen huomioiden oli hyvä, että meillä ei ollut sen enempää valmiita varauksia tehtyinä. Kun matkustustyyli tuppaa olemaan ”sinne minne nenä näyttää ja mikä minäkin päivänä sattuu nappaamaan”, niin tiukkojen suunnitelmien tekeminen pitkälle ajanjaksolle ei välttämättä ole ihan paras idea.
Lähdimme matkaan syyskuussa. Laskimme, että joulukuun tienoilla meidän olisi oltava Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, jotta meille jäisi vielä aikaa Etelä-Amerikkaan. Kaavailimme, että voisimme käydä Aasian-osuudella Malesiassa ja Indonesiassa, mutta molemmat karsiutuivat suunnitelmista ajanpuutteen ja priorisoinnin takia.
Meinasimme alun perin olla Australiassa pari viikkoa ja liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Thaimaassa Koh Phanganin saarella elpyessämme pohdimme seuraavia liikkeitämme ja totesimme, että Indonesiaan ja Malesiaan voisimme mennä jollain toisellakin reissulla (ja näin varmasti tulemme myös tekemään). Australiaan sen sijaan tuskin päätyisimme tulevaisuudessa yhtä todennäköisesti, joten tästä kerrasta kannattaisi ottaa irti enemmän.
Pähkäily Koh Phanganilla johti ideaan kunnon road tripistä Australiassa. Tämä idea oli yksi reissun parhaista. Australian itärannikkoa ja Great Ocean Roadia huristellessa vierähti kuukausi ja matkaa tuli taitettua reilut 4000 kilometriä. Upeaa rantaviivaa ja eksoottisia eläimiä tuli nähtyä yllin kyllin.
Alkumatkan Aasiasta Australiaan -reittimme kulki näin:
Japani 18,5 päivää
Etelä-Korea 7 päivää
Kiina (ml. Hongkong) 16 päivää
Vietnam 13 päivää
Kambodza 8 päivää
Thaimaa 19 päivää
Singapore 5 päivää
Australia 33 päivää
Uusi-Seelanti ja Tyynimeri
Australian jälkeen kiertelimme kuukauden Uudessa-Seelannissa enimmäkseen vuokra-autolla. Kiertomatka Uudessa-Seelannissa oli yksi ensimmäisistä maailmanympärimatkamme todo-listan jutuista, koska ajattelimme maailmanympärimatkan olevan melkeinpä ainutlaatuinen tilaisuus moisen toteuttamiseen.
Toki Uuteen-Seelantiin voisi lähteä neljän viikon lomalle muutenkin, mutta se maailmankolkan läntti on kuitenkin niin järkyttävän kaukana Suomesta, että moni muu paikka saattaisi lomasuunnitelmia tehdessä viedä voiton helppoudellaan. Uusi-Seelanti on niin upea paikka, että olisimme helposti viihtyneet siellä vielä pidemmänkin ajan, mutta ehdimme kuukaudessakin paljon.
Tyynellämerellä haaveilimme alun perin käyvämme parilla saarella, esimerkiksi Tongalla ja Samoalla. Riippumatto keskellä ei mitään houkutti. Tämä ei täysin toteutunut. Yksi reissun isoista ylläreistä lävähti päin pläsiä, kun olimme nousemassa Sydneyssä lentokoneeseen lentääksemme Uuteen-Seelantiin. Lähtöselvityksessä lentoyhtiön työntekijä ilmoitti, että emme saa nousta Aucklandiin menevään koneeseen, jos meillä ei ole lentolippuja pois Uudesta-Seelannista (kerroin episodista tässä postauksessa). Hups! Tämä Uuden-Seelannin maahantulosääntö oli jäänyt meiltä huomioimatta. Niinpä meidän piti siltä istumalta lentokentällä päättää, minne menisimme Uuden-Seelannin jälkeen ja ostaa liput.
Tyynenmeren saarten kiertely oli jo aiemmin googlailun perusteella vaikuttanut hankalalta järjestää Uudesta-Seelannista käsin niin, että emme joutuisi lentämään saarireissun jälkeen takaisin Uuteen-Seelantiin tai Australiaan. Ostimme pakkoraossa lentoliput Christchurchista Cookinsaarten Rarotongalle melko heppoisin tiedoin. Ennen oston tekemistä tsekkasimme vain, että pääsisimme jatkamaan Rarotongalta matkaa suoraan eteenpäin eli Amerikkoja kohti. Emme halunneet lentää takaisin joko Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, ja monen muun saaren kohdalla se olisi ollut ainoa vaihtoehto – siksi siis Rarotonga.
Rauhallinen ja syrjäinen saari osoittautui lopulta ihan hyväksi paikaksi, vaikka se ei olekaan lopulta kovin eksoottinen (eikä siellä ollut riippumattoja). Viikon todellisen saaritunnelmissa relaamisen jälkeen olimme joka tapauksessa hyvässä iskussa Amerikkoja varten.
Pohjois- ja Etelä-Amerikka
Rarotongalta lensimme Los Angelesiin, mikä oli siis myös ainoa vaihtoehto, johon meillä oli varaa. Uuden-Seelannin maahantulosäännösten takia päädyimme näin vierailemaan Losissa, mikä ei ollut missään vaiheessa ollut suunnitelmissamme. Viikko Losissa oli kuitenkin aivan mahtava, ja Kalifornia vetää taatusti puoleensa vielä uudemmankin kerran. Ne auringonlaskut! Pakko myös todeta, että länsimainen meininki kaikkine mukavuuksineen tuntui kivalta kahden enimmäkseen autossa vietetyn kuukauden ja Rarotongan nettipimennon jälkeen.
Etelä- ja Väli-Amerikan suhteen meillä oli Suomesta lähtiessä kaksi ehdotonta tavoitetta: nähdä Iguassun putoukset ja Machu Picchu. Muita pyörittelemiämme paikkoja olivat suola-aavikko Salar de Uyuni, La Paz ja Titicacajärvi Boliviassa, Mendoza ja Buenos Aires Argentiinassa, Chilen pääkaupunki Santiago de Chile, jokin rantakohde Costa Ricassa ja esimerkiksi Tulum Meksikossa. Osa näistä karsittiin pois.
Losista oli helpoin lentää Costa Ricaan, joten menimme sinne ensin. Costa Ricaa googlaillessamme tajusimme, että maassa ei kannattaisi tyytyä vain yhteen rantakohteeseen, sillä maa on erittäin monipuolinen. Päätimme tehdä Costa Ricassa parin viikon kiertomatkan. Se kannatti: esimerkiksi Tortugueron kansallispuistossa vierailemisen muistamme varmasti ikuisesti.
Päätökset johtavat toisiin. Koska emme halunneet palata Costa Ricassa takaisin maan ankeaan pääkaupunkiin San Joséen maasta poistumista varten, päätimme järjestää itsemme Costa Ricasta Panaman puolelle ja jatkaa matkaa sieltä. Lentohinnoilla oli tässä painava osuus: googlasimme, että Panamasta matka kohti etelää irtoaisi edes jotenkin siedettävään hintaan.
Etelä-Amerikan reissukohteita punnitessamme alkuperäisistä haaveista karsiutui kokonaan Chile, sillä sinne ja sieltä pois oli uskomattoman kallista lentää ihan mistä tahansa. Järkevin vaihtoehto oli lentää Panamasta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Siinä oli jälleen paikka, jonne tuskin tulisi lähdettyä millään muulla matkalla, joten näimme tilaisuutemme tulleen.
Ennen Montevideoon lentämistä olimme toki tutkineet, mitkä olivat mahdollisuutemme sieltä eteenpäin. Lauttamatka Buenos Airesiin kuulosti mukavalta, sillä lentoja oli kertynyt jo ihan tarpeeksi. Niin pääsimme Argentiinan pääkaupunkiin, joka oli haavelistallamme. Käsittämättömän upeilla Iguassun putouksilla vieraileminen järjestyi Buenos Airesista käsin bussilla. Viineistään tunnettu Mendoza karsiutui pois, kun totesimme tarvitsevamme paikoillaanoloa. Buenos Airesissa oli hyvää ruokaa ja kivoja majapaikkoja, joten päätimme elpyä siellä pari viikkoa.
Buenos Airesista lensimme Perun pääkaupunkiin Limaan. Perussa vierailimme Machu Picchussa, kuten olimme jo Suomessa päättäneet. Boliviasta luovuimme, jotta meidän ei tarvitsisi kiirehtiä. Machu Picchussa korkeasta ilmanalasta aiheutui minulle aivan järkyttävä päänsärky, eikä olo ollut muutenkaan paras mahdollinen. Huokaisin siksi helpotuksesta, että olimme karsineet Salar de Uyunin suola-aavikon pois listalta – se kun sijaitsee yli 3,6 kilometrin korkeudessa. Aavikko jäi silti vähän kaivelemaan, joten voipi olla, että sinne täytyy vielä joskus lähteä. Jää nähtäväksi!
Machu Picchun jälkeen palasimme takaisin Limaan, josta saimme edulliset lennot Yhdysvaltoihin Fort Lauderdaleen. Florida ei ollut sekään kohdelistallamme vielä Suomessa: alun perin olimme ajatelleet käyvämme Jenkeissä vain sen verran, että lentäisimme Nykistä Suomeen. Tämä oli kosahtanut jo Losin kohdalla, ja kosahti toistamiseen tässä vaiheessa. Halpojen lentojen ansiosta päädyimme lyömään pari kärpästä samalla iskulla. Fort Lauderdale sijaitsee Miamin kupeessa, joten samalla pääsimme näkemään Miamia ja tekemään retken Key Westiin.
Floridan jälkeen lensimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti New Yorkiin. Sinne varasimme kaksi viikkoa aikaa, mikä oli jälleen kerran poikkeus alkuperäisestä ideastamme: budjettisyistä olimme suunnitelleet viettävämme Nykissä vain viitisen päivää. New York oli kuitenkin viimeinen kohteemme, ja olimme jo Losissa todenneet viihtyvämme Jenkeissä tosi hyvin. Kerrankos sitä! No, New Yorkiin tulee luultavasti joskus palattua, sillä kaksi viikkoa ei riittänyt kaiken kiinnostavan näkemiseen.
Australian jälkeen matkamme kulki siis tällaista reittiä:
Uusi-Seelanti 33 päivää
Cookinsaaret 9 päivää
USA (Kalifornia) 8 päivää
Costa Rica 12,5 päivää
Panama 7,5 päivää
Uruguay 5,5 päivää
Argentiina 21 päivää
Peru 9 päivää
USA (Florida ja New York) 23 päivää
Miten meni omasta mielestä?
Sellainen ”reittisuunnitelma” meillä. Moni tekisi varmasti toisin, mutta pointti onkin, että tämä semisti epäsuunnitelmallinen tyyli sopi juuri meille loistavasti. Suunnitelmien tekeminen matkan varrella antoi meille vapauden tehdä äkkinäisiäkin käänteitä, ja sellaisella vapaudella olemme aina tykänneet reissata. Emme ole esimerkiksi Euroopassa kesälomilla tekemiämme automatkoja varten varanneet koskaan majoituksia tai muuta etukäteen, ainoastaan meno- ja paluuliput. Maailmanympärimatkalla ostimme paluuliput vasta matkan varrella, kun eteen tuli hyvä diili.
Matka maailman ympäri ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen yhteinen reissumme. Ei siis ollut tarvetta yrittää ahtaa kaikkia matkahaaveita samaan reissuun (mikä ei tietenkään edes onnistuisi!) ja suunnitella reissua niin sanotusti puhki etukäteen, jotta siitä tulisi varmasti täydellinen. Siitä tuli täydellinen ilmankin – juuri meidän näköisemme matka. Kahdeksan kuukauden reissu oli täynnä valintoja, ja on hienoa voida todeta, että mikään tekemämme valinta ei näin jälkikäteen kaduta.
Millainen olisi sinun maailmanympärimatkasi? Suunnittelisitko kaiken kotona valmiiksi ennen lähtöä vai nostaisitko kytkintä enempi takki auki?
Kartta maailmanympärimatkan reitistä
Tarkan matkakohdelistauksen näet blogin sivulta maailmanympärimatkan reitti.
Lue myös:
- Maailmanympärimatkan matkavalmistelut
- Rinkkojen sisältö maailmanympärimatkalla
- Kantamukset – meidän rinkkamme maailmanympärimatkalle
- Eurot riviin: mitä maksoi 8 kuukauden matka maailman ympäri?
- Maailmanympärimatkan kysymykset ja vastaukset
- Miten hyvin maailmanympärimatkalle pakkaaminen onnistui?
Pysy matkassa mukana ja seuraa Unelmatrippiä somessa:
Mun on todella vaikea olla suunnittelematta tarkasti kaikkia reissuja etukäteen. En halua kuluttaa reissuissa aikaa siihen, että etsin majapaikkoja tai halpaa kulkuyhteyttä seuraavaan kohteeseen. Toisaalta kuvailemasi vapaus olisi ihana kokea. Meidän kolmen kuukauden maailmanympärimatkalle ostettiin kaikki lennot jo valmiiksi etukäteen. Ihan jo siitä syystä, että kolme kuukautta on niin lyhyt aika ja myös siksi, että haluttiin saada budjetti lentojen osalta mahdollisimman tarkkaan jo tietoon ennen lähtöä, jotta pystyttiin laatimaan tarkempi budjetti reissulle ylipäätään. Toivon silti, että meillekin jää aikaa spontaaneihin päätöksiin ja suunnitelmien muutoksiin. Ainakin Etelä-Amerikassa liikutaan viisi viikkoa maita pitkin, joten voidaan edetä omaan tahtiimme.
Tuo ajankäyttöpointti on ihan pätevä. Mekin olisimme luultavasti ostaneet valmiin lentosetin, jos matka-aika olisi ollut lyhyempi (vaikka joku pari kuukautta).
Jos kaikki on järkätty etukäteen, kovin suurelle spontaaniudelle ei oikein mitenkään voi jäädä tilaa. Sama juttu suunnitelmien muuttamisen kanssa. Tai toki voi tehdä muutoksia, mutta silloin rahallisia tappioita tulee väkisin (ja ajallisia, kun joutuu suunnittelemaan homman kahdesti). Jos on etukäteen varattuina lennot (ei majoituksia ja muita siirtymiä), jää jo huomattavasti enemmän liikkumavaraa.
Mitä lyhyempi reissu, sitä enemmän täytyy miettiä järjestelyjä etukäteen, jotta homman saa toimimaan aikataulussa. Kahdeksan kuukauden järjesteleminen kokonaan etukäteen taas olisi mun mielestä ollut aivan hirveä painajainen. 😀 Siinä on jo niin monta liikkuvaa palasta, että en edes harkinnut asiaa. Joku toinen on ehkä jaksanut väkertää sellaisenkin suunnitelman. Kaiken lisäksi mua ahdistaisi olla selvillä jokaisesta minuutista seuraavien 8 kuukauden ajalta. 😀
Kiva postaus! Ihan vasta tartuin haasteeseen kertoa omasta maailmanympärimatkasta, jos sellaista olisin tekemässä. Ilta pyöriteltiin miehen kanssa karttapalloa ja mietittiin, että missä kumpikin haluaisi käydä. Vielä jokunen vuosi menee sopivaa aikaa odotellessa, ja jännä nähdä kiinnostaako sitten vielä samat jutut 🙂 http://www.rantapallo.fi/anskubcn/2015/10/08/matkamme-maailman-ympari-haaste/
Kiitos! Sinun haaveissasi on näemmä joitakin samoja juttuja kuin meillä oli, ja joitakin samankaltaisia ratkaisuja. Haaveita on aina hauska pallotella! Nyt keksisin helposti ihan toisenlaisen maailmanympärimatkareitin kuin mitä tuo meidän toteuttamamme oli – koska nyt voisin nappailla listalle aiempaa helpommin kohteita sen perusteella, missä ei ole tullut vielä käytyä. Muutamat isot haaveet kun tuli tuolla reissulla täytettyä.
Salar de Uyuni jäi minuakin kaivelemaan ja harmittamaan, kun en sinne mennyt. Sen sijaan korkeudet handlasin ihan hyvin. Itse asiassa, minua harmitti, että Machu Picchu oli niin alhaalla, viihdyin enemmän neljässä kilometrissä.
En tykkää kauheasti suunnitella etukäteen, kaikki kun on vähän ins Allah joka tapauksessa.
Joo, se aavikko on taatusti upean näköinen. Ehkä jonain päivänä?
Mulle ei oikein sopineet nekään säälittävät korkeudet, mitä Machu Picchussa oli. Minkäs teet. Tietääpähän tulevaisuudessa, että pitää varautua etenemään korkealla sijaitseviin paikkoihin erittäin hitaasti.
Tarkassa suunnittelussa on se ikävä puoli, että sitten tulee ehkä helpommin rankkoja pettymyksiä, jos jotain menee puihin. Jos on monta eri vaihtoehtoa, ja niistä joku kaatuu, ei ehkä tunnu niin pahalta. Näin tämän asian itse näkisin. 🙂
Meillä on kevään Afrikan ja kesän erillisreissujen jälkeen tarkoitus kiertää syksyllä nelisen kk jotain näitä samoja paikkoja. Vaimo on suunnittelupainotteinen ja mäkin suht sinne kallistunut, joten luultavasti hiukan vähemmän takki auki. ^^
En tästä enkä reittijutusta löytänyt, mutta ehkä muualla kerrottu; eli taisitte käyttää hakukoneita paikan päällä seur lennon etsimiseen, eikä mitään maailmanympärilippua?
Saatte varmasti aikaiseksi upean reissun!
Joo, etsimme lentohintoja eri hakukoneilla ja suoraan lentoyhtiöiden sivuilta. Tietysti matkustimme paljon muillakin keinoin kuin lentäen (auto, bussi, laiva, vene, juna – kaikkia tuli kokeiltua). Lentojen hakemisessa käytän usein esimerkiksi Momondoa.
Hyvä idea, ettei suunnitelma oo kiveenhakattu. En tykkää liian tarkoista suunnitelmista reissatessa, sillä ne kuitenkin muuttuu ja aiheuttaa vaan stressiä.
Juuri näin! Ja jos joku muuttuu, suunnittelun joutuu tekemään toiseen kertaan.
Olin viime talvena kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa ja Oceanissa. Suunnittelin matkan oikeastaan täysin "päiväkohtaisesti", koska lennot oli varattu etukäteen ja näin ollen myös kohteet valittiin aina lentojen väliseltä ajalta ja tarvittavat siirtymiset myös vastaavasti. Mikäli matka olisi ollut pidempi, niin olisin jättänyt lentoliput avoimeksi. Viimeiset pari viikko oltiin Samuilla ja Ko Phanganin saarella ilman mitään suunnitelmia.
http://reissujani.blogspot.fi/2014/11/suunniteltu-reitti.html
Jollekin matkustaminen "projektisuunnitelman mukaan" sopii – joillekin ei.
Näin on, toisille sopii joku tyyli ja toisille toinen. Tykkään itse tällaisesta ei lyödä kaikkea (tai juuri mitään) lukkoon ennen kuin on ihan pakko -tyylistä. Jotain toista se voisi stressata.
hah, mieletöntä lukea, että jopa maailmanympärimatkan voi tehdä fiilispohjalta 😀
Tavallaan joo, tavallaan ei – päätöksiä joutuu punnitsemaan koko ajan, ja eiväthän ne lennot ja majoitukset itse itseään varaa. 😀 Eli väkisin joutuu tekemään suunnitelmia, mutta niitä suunnitelmia ei ole pakko lyödä koko reissua varten lukkoon jo ennen matkalle lähtöä. 🙂
Meillä oli meidän maailmanympärimatkalla ihan sama filosofia – haluttiin pitää kaikki mahdollisuudet avoinna, ja en kyllä hitossakaan osais vieläkään sanoa missä haluaisin oll 9 kuukauden päästä jo nyt kysyttäisiin. 🙂
Meilläkin oli suurpiirteinen suunnitelma siitä miten edettäisiin jotta loogisesti vielä päästäisiin kotiin, ja loppumatkassa päätettiin vielä skipata se Etelä-Amerikka, koska reissuväsymyksessä ei vaan jaksettu ykisnkertaisesti repiä ittestämme irti sinne enää. Ja toisaalta haluttiin myös hurmioita paikoista – ei vaan todeta että "jaa, ihan kiva, onhan noita temppeleitä/vuoria/maisemia/rantoja nähty", joka alkoi jossain vaiheessa reissua iskemään. Vuosi on kuitenkin pitkä aika.
Ollaan todella tyytyväisiä kyllä siihen miten homma lopulta meni, ja näin viikko kotiinpaluun jälkeen voin sanoa että lähtisin uudestaankin, vaikka matkalla tuntui siltä ettei koskaan enää. Tällä kertaa sen homman osaisi hoitaa kokemuksella vähän paremminkin – ihan kuten tossa yllä kommentissakin sanot, eihän ne hotellit, liput ja suunnitelmat itsestään tule. 😛
Meidän reitin ja etenemiset löytyvät blogista sivulta alla olevalta sivulta.
http://www.matkakuume.net/p/reitti-route.html
Ja hauskaa muuten että teilläkin tuli sama fiilis jenkeistä: kyllähän siellä viihtyi vähän alkeellisempien olojen jälkeen tosi hyvin. 🙂
Joo, suunnitelmia on hyvä pystyä muuttamaan, koska kaikenlaisia syitä siihen voi ilmetä. Vaikka sitten se matkaväsymys. Me ei siitä niin kärsitty, tosin Buenos Airesiin jäätiin aiottua pidemmäksi aikaa siksi, että todettiin pienen elpymisen tulevan tarpeeseen. Oli siirrytty aika vauhdilla kuitenkin paikasta toiseen. Mutta missään vaiheessa, kertaakaan, ei tullut sellainen olo, että en tekisi vastaavaa reissua uudelleen. Olen myös tosi tyytyväinen toteutukseen – en siis oikein tiedä, mitä muuttaisin toimintatavoissa, jos lähtisin uudemman kerran. Tuskin mitään. 🙂 Iso hommahan tuollaisen reissun järjestelemisessä on, riippumatta siis siitä tekeekö ne järjestelyt kotona ennen lähtöä vai reissun päällä. Mutta ei se mun mielestä mitenkään hirveää ollut, unelmien reissuahan siinä väsättiin ja se myös saatiin!
Ja jep, kyllä mulle siellä Jenkkilässä tuli olo, että sinne pitää päästä ihan oikeasti kiertelemään enemmän.
Teillä oli kyllä kanssa tosi huikea reissu! Tervetuloa vain takaisin Suomeen! 🙂
Mielenkiintoinen kirjoitus. Olen juuri aloittamassa oman matkamme suunnittelua ja kiinnostaisi tietää, miten paljon maksoitte lennoista varaamatta niitä etukäteen? Olemme lähdössä n. 6-8kk reissuun ja koska olemme jo yli 60 vuotiaita mietimme, että kaikki pitää olla (ehkä) etukäteen kunnossa. Reittinne on aikalailla samanlainen kuin olemme ajatelleet, poislukien Kiina.
Kiitos!
Me teimme yhteensä 21 lentoa, jotka maksoivat yhteensä kahdelta hengeltä 9941 euroa (eli 4970,50 euroa per henki). Voi kuulostaa pahalta, mutta kun ajattelee, että yksi lento maksoi keskimäärin 236,70 euroa per naama, niin ei se ehkä kuulostakaan enää kovin isolta hinnalta. Olen kirjoittanut matkamme kuluista kattavan postauksen, joka löytyy täältä: http://unelmatrippi.blogspot.fi/2015/07/eurot-riviin-mita-maksoi-8-kuukautta.html.
Valmiita lentopakettejahan on olemassa eri lentoalliansseilla (ja matkatoimistojen kautta toki saa myös), mutta riippuu tosi paljon reitistä, miten hyvin pakettiin saa tarvittavia lentoja (ja paljonko lentoja joutuu ostamaan vielä paketin lisäksi) ja paljonko se paketti sitten lopulta tulee maksamaan. Me lensimme reissussa aika paljon, mutta pääseehän maailman ympäri vähemmilläkin lennoilla. Kannattanee selvitellä pakettiasiaa lentoyhtiöiden sivustoilla ja/tai ottaa yhteyttä asiakaspalveluun.
Valmiissa paketissa on tietenkin se etu, että matkalla ei sitten tarvitse käyttää aikaa varausten tekemiseen. En sinänsä näe mitään syytä, miksi ikä vaikuttaisi järjestelyihin – enemmän on varmaan kyse siitä, miten itse haluatte reissun järjestää. Lentojen etsiminen voi tuntua aika työläältä, joten kaikkien järjestelyjen hoitaminen itse reissun päällä ei välttämättä sovi kaikille. Minusta se oli kuitenkin oikein toimiva tapa. On hyvä miettiä, mikä tuntuisi itselle sopivalta tyyliltä ja mennä sen mukaan!
Antoisaa matkan suunnittelua ja ihanaa matkaa teille!
Olipas hyvä kirjoitus aiheesta! Meillä on aikalailla samanlainen asenne ja suunnittelu menossa: muutamat lennot ja viisumit on hankittu etukäteen, mutta muuten reitti on hyvin mukautuva ja mieli avoin. 🙂 Meidän oli tarkoitus jatkaa Kiinasta Tiibetin kautta Nepaliin, mutta näyttää siltä, että Everestin vaelluksia ei pysty kylmän sään vuoksi tekemään marraskuussa. Menee taas reittikartat uusiksi 😉 Toisaalta ilman tarkkoja suunnitelmia matkustelu on juuri sitä parasta!
Kiitos paljon!
Ai että, teillä on niin hieno matka meneillään! Mahtavaa!
Minusta on kyllä kanssa ihan parasta voida muuttaa suunnitelmia reissun päällä. Kaikkia juttuja kun ei edes voi ennakoida: aina voi tulla jotain luonnonmullistuksia tai levottomuuksia tai itse voi vaikka sairastua, ja reittiä voi joutua säätämään sen takia. Ja sitten on ihan vain niitä reissussa vastaan tulevia houkuttelevia juttuja, jotka haluaisi päästä kokemaan, ja reitin muuttaminen tulee siinä vaiheessa ajankohtaiseksi. Suunnitelmiahan joutuu joka tapauksessa tekemään, mutta siinä voi pelata paljon, kuinka kiveen hakattuja ne ovat. 🙂
Hyödyllinen postaus samanmoista matkaa suunnitteleville. 🙂 Munkin mielestä on aina hyvä, että suunnitelmissa on joustovaraa. Koskaan ei tiedä mihin paikkaan rakastuu ja mikä ei nappaa sitten ollenkaan. Terveisin kaksi kuukautta kiinalaisten käytöstapojen keskellä viettänyt, ja vielä monta kuukautta edessä. 😀
Niinpä! Mukavampi vaihtaa suuntaa kuin kärvistellä, jos ei nappaa.
Kiinaankin ehkä voi tottua, tai sitten ei. 😉 Tosin en tiedä, kannattaisiko niihin saasteisiin tottua. Elämä lyhenee. :/
Oih, ihanaa! Uskoakseni tekisin itse samoin. Jos saisin vuodeksi lähteä maailmalle, en varmaan edes lähtiessä tietäisi, kierränkö pallon vai juuttuisinko vuodeksi Aasiaan. 🙂 Tietenkin budjetti rajoittaisi jotain, vaikka juuri lentämistä. Toisaalta ennalta suunniteltu voisi olla siitä hyvä, että matkalla ei tarvitsisi lainkaan stressailla, mihin mennä, millä jne., mutta miten ihmeessä kukaan pystyisi suunnittelemaan noin pitkää aikaa, kun ei oikeasti voi tietää, mitä kaikkea ihanaa tulee eteen, mihin haluaa jäädä pidemmäksi aikaa, mistä nopeammin pois jne. En pystynyt 2,5 viikon matkallakaan suunnitelmissani, miten sitten noin pitkällä. 🙂
Sehän siinä just on, että ei voi tietää, mitä kaikkea hienoa tulee eteen. Sitten voi harmittaa, jos ei pysty joustamaan suunnitelmista. Budjetilla on totta kai suuri merkitys, ja rahasta kannattaa mun mielestä pysyä kartalla hyvin etenkin pitkällä reissulla. Rahat voivat oikeasti jossain vaiheessa loppua. 🙂
Olipas mielenkiintoinen postaus! Suunnittelemattomuus on omasta mielestänikin hyvä vaihtoehto. Joku matkakohde voi yllättää – positiivisesti tai negatiivisesti – ja olisi kurjaa, jos päivät olisi jo lyöty lukkoon ilman vaihtomahdollisuutta.
Kiinaan tosiaan tarvitsee nuo matkasuunnitelmat viisumia varten, mutta mitenkäs muiden maiden laita? Onko hankalaa tai kestääkö kauan?
Kiitos!
Meidän matkakohteissamme ei ollut Kiinan lisäksi muita maita, joihin olisi tarvittu matkasuunnitelmia valmiiksi. Viisumi piti hommata etukäteen Australiaan (onnistuu netistä erittäin helposti) ja Yhdysvaltoihin tarvitsee ESTA:n. Muissa maissa, joissa tarvittiin viisumia, sen sai suoraan rajatarkastuksen yhteydessä maahan tullessa. Erittäin helposti meni siis kaikki, eikä mikään kestänyt kauaa. Byrokratian osalta tällainen meidän käyttämää reittiä tehty maailmanympärimatka oli aika piece of cake.
Aika monesta maasta pitää tosin olla lentolippu (joskus muukin lippu käy) pois, jotta maahan pääsee. Näin on esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja monissa Etelä-Amerikan maissa. Nämä maahantulon edellytykset kannattaa aina tsekata, ettei käy kuten meille kävi, kun olimme nousemassa Uuteen-Seelantiin menevään koneeseen. 🙂 Eri asia tietysti on, kysytäänkö maastapoistumislippuja kaikkien maiden rajoilla, mutta tuli tosiaan todettua että kyllä niitä ainakin Uuteen-Seelantiin mennessä kysyttiin.
Tämä oli mielenkiintoinen postaus! Kiva lukea ajatuksia valintojen takana, usein näkee vain sen valmiin reitin. Me matkasimme maailmalla 7 kk ajan ja teimme poikkeuksellisen valinnan siinä, ettei reitti kulkenut ollenkaan maailman ympäri, vaan ensin pieneksi hetkeksi Lähi-Itään, sieltä muutamaksi kuukaudeksi itäiseen ja eteläiseen Afrikkaan koluamaan luonnonpuistoja ja sitten Aasiaan eri puolille Himalajaa, ja lopuksi Malediiveille rentoutumaan. Varsin erilaisiin kohteisiin päädyimme kuin suurin osa muista pitkämatkalaisista. Tässäkin oli taustalla lista haavepaikoista, ja niistä muodostui sillä kertaa tuollainen 15 maan kokonaisuus. Toki moni todella mielenkiintoinen paikka jäi pois, mm. Oseania ja Etelä-Amerikka kokonaan, mutta ne sitten toisella kertaa! Meillä oli noin puolet reissusta etukäteen suunniteltu ja puolta ei ollenkaan, ajatuksena vain, että sinne Himalajalle pyörimään sitten. Näin tuli tutuksi hyvät ja huonot puolet molemmista, ja sanoisin, että omalla kohdalla tuli tasapeli. Riippuisi siis täysin reissun pituudesta ja kohteista, suunnittelisinko kaiken etukäteen vai jättäisinkö täysin auki.
Upeita kohteita teillä kyllä, moni noista on meillä haavelistalla seuraavina! 🙂
Kiitos!
Juuri näin: riippuu paljon reissusta, mikä on hyvä ratkaisu, ja totta kai myös itse matkalaisesta, että mikä kenellekin sopii. Kiinnostavien matkakohteiden lista ei taida tältä pallolta ihan äkkiä loppua, joten noita matkojahan voisi tehdä erilaisia vaikka kuinka monta (jos se muuten, esim. rahallisesti, olisi mahdollista) ja silti olisi vielä paljon näkemättä!
Oli kyllä omastakin mielestä tosi upeita kohteita listalla tällä reissulla. 🙂 Valinnat olivat vaikeita, mutta niinhän ne aina. Seuraavilla matkoilla nähdään sitten taas jotain muita paikkoja!
Olipas kiinnostava postaus, sillä itsekin olen ruvennut haaveilemaan maailmanympärimatkasta. Todennäköisesti joutuisin tyytymään lyhyempään matka-aikaan, joten ehkä olisi hyvä vähän enemmän suunnitella etukäteen, vaikka toi suunnittelemattomuus tuo ihanan vaupauden tunteen. Tämän postauksen jälkeen tekisi mieli heti ryhtyä suunnittelemaan omaa reittiä…
Kiitos! Kiva, että postaus herätti matkakuumeen! Olisimme mekin aika varmasti suunnitelleet matkan etenemistä tarkemmin etukäteen, jos reissu olisi ollut huomattavasti lyhyempi. Toivottavasti pääset joskus tekemään unelmiesi maailmanympärimatkan. Erilaisia reittejä on hauska miettiä, ja siinä asioita pyöritellessä saattaa samalla selkiytyä se, mitkä paikat ovat niitä ykkösjuttuja itselle ja mitkä eivät olekaan ihan niin tärkeitä. Tai sitten vain kasvaa matkakuume… 😉
Takki auki lähtisin reissuun, liian tarkkaan suunniteltu vain ahdistaisi. Hyvä idea jättää Malesia ja Indonesia reitiltä pois ja olla pidempään Ausseissa! 🙂
Niinpä, tiedän tunteen tuosta suunnitelmien ahdistamisesta. Kaikille liika aikataulutus ei vain sovi, ja minä taidan olla yksi heistä. Kiva, että kohtalontovereita löytyy!
Joo, Malesia ja Indonesia jäivät nyt tällä reissulla näkemättä, mutta joskus toiste sitten toivottavasti päästään niihinkin.
Tämähän oli kattava ja kiva juttu! Kiinnostavaa tietoa kaikille kyseisen reissun suunnittelijoille. Kai laskisin itsenikin sellaiseksi. Luulenpa, että omankin todella ison reissun aika vielä tulee :).
Kiitos!
Toivottavasti pääset omalle todella isolle reissulle, jos ja kun sellaisesta haaveilet! Suosittelen lähtemään, jos vain mahdollisuus tulee. Maailmanympärimatkalle lähtö oli ihan paras päätös meille, enkä kyllä ole kuullut kenenkään muunkaan vastaavalle unelmamatkalle lähteneen valittavan, että ei olisi missään nimessä kannattanut. 🙂
Oli mielenkiintoista lukea maailmanympärimatkastanne. Mä yritän suunnitella kaikki aika hyvin etukäteen, mutta mun pisimmät matkat ovat olleet noin kuukauden pituisia. Pidemmälle en varmaan edes lähtisi.
Kiva, että pidit postausta mielenkiintoisena.
Me olemme Hemmon kanssa tehneet ennen tätä maailmanympärimatkaa aika monta tuollaista noin kuukauden pituista reissua. Niitä on tullut suunniteltua sillä tavalla tarkemmin etukäteen, että on mietitty ajoreittiä (reissut ovat siis olleet automatkoja, jotka ovat ihan huippuja), mutta aika usein siitäkin on tosin lopulta poikettu esimerkiksi sään takia.
Riippuu matkaajasta, mistä tykkää, ja myös siitä, millainen matka on kyseessä. Onneksi väärää tapaa ei ole! 🙂
Kuulostaa oikein järkevältä, että suunnittelee pääpiirteittäin, mutta sitten jättää kuitenkin mahdollisuuksia muutokseen. Näin tekisin ehdottomasti itsekin. Vähän spontaaniutta pitää olla, eikä sitä tosiaan välttämättä halua siellä jossakin tietyssä tylsäksi osoittautuneessa kohteessa olla pidempään kuin tarvis, vaikka näin olisi alunperin suunitellutkin.
Just näin tämä tuli mietittyä. Mutta toki asiat voi aina tehdä monella tavalla – tämä oli nyt meidän tapamme hoitaa tämä homma kotiin. 🙂 Oli tosi mukavaa, että ei tarvinnut stressata siitä, meneekö joku varaus vituralleen, jos haluammekin muuttaa suunnitelmaa. Kaikenlaista kuitenkin voi tulla (ja myös tuli) vastaan.
Hyvä postaus maailmanympärimatkaa pohtiville! Itselläkin on silloin tällöin tullut tätäkin reissumahdollisuutta mielessä pyöriteltyä. Tekisin todennäköisesti jonkinlaisen perusraamin matkankululle ja sitten tietyn alueen sisällä matkattaisiin fiiliksen mukaan.
Kiitos! Meille tuo maailman ympäri matkustaminen ei sinänsä ollut itseisarvo. Mutta kun olimme kuitenkin päättäneet tehdä pitkän reissun, niin jotenkin siinä heti samalla sitä miettiessä tuli automaattisesti ajatukseksi kiertää maapallo. Itselleni oli kuitenkin alun perin tärkeintä ylipäätään päästä reissuun pitkäksi aikaa ja nähdä mahdollisimman paljon sellaisia paikkoja, joista oli muodostunut todellisia unelmakohteita (just ne Angkorin temppelit, Iguassun putoukset, Uusi-Seelanti…). Kun nuo paikat sijaitsivat aika lailla eri puolilla maailmaa, niin siitä se ajatus kierroksesta pallon ympäri sitten lähti. 🙂
Kun lomaa oli vaan vuosiloman verran ja halusimme kuitenkin kiertää edes kerran pallon, niin lähdimme 5 viikon valmismatkalle. Aventura tarjoaa 3 vaihtoehtoa ja niistä valitsimme sen, jonka varrella oli eniten meille uusia maita tai muuten ihan erityisesti toiveissa olleita, kuten Uusi-Seelanti. Afrikka ei tunnu maailmanympärimatkan kohteelta, koska se aikaerottomana kohteena on muutenkin suhteellisen helppo. Kun tuolta, tosi lyhyeltä, maailmanympärimatkalta palasimme, niin yhtenä fiiliksenä oli, että nyt voimme vapaammin taas mennä mihin suuntaan vaan, kun ei enää tarvitse "saavuttaa" tuota maailman ympäri 🙂
Tuollainen valmismatka on minusta oikein passeli vaihtoehto, tosin kyllähän siinä aika haipakkaa joudutaan etenemään. Mutta pääasia, että pääsee matkaan, jos siitä haaveilee – ja me matkakuumeisethan haaveilemme. 🙂 Teillä kun on vielä se maabongaus ideana, niin onkin aika selvää, että valitsitte reitin, jonka varrella on mahdollisimman paljon uusia maita.
Jotkut valmismatkojen lentoreitit kyllä menevät esim. Johannesburgin kautta, mutta mutu-tuntumalta sanoisin, että aika usein jengi jättää Afrikan maailmanympärimatkalla väliin. (Tai ehkä se jätetään helpommin väliin muutenkin, en tiedä?)
Kirjoitinkin tuossa edelliseen kommenttiin vastaukseksi, että meillä ei varsinaisesti ollut itsetarkoituksena tehdä nimenomaan maailmanympärimatkaa. Mutta kun ne unelmakohteet sijaitsivat ripoteltuina eri puolilla maailmaa, niin oli hyvinkin luontevaa kiertää sitten samalla koko pallo. Se oli jotenkin selvää heti alusta lähtien, kun aloimme puhua tuosta pitkästä reissusta.
Nämä maailmanympärimatkat alkaa ihan kiehtoa itseäkin, vaikka en oikeastaan sellaista ole koskaan suunnitellut. Oma matkani olisi luultavasti aika paljon samalla periaatteella toteutettu kuin teidän. Jotain olisi listalla, mutta ei tarkkoja päivämääriä ja majapaikkoja ym.
Tässähän voisi oikeasti kokeilla suunnitella oman maailmanympärimatkan ihan vain nähdäkseen millainen siitä suurinpiirtein tulisi. 🙂
Ainahan sitä voi pyöritellä erilaisia suunnitelmia ihan vaikka huvin vuoksi! Mutta varo vain, siinä voi äkkiä käydä niin, että olet jo ihan tosissasi lähdössä reissuun. 😉 ”Vahingossa” kun suunnittelet tosi hyvän reitin ja toteat, että ups, nythän sitä kannattaisi oikeastaan lähteä, kun homma on jo suunniteltukin. 🙂
Mulla on vähän samanlainen reissufilosofia kuin teillä, huolettomasti ja suunnittelematta. Mä rakastan sitä vapauden tunnetta, se on pääasia reissuilla ja suunnittelemattomuus on yksi avain sen saavuttamiseen. 🙂 Varmaan tekisin samoin kuin te RTW-reissullani. Miettisin paikkoja, jonne on vaikea päästä ja katsoisin sitten muut paikat – jonne pääsee helpommin. Vähän kiinnostaisi….
Tuo on just se, mitä yritettiin: mietittiin paikkoja, joihin on jollain tavalla ehkä hankala mennä tavallisella lomalla ja priorisoitiin niitä kohdelistalla. Supertarkka suunnittelu ei tosiaan ole tavallisesti meillä tapana pidemmillä reissuilla.
Kannattaa pistää RTW-reissu toteutukseen, jos se kiinnostaa. 🙂 Tuskin kaduttaa jälkikäteen, että tuli lähdettyä. 🙂
Hyvä postaus kaikille maailmanympärimatkaa miettiville. Jos itselle tulee joskus ajankohtaiseksi, niin palaan varmasti vielä lukemaan tämän postauksen. Itselle tuntuisi kyllä luontevimmalta,että alkuun olisi suunnitelmia ja tämän jälkeen kaiken muun voisi sitten tehdä fiilispohjalta…
Kiitos! Kyllähän siinä matkan varrella tulee tietenkin suunnittelua tehtyä väkisinkin, kun varaukset pitää kuitenkin hoitaa (mm. lennot). Mutta ei onneksi ole pakko varata kovin paljoa etukäteen juuri mitään, jos ei syystä tai toisesta halua.
Kivan kattava postaus! Muistan vielä miten joskus vuosia sitten maailmanympärimatkaa haaveillessani luulin, että ainoa vaihtoehto on ostaa koko lentopaketti etukäteen. Netti ja e-liput tekivät kyllä reissaamisesta paljon helpompaa! Maailmanympäri en ole vieläkään tosin päätynyt, vaikka koko ajan reissussa olenkin. Ehkä joskus lähiaikoina 🙂 Suunnitelmia en halua tehdä liian pitkälle, enkä lyödä asioita lukkoon kuukausia etukäteen, sillä ei ikinä tiedä mitä mahdollisuuksia tulee eteen. Toisaalta en halua säätää lippuja yms. ihan viime minuutillakaan ja varsinkin majoitukset yms. haluan varata etukäteen, jottei tarvitse paikan päällä etsiä. Onneksi hotellivaraukset ovat usein peruttavissa, eli varaan jotakin jo ajoissa ja muuttelen varauksia sitten tarpeen mukaan.
Kiitos! Kyllä vain, matkustaminen ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin tänä päivänä.
Me varasimme joka paikkaan majoitukset etukäteen, mutta usein ne tuli tehtyä vain pari päivää etukäteen. Silloin ei tarvinnut edes ottaa perumismahdollisuudella olevia majoituksia, koska todennäköisyys perumiselle oli aika mitätön niin pienellä varoitusajalla tehdyissä varauksissa. Toki joskus varattiin aiemminkin, jos oli jo siirtymiset buukattu – mitäpäs siinä enää odottelemaan. Yhden kerran suunnitelma majoituksesta muuttui paikan päällä sen takia, että Expedia ryssi meidän varauksen (eli sitä ei ollutkaan, vaikka olimme jo maksaneet sen). Eli suunnitelmat voivat tosiaan muuttua monista syistä, myös itsestä riippumattomista syistä.
Tosi kiva, mielenkiintoinen ja tulevaisuutta ajatellen tarpeellinen postaus. Kolmen neljän vuoden päästä olisi itsellä ehkä realistisin vaihtoehto muksujen puolesta ajankohta reissulle, joten sitä täytyy alkaa parin vuoden päästä tosissaan suunnittelemaan. Itse hieman mietin minkälainen se itsellä olisi, ei kuitenkaan lähelläkään niin pitkä kuin teillä Tämän tyyppistä tuli mietittyä: http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/08/03/minne-sina-menisit-maailmanymparimatkalle/
Kiitos! Mahtavaa, että tämä postaus koetaan hyödylliseksi ja kiinnostavaksi.
Sinun reittisuunnitelmasi tuolla postauksessa kuulostaa erittäin kiinnostavalta! Pääsiäissaaret (ja Galapagossaaret) ovat itsellä edelleen haaveissa, kun niillä ei tullut käytyä tuolla reissulla. Mutta ehkä vielä joskus!
En kestä lukea näitä maailmanympärysmatka -postauksia kun oon niin katkera kun ei itse nyt juuri pysty lähteä! Vielä joskus kylläkin!! 😀
Heh, no toivottavasti joskus pääset reissuun, kun se on kerran haaveena! Oli kyllä niin siisti matka, että ei todellakaan voi katua päätöstä lähteä. 🙂
Olipa mielenkiintoista lukea tätä, sillä meiltäkin on piakkoin tulossa postaus aiheesta, miten oma reittimme maailman ympäri muotoutui! Huikean kuuloista, paljon hienoja paikkoja ehditte näkemään. Meillä on hieman samanlainen tyyli tehdä matkaa, teemme päätöksiä matkan varrella. Meille tämä sopii mutta jos matkassa on muitakin, saattaa tyyli olla hieman liian raastava.
Joo, ei varmasti tämä tyyli sovi kaikille, eikä tietenkään tarvitsekaan. Jokaisella on oma tyylinsä. 🙂 Kiva, että teiltä tulee postaus samasta aiheesta! Hienoja paikkoja oli myös teidän reitillä.